Oivoi, minun postaustahti on kovin kärsinyt viime aikoina. Flunssassa nyt ei tietenkään mitään kiinnostanut kirjoitella, kun elämä oli selviytymistä muutenkin. Tämän viikon tekosyy voisi olla kiire. Meillä oli eilen vieraita, joten tässä oli pari päivää pelkkää puuhastelua aamusta iltaan, kun piti siivoilla ja järjestellä paikkoja. Kasattiin meidän uusi pinnasänky vihdoin tiistaina, mikä oli oma hommansa. En ole myöskään kahteen viikkoon pahemmin käynyt missään, joten mitään erikoista kerrottavaa ei oikein ole.

Tämä kotona möllöttäminen johti siihen, että aloin katsoa Outlanderia Netflixistä ja nyt olen aivan totaalisen koukussa. Voisin ahmia kaikki jaksot heti, mutta nykyelämässä se ei tietenkään ole mahdollista. Välissä pitää ruokkia lapsi, viihdyttää häntä, nukuttaa ja toivoa hänen nukkuvan edes yhden jakson verran. Tuo sarja saa minut kahta kauheammin haaveilemaan Skotlannin matkasta sekä vanhojen linnojen näkemisestä. ♥ Ootko sä katsonut Outlanderia?

Jo ennen Outlanderin katsomista aloin miettiä pitäisikö monen vuoden tauon jälkeen värjätä tukka punaiseksi. Nyt kun en ole raskaana, voisi jotain muutakin tehdä kuin laittaa raitoja. Sarjan katsomisen seurauksena haaveilen tästäkin tietysti enemmän, koska tottakai mukana on yksi kiintiöpunapää.

Mitään muuta erikoista ei sitten olekaan tullut kai ajateltua. 😀 Odotan vain pääsiäistä, jolloin Tahkiksella alkaa loma ja me lähetään tietysti reissuun. Pitkästä aikaa!! Ihana päästä pois kotoa välillä ja jakaa työleiri jonkun toisen kanssa.

Nyt täytyy varmaankin mennä viihdyttämään lasta vielä hetkeksi ennen kuin on taas päiväuniaika ja arvaatte varmaan mikä minun aika… 😀

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Voi hyvänen aika! Viikko sitten, ihan tavallisena lauantai-iltana, söin kismetin ja sen tehtyäni ihmettelin itsekseni miten kurkku tuntuu yhtäkkiä kipeältä. Toivoin sen menevän ohi yön aikana, ettei se nyt oikeasti ole kipeä, mutta turha toivohan se. Sunnuntaina makasin koko päivän sohvalla ja odottelin kuumetta nousevaksi, joka sitten ilahduttikin läsnäolollaan päivällä. Kuumehuippu saavutettiin illalla. Hieman jännitti tuleva yö heräilevän vauvan kanssa, koska kuumeessa olisi mukava ihan vaan nukkua. Yö meni yllättävän hyvin ja kuumekin alkoi laskea päästämättä kuitenkaan irti ihan kokonaan.

Kärvistelin pienessä kuumeessa vielä pari päivää, kunnes hikoilin sen yhtenä yönä kokonaan pois. Siitä lähtien olen niistänyt ja yskinyt eikä loppua näy. Paitsi tänään olen niistänyt vasta 2-3 kertaa, kun eilen tähän mennessä olin tehnyt sitä ainakin 10 kertaa. Joka päivä vähenee siis! Joku erittäin sitkeä tavallinen flunssa pääsi iskeämään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tavallinen flunssa eikä korona, sillä kävin virallisessa testissä ja tulos oli negatiivinen. Ollaan kovasti arvuuteltu, mistä sain tämän ja vaihtoehtoja on lähinnä perhekerho, vauvauinti ja ruokakauppa.

Kuumeessa vauvan kanssa ei ollut mitään herkkua alkuviikosta. Hän ehti ihan alkajaisiksi napata peikonlehdestä lehden irti ja tutustumaan suullaan siihen. Tietysti. Koska tiedän peikonlehden erittävän nestettä, joka ärsyttää ihoa, soittelin myrkytystietokeskukseen. Emäntä toisessa päässä totesi, ettei mitään hätää, ärsytysreaktio on paikallinen ja kysyi onko lapsella jotain oireita nyt. Eihän sillä ollut, siellä se paineli jo seuraavaan kohteeseen, Biolanin taimi- ja yrttilannoitepurkkia kohti. Kysyin samalla onko kiinanruusu myrkyllinen ja siihen sain vastauksen että ei, mutta ei hän sitä elintarvikkeeksikaan sanoisi. 😀

Onneksi nyt jo vähän jaksaa hoitaa lasta ja kotia, ehkä tämä siis vähitellen tästä. Aikani kuluksi kuluneen viikon aikana olen koukuttanut itseni Supercellin peliin Everdaleen. Siinä rakennetaan kylää vähän kuin Settlersissä. Hassua taas pelailla jotain, edes puhelimella, kun ei ole tullut moneen vuoteen moista tehtyä.

Tänään mennään hakemaan meijän ruokakauppatilaus ja ehkä Bauhausissa hakemassa kukkaruukkuja. Suuret suunnitelmat siis! 😀