Täällä on taas herätty synkän ja myrkyisän yön jälkeen. Nukuttiin taas aivan liian pitkään, mutta minä olin unentarpeessa todella. Oli aamuvuoroviikko enkä vain millään ole taas voinut mennä ajoissa nukkumaan, joten vajausta kerääntyi ja siihen päälle vielä suorituskeskeinen viikko, kun aikaa olla itsensä kanssa ei hirveästi ollut. Lopputuloksena oli ensin torstaina aivan saaterin kärttyinen Hietala ja eilen muuten vaan väsynyt akka. Kaiken vielä on kruunannut se, etten ole harrastanut mitään liikuntaa koko viikolla ja sekin alkaa vähitellen ärsyttää. Ihmisen täytyy harrastaa liikuntaa, jotta nimenomaan jaksaa tällaisia viikkoja ja elämänmuutoksia kuin tässä nyt on ollut.

Tämä meidän ympäristö on ollut tällainen jo hetken ja tulee vielä olemaan. Tällä viikolla ollaan keskitytty Raision asunnon hoitamiseen luovutuskuntoon ja tänään mennään tekemään viimeinen silaus vielä. Tuli vain pieniä muuttujia matkalle, sillä talvirenkaat on ihan pakko vaihtaa nyt ja minä en ollut jaksanut laittaa tikkua ristiin asian suhteen ennen kuin juuri äsken. Heräsin todellisuuteen, jossa rengashotelli maksaa 80-120 euroa ja nostin kauhean mekkalan, kun mun maailmassa haluaisin säilyttää renkaat ihan itse omassa tallissa ilmaiseksi. Oli vain kauhea työ etsiä tältä seudulta joku hieman edullisempi vaihtoehto, mutta kyllä sellainen sitten löytyi. Nyt on renkaanvaihtoaika sovittu ja hoidetaan se nyt sitten ensin ennen kuin pääsemme Raision viimeistelyyn.

Meillä alkoi loma juuri ja siksi tässä painaa päälle tämä asuntoasia sekä nuo renkaat. Täällä pitäisi myös vähän järjestellä, jotta saadaan Tahkiksen kone vihdoin paikoilleen ja ulkoinen kovo päälle, sillä mulla on levytila niin vähissä tästä läppäristä, etten saa torstain futiskuvia siirrettyä mihinkään tällä hetkellä. Tässä siis elellään reunalla vähän joka asian kanssa, mutta olkoon tämä päivä se, kun nämä kaikki saadaan kuntoon ja voidaan ihan oikeasti nauttia lomailusta.

Nyt täytyy mennä! Lähdetään hakemaan renkaita vanhasta säilytyspaikasta ja sitten vaihtamaan! Ootko sä jo huolehtinut sun renkaanvaihtoasiat kuntoon?

Siitä on nyt reilu vuosi, kun aloin houkutella tuota toista meidän perheen puoliskoa käyttämään instagramia, koska hän oli kuitenkin aiemmin elämässä harrastanut valokuvaamista. Työni tuotti tulosta tammikuun 17. päivä, kun ensimmäinen kuva pärähti Tahkiksen tilille. Sen jälkeen olemme esitelleet toisillemme muiden upeita travelblogger-tyylisiä instatilejä pohtien voisimmeko itse jonain päivänä matkustella ympäri maailmaa valokuvaten ja instagrammaten.

Voisimme tietysti, on vastaus kysymykseen, sillä nykynuoriso tietää kaiken tässä maailmassa olevan mahdollista. Täytyy vain tehdä töitä unelman eteen.

Olen paukuttanut omalle instatililleni kuvaa toisen jälkeen ja pölissyt pää punaisena joka päivä instastoryssa, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Ainakaan positiiviseen suuntaan. Ainoa kehityssuunta on viime aikoina ollut alaspäin ja sekös on taas mietityttänyt. Niin paljon, että olen jopa tehnyt excelin, jossa seuraan eri kuvien menestystä (jota hädin tuskin on).

Tajusin, ettei mun seuraajamäärä ole vuodessa noussut kovinkaan paljon. Olen toistanut samoja asioita ja saanut samoja tuloksia. Mieleeni hiipi ajatus mallia ”pitäisi varmaan kokeilla tehdä jotain eri tavalla, jotta saisi erilaisia tuloksia”.

Sitten keskustelimme Tahkiksen kanssa jälleen muiden ihmisten instatileistä toissa päivänä ja pohdimme tyyliä valokuvata sekä etenkin muokata kuvia. Tuo kuvankäsittely kun tuntuu olevan instassa se juttu, jolla osa bloggaajista myös tienaa myymällä omia presetejä. Minä vastarannan kiiski en vieläkään ole sortunut ostamaan valmiita presetejä, sillä minusta itseään valokuvaajaksi tituleeraavan ei ole hyväksyttävää käyttää kuin vain itse tekemiään presetejä, ei muiden omia.

Olen tainnut silti olla väärässä. Kuvankäsittely ei ole se tärkein osaamisalue instaa ajatellen vaan mitenköhän olisi se ihan valokuvaaminen? Eikö instan idea ole loistaa kuvilla?

Keskustelumme sai aikaan sen, että minä päätin alkaa taas valokuvaamaan. Kaikkea. Ottaa kameran mukaan ulos ja kuvata ne kaikki oravat, linnut sekä maisemat, jotka vastaan tulee. Laittaa ne instaan. No more photos taken with the Huawei! Ja niin olen vieläkin todella onnellinen tästä päätöksestä.

Valokuvaaminen tekee minut onnelliseksi. Ei pelkkä jalkapallon valokuvaus vaan kaikki valokuvaus. Haluan jakaa oikeita kuvia instatililläni, räpeltää Lightroomissa niin pitkään kuin vaatii löytää omat tapani muokata kuvat. Olen niin kiitollinen Tahkikselle (?), kun käytiin maanantaina instakeskustelu ja vihdoin lamppu syttyi päässäni. Näin minä haluan tätä tehdä! Valokuvata ihan oikeasti, panostaa siihen, mitä teen!

??