Aika kova tuuli täällä Raumalla tänään. Saavuimme tänne viettämään joulun jälkeistä aikaa eilen, kun olimme ensin viettäneet joulua keskenämme kotona. Lapsi alkoi ainakin olla jo sen verran kyllästynyt kököttämään kotona, että oli ihan hyvä vähän lähteä johonkin.

Jouluaatto aloitettiin riisipuuron keittämisellä ja jatkui kinkun valmistumisen odottelulla. Siinä välissä kipaisin bussilla Ravattulaan, koska joku halusi ostaa meiltä Kuomat ja sovittiin treffit Cittarin pihaan. 😄 Menin bussilla, kun ajattelin, että voin hyvin lenkkeillä takaisin ja niin sitten tein. Tosin sain päähäni, että olisi oikein sopivaa hölkätä näin influenssan sairastamisen jälkeen, kun kävellessäkin on ollut sykkeet normaalia korkeammalla… Se meni jouluaatto täysin palautumiseen sitten, koska keskisyke vajaan parin kilsan hölköttelystä oli 152. 🙄

Joulupukkia meillä ei käynyt vaan lahjat vain ilmestyivät kuusen alle. Lapsi oli odottanut jostain elokuusta asti joululahjojen saamista. 😅

Joulupäivä sujui rauhallisesti kotosalla syöden ja legojen parissa. Minä tosin keskityin lähinnä neulomiseen syömisen lisäksi. Illalla katsoin tv:stä Myrskyluodon Maijan.

Tapaninpäivänä otettiin suunnaksi Rauma ja käytiinkin iltasella kävelemässä keskustassa. Tänään ei oltaisikaan päästy näille kaikille kujille enää, kun joku ainakin on myrskyn takia suljettu.

Tänään koittikin odotettu hetki, kun pääsin uimahalliin testaamaan uimalaseja ja veden alla puhaltamista. 😄 Suunnattiin Rauman hienoon uimahalliin koko perhe, kuten moni muukin perhe oli keksinyt tehdä. Hyvin silti mahtui sekaan.

Yritin ensin käydä monitoimialtaassa laittamassa naamaa veteen, mutta en uskaltanut. Sitten menin lastenaltaaseen ja taas monitoimialtaaseen, kunnes kyllästyin ja päätin mennä ihan vaan uimaan. Ajattelin, että siinä samalla sitten lyön naaman veteen ja yritän hengittää. Ensimmäisenä jouduin sukeltaa toiselle radalle, mikä sujui jopa ihan hyvin, mitä nyt laitoin silmät kiinni uimalaseista huolimatta. 😂 Uidessa uskalsin mennä veden alle hyvin, mutta en kyllä hengittänyt. En kertakaikkiaan pystynyt puhaltamaan vaan pidätin aina hengitystä. On siis ihan hyvä mennä alkeiskurssille tammikuussa. 😊

Oli mukava rauhallinen joulu ja nyt on ihana jatkaa kohti uutta vuotta. 🎆

Alkaa olla jo vähän myöhä ja jouluaattokin ihan justiin, mutta haluan vielä kirjoittaa nimenomaan näinkin lähellä joulua syömisestä. Olen tänä vuonna käynyt kolme kertaa ravintoterapeutilla, joista viimeinen kerta oli eilen. Olen vihdoin saanut ruokarauhan. ❤️ Se on erityisen tärkeää nyt jouluna.

Ravintoterapeutille hakeutuminen on ollut monen eri asian summa ja todennäköisesti viimeinen kerta, kun enää on tarvinnut vatvoa mitään syömiseen liittyvää. Jos muistan kaiken, mitä tänä syksynä opin, ei minun tarvitse enää ikinä arpoa yhtään mitään syömisen suhteen. Sellaisen oikeanlaisen syömisen, joka tuntuu olevan vähintäänkin joka toisen suomalaisen naisen yksi suurimmista mysteereistä elämässä. 90-luvulta asti naistenlehtien kannet ovat olleet täynnä laihduttamista eikä se paskanjauhanta ota loppuakseen. Nykyään netistä saa minkä tahansa valmennuksen, jonka avulla voi yrittää olla laihempi, kauniimpi, fitimpi tai viisaampi. Yli nelikymppisten valmennuksissa neuvotaan syömään paljon proteiinia ja välttämään kovia sykkeitä. Mikäs siinä, joillekin nämä valmennukset sopivat, mutta itse en ole yksi heistä.

Olen pohtinut kovasti sitä, miten paljon proteiinia pitäisi syödä ja miten paljon ylipäätään mitään pitäisi syödä tämän ikäisenä. Nyt tiedän ja tunnen oloni rauhalliseksi sen suhteen. Tiedostan, ettei suklaata tulisi syödä ylenmäärin, mutta ei sitä myöskään ole kukaan kieltänyt.

NÄIN SÖIN ENNEN ja miten syön nyt

Ennen ravintoterapautilla käyntejä söin esimerkiksi näin: aamupalaksi rahkaa ja marjoja tai leipää, joku pieni välipala (omena tai lapsen muumipatukka), lounaaksi normaalia kotiruokaa, välipalaksi proteiinirahka ja päivälliseksi kotiruokaa. Iltapalan söin reilu vuosi sitten vielä, mutta luovuin siitä viime vuotisen korvanenäkurkkulääkärin käskystä, kun noin kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa ei olisi saanut refluksin takia syödä.

Refluksi oli myös yksi aihe, josta ravintoterapeutin kanssa puhuin. Tosin vähän toissijainen, sillä ruokailun pohja piti saada kuntoon tärkeimpänä asiana ja niin myös saatiin. Ensimmäinen ja tärkein tehtäväni oli alkaa syödä lautasmallin mukaan. Tiedän, että uuden tavan omaksumiseen menee kuusi viikkoa, joten tiesin jo aloittaessani ensimmäisen kuukauden menevän heittämällä ja niin se menikin. Kahden kuukauden kohdalla uskoin jo melkein siihen, että salaatin kyhääminen päivittäin jäisi tavaksi ja nyt kolmen kuukauden jälkeen uskon vahvasti itseeni.

Salaatin lisääminen lounaalle ja päivälliselle teki ololle ihmeitä eikä kyse ollut enää edes laihduttamisesta varsinaisesti. Lisäksi olen koko talven tähän asti syönyt päivittäin yhden oranssin hedelmän ja uskon C-vitamiinitasojeni nousseen sen, mitä vesiliukoisella vitamiinilla nyt saa aikaan. Vaikka on pimeää, ei haittaa, kun ravinnosta saa kehon tarvitsemia ravintoaineita.

Miten syön nyt: aamupalaksi jogurtti, hedelmä, mysli ja ruislese, lounaaksi lautasmallin mukaan ruokaa, välipalaksi leipä tai rahka ja hedelmä, päivälliseksi lautasmallin mukaan ruokaa ja iltapalaksi esim. puuro, marjoja ja raejuusto.

En muistanut eilen kertoa ravintoterapeutille yhtä tärkeimmistä ratkaisuistani refluksin suhteen: olen lopettanut leikkeleiden käytön ja kas, närästys on kadonnut. Vaikka syön sitruksia, vaikka syön suklaata ja nyt olen viime päivinä jopa juonut kahvia. Muutamana yönä olen saattanut herätä närästykseen, mutta minulla ei ole enää mitään päiväaikaista närästystä.

kielletyt ja sallitut

Ravintoterapeutti ei ole kieltänyt minulta mitään. Olen vain saanut hyviä vinkkejä parempiin vaihtoehtoihin joissakin asioissa ja erittäin paljon kannustusta hedelmien, vihannesten ja marjojen syömiseen. Olen saanut lisättyä kuitua ruokavalioon ja se varsinkin on tärkeää. Olen saanut hyviä vinkkejä riittävään syömiseen. Olen vihdoin ymmärtänyt ja sisäistänyt, että saan syödä iltapalan. Minä todella saan syödä sellaisen. Olkoonkin refluksi, mutta se ei minun iltapalaani vie.

Eilisen tärkeimpiä läksyjä oli kehotus syödä pieni kuuri monivitamiinia ja unohtaa vaaka. Olen tiedostanut sen joskus ihan itsekseni, ettei minun ehkä pitäisi käydä puntarilla ollenkaan, mutta en ole päässyt siitä irti. En tiedä missä vaiheessa lopetan sen, mutta todennäköisesti joskus ensi vuonna.

Omaa sisäistä ruokarauhaa on todella vaikea pukea sanoiksi, mutta sellaisen hankkiminen oli paras joululahja itselle ikinä. En tiedä ovatko kaikki ravintoterapeutit niin loistavia kuin minun, mutta jos ovat, suosittelen kokeilemaan. Nettivalmennuksista ehkä saa apua, mutta ravintoterapeutilta sai koko setin: myös henkisen puolen hoitamisen. 🙏🏻