Tänään on varmaan vähän muutakin ihmisillä mielessä kuin lenkkeily, mutta ajattelin silti kirjoittaa postauksen aiheesta, koska asia on ollut mielen päällä tässä kuluneen viikon aikana. Ja jokainenhan sen tietää, ettei huonoilla kengillä kannata lenkkeillä tai tehdä yhtään mitään, mutta silti tämä on nyt pakko päästä sanomaan. Ihan muistutuksena itselleni myös, että jokaisen juoksukenkävalmistajan kenkä ei välttämättä sovi, vaikka kuinka tuntuisivat tosi hyviltä.

Jotkut blogiani pisimpään lukeneet varmasti muistavat New Balance -hulluuteni. New Balancen 890 oli paras juoksukenkä koskaan ja niin voin varmasti vieläkin sanoa niistä vanhoista malleista. Ne istuivat jalkaan kuin sukka ja ikävöin niitä julmetusti!  Seuraavaksi kokeilin Hokaa, mutta reväytin takareiden ne jalassa enkä ole sen jälkeen koskenut. Koska kenkien vikahan se toki oli, eikä esimerkiksi lämmittely ollut yhtään puutteellinen. Hokien jälkeen vannoin Asicsien olevan ihan parhaat. Kuljin ne jalassani raskaana ollessa ja yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeenkin vielä. Tai siis ostin siinä välissä uudet, mutta sama malli.

Raskaana olessa ja sen jälkeen minulla väsyi kävellessä alaselkä tosi paljon. Luulin sen johtuneen isosta mahasta, mutta taisinkin olla väärässä! Tuli nimittäin ostettua tuossa pari viikkoa sitten ihan ohimennen Adidakset ihan vaan arkikengiksi ja niiden kanssa kävikin niin, ettei selkäni väsykään. Olin tietysti aivan ihmeissäni, mutta myös onnellinen, että tuli kokeiltua eri kenkiä ja huomattua tämä asia. Sitten kun lähden joskus oikeasti juoksemaan, kokeilen Asicsia vielä, mutta kävelemään en enää niiden kanssa lähde.

Tarinan opetus on siis taas se sama kuin aina: hyvin pienestä on kaikki kiinni. Tottakai askellus vaikuttaa selkään, hyvänen aika. Olisi se nyt pitänyt jo ihan ennestään tietää eikä syytellä omaa mahaa. 😀

EI pidä lenkkeillä huonoilla kengillä. 🙂

Viime viikolla vietettiin neljä yötä Ahvenanmaalla. Saarella, jossa olin viimeksi käynyt 90-luvulla. Muistan siltä reissulta Kastelholman, Bomarsundin rauniot, Taffelin lippiksen, Geta-vuoren, Pommernin ja Jomalan. Aikalailla samoissa paikoissa käytiin nytkin pois lukien sipsitehdas, vaikka tosi senkin ohi ajettiin.

Lähdimme reissuun sunnuntain aamulaivalla, joka onneksi oli mukavan hiljainen ja rauhallinen. Oli eksoottista, kun molemmat ollaan oltu laivalla viimeksi reilu neljä vuotta sitten työpaikan koulutusreissulla.

Perillä Ahvenanmaalla minua odotti yllätys, sillä Tahkis oli varannut meille sviitin! Park Alandia Hotellista neljäksi yöksi! Siellä oli oma kylpyamme, josta otimme ilon irti ja lilluimme kylvyssä joka ilta. 😀

kastelholma ja bomarsund

Maanantaina suuntasimme heti aamupalan jälkeen Kastelholmaan. En muistanut luokkaretkeltä, että siellä oli niin paljon kiivettävää ja mun linnakierros tyssäsikin jyrkkiin rappusiin. Mulle on aivotärähdyksestä jäänyt joku ihme alaspäin menemiseen liittyvä juttu, että alkaa huimata ja en siis kiipeä mihinkään, mistä tiedän, etten pääse alas. Se on osittain myös korkeanpaikankammoa ja instassa sain viestiä, että jos on korvat tukossa, sekin voi olla syy tähän. Minulla on todennäköisesti nuo kaikki siinä taustalla.

Kävimme syömässä vastapäisessä ravintolassa ja jatkoimme matkaa Bomarsundiin. Pois tullessa kävimme kahvilla Baka-nimisessä paikassa.

Kun tulimme retkeltä, menimme kylpyyn. 😀 Tietysti.

Illalla menimme syömään hotellin viereiseen ravintolaan, jota ei löytynyt mistään internetistä, vaikka kuinka yritti etsiä. Luonnollisesti olen nyt jo unohtanut kokonaan mikä sen nimi oli. Kallas jotain.

nåtö

Tiistaina suuntasimme Nåtöön ja sen jälkeen kävimme kahvilla Bagarstuganissa. Sitten menimme kylpyyn ja taas syömään. Tiistai-illan ravintola oli italialainen Nonna Rina.

Leevi 9 kk

pommern ja merenkulkumuseo

Keskiviikkona meillä oli kaupunkipäivä. Menimme Pommerniin, syömään Nauticaliin ja kiertämään merenkulkumuseo, joka oli aivan mahtava! Vaikea ymmärtää miten tekniikkaa on osattu 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Niin kai me apinat kuitenkin ollaan kehittyviä tapauksia.

Kapteeni väsähti

Viimeisenä iltana mentiin syömään hotellin ravintolaan härkää, kun ei muuta keksitty eikä oikeastaan jaksanut edes lähteä mihinkään kauemmas. Se oli ihan hyvä valinta. 🙂

kotimatka

Torstaina aamupalan jälkeen pakattiin kamat ja auto. Oli aikaa laivan lähtöön sen verran, että menimme vielä keskustaan ja päädyimme kahville Cafe Viktoriin. Halusin kakkupalan nimeltä chokladdröm ja siis niin järjettömän hyvää, etten voi mennä täällä mantereella kahville hetkeen mihinkään (paitsi ehkä Mbakeryyn), koska tuon kakun voittanutta ei vain ole.

Menimme ajoissa satamaan odottelemaan ajatuksena päästä jonon kärkeen, sillä meidän automme ei ollut aivan parhaassa terässä. Tuhannessa kierroksessa se kävi todella huonosti ja juuri ennen tätä reissua saimme tietää siinä olevan ehkä EGR-venttiilissä vikaa. Tämän takia emme lähteneet Getalle emmekä ajelleet aivan niin paljon kuin olisimme todennäköisesti muuten ajelleet. Paljon jäi siis vielä näkemättä.

Satamassa jouduimme odottamaan kaksi tuntia, koska Grace oli myöhässä. Poika oli kärsivällinen ensimmäisen tunnin ajan, mutta sitten tuli nälkä, väsy ja kuuma. Kun pääsimme laivaan, tajusimme sen olevan aivan täynnä, koska helatorstai ja iltalaiva. Ahdisti hieman, mutta siitäkin selvittiin. Auto palveli meitä kotiin asti ja kaikin puolin siis oli erittäin onnistunut reissu! Pakko päästä uudelleen Ahvenanmaalle!