Kävin torstaina Veritaksella treenailemassa jalkapallon valokuvausta, kun Pikkuhuuhkajat pelasivat EM-karsintaottelun Maltaa vastaan. Olosuhteet olivat loistavat ja olin kehittynyt: pystyn nykyään sekä puhumaan Tammisen kanssa että valokuvaamaan samaan aikaan. Joskus aiemmin se oli hieman haasteellista, mutta nyt osasin painaa nappulaa samaan aikaan kuin höpöttelin niitä näitä. Seuraavaksi ajattelin opetella vielä tarkentamaan siinä puhuessa ja kuvatessa, koska niin saisi paljon enemmän julkaisukelpoisia kuvia.

Tauolla kävin pressissä heittämässä yhden sämpylän kitusiini, olivat sinne jostain eksyneet lopulta. Ennen peliä ei pahemmin näkynyt muuta kuin Håkansin Digestivet, vaikka kyllä niitäkin nälkäänsä syö ennemmin kuin turpaansa ottaa.

Matsissa turpaansa otti vastustaja, eikä siinä varmaan olisi edes ne Digestivet pahemmin lämmittäneet mieltä. Pikkuhuuhkajien peliä oli ihana kuvata ja minusta Juha Malinen todella on @jumalin, jos hänen jalkapallomaailmassaan hyökkääminen ei lopu, vaikka kuinka oltaisiin jo voitolla. Sitä sellaista ennen aikaista väsymistä näkee aivan liikaa sekä Veikkausliigassa että kaikessa muussakin suomalaisessa jalkapallossa, eikä se nyt vain ole mistään kotoisin. Jos pelaajia itseään ei huvita voittolukemissa enää yrittää, tekisivät sen edes viihteen takia, sillä sellainen laiska läpsyttely nyt vaan ei kiinnosta ketään. Onneksi siis Pikkuhuuhkajat tehtailivat maaleja sen minkä kerkesivät ja säilyttivät matsin kiinnostavuuden näin, vaikka olivatkin koko ajan voitolla.

Kuvaaminen oli kyllä tosi kivaa taas iltavalaistuksessa. Ei paljon tarvitse olla muuttamassa kameran asetuksia koko ajan vaan voi keskittyä enemmän siihen tarkentamiseen ja kuvaamisessa muuten onnistumiseen. Toivottavasti tiistaina on yhtä kivaa!

Huomenta! Tänään herätyskellon suloinen sointi tunkeutui tietoisuuteeni 6:30 eikä auttanut kuin kerran torkuttaa. Sitten ylös, sillä olen luvannut mennä kampaajalle heti ysiltä aamulla! Jännittää jotenkin samalla tavalla kuin hammaslääkärikäynti, koska edelliskerralla käydessäni sain valtavasti kehuja kuinka hiukseni eivät koskaan ole olleet näin hyvässä kunnossa eikä niitä edes lähtenyt paljon, kiitos oikeiden tuotteiden ja Curly Girl -metodin. Nyt kun olen käyttänyt tuotteita, jotka eivät metodiin sovi, olen saanut huomata, etteivät ne kyllä sovi hiuksillenikaan. Päänahka on ihan kamalassa kunnossa ja hiukset ohentuneet.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aikamoista rallia ja olin eilen niin onnellinen, kun oli perjantai. Vihdoinkin. Käytiin kauppakierroksella ostamassa vähän taas kaikenlaista, mitä meiltä puuttui (aterinlaatikko ja vatupassi), uusi ripsari minulle ja ruokaa. Halusin uuden ripsarin, koska mun silmiä on vaivannut tässä hetken jokin, mikä kovasti voisi liittyä ripsiväriin. Ainakin haluan kokeilla vaikuttaako kemikaalien vaihto mitään. Olen kerran saanut jonkun tulehduksen ripsiväristä sekä ripsiliimasta, joten olen tainnut herkistää silmäni ikuisesti.

Piispanristin Tokmanni oli aarreaitta essencen suhteen, kun löysin myös tuon uuden aika veikeän huulipunan, jossa on hilettä. Se oli aiemmin loppu Raision molemmista Tokmanneista, joissa kävin joku viikko sitten, mutta nyt sattumalta löytyi kuitenkin.

Nyt taidan painella suihkuun ja reilun tunnin päästä lähden kohti keskustaa. En vielä tiedä mitä kaikkea muuta teen tänään, vähän nimittäin kiinnostaisi käydä Stockalla tai jossain haahuilemassa, mutta en keksi mitä tarvitsen yhtään mistään. Kotona aion purkaa vaatteitani pahvilaatikoista, jotta saisi jossain vaiheessa makuuhuoneenkin sisustettua kunnolla.

Huisin hauskaa lauantaita sulle! Muista ulkoilla! ?