Tänä aamuna löysin palasen lohjennutta kynsilakkaani lapsen nivusista. Onkohan sittenkään niin järkevää käyttää kynsilakkaa vauvan kanssa? Tuntuu, etten taas nukkunut aamukuuden aikoihin yhtään, mutten enää muista miten yö oikeasti meni. Muistan vain nukkuneeni tunnin aamulla, puoli seitsemästä puoli kahdeksaan. Nousimme sängystä ja söimme. Yhdeksän jälkeen pakkasin lapsen vaunuihin, kävelin lähipuistossa edestakaisin, kunnes suuntasin perhekahvilaan. On tullut aika olla sosiaalinen, nyt kun koronakin jo kävi meillä. Vähemmän koronaa, enemmän elämää, eikö niin?

Googletin perhekahviloita jo pari päivää sitten, mutta oli kamalan korkea kynnys mennä sellaiseen. Vaikka olenkin tunnettu tilan haltuun ottamisesta, ei se vaan aina lähde ajatuksen tasolla. Toiminta kyllä on edelleen veressä, testasin. 😀 Pölähdin oviaukkoon ja ilmoitin notta terve, tulin kahtomaan onko teillä maskit ja vauvoja. Oli niillä molempia, joten hain omani mukaan eteisestä.

Oli virkistävä kokemus. Nähdä ihmisiä, nähdä muitakin pienikokoisia poikavauvoja ja puhua ääneen. Muillekin kuin seinille kotona.

Onneksi on perhekahviloita ja vauvatreffejä! Ja onneksi vihdoin otin itseäni niskasta kiinni mennäkseni käymään. Enkä siis tehnyt tätä itseni takia vaan lapsen takia, sillä eilen kun juttelin zoomissa Monnan kanssa, vauva oli ihan tohkeissaan (no olin minäkin vähän! :D). Pakko löytää hänelle vauvakavereita ja jotain sosiaalista kanssakäymistä.

Nyt kun korona jo käytiin läpi, on paljon helpompi sopia tapaamisia ihmisten kanssa ja ajatella menevänsä joka paikkaan. Toki itse voin sairastaa omikronin uudelleen, koska oireeni olivat niin mitättömät ja vähäiset, mutta silti en jaksa enää rajoittaa touhujamme. Sosiaalisuus on mielelle tärkeää, joten sitä täytyy olla mieluummin enemmän kuin vähemmän. Tosin ei liikaa, ettei uuvu, mutta siis enemmän kuin viimeiseen pariin vuoteen.

Vähemmän koronaa ja enemmän elämää, sitä taidan alkaa hokea nyt. Muita, jotka aikovat pistää elämän ranttaliksi ja unohtaa koko hemmetin viruksen? Saako niin tehdä?

Katsoimme eilen illalla Spider Man -leffaa, jossa käväistiin Euroopan puolella ja tänään yksi jakso The Grand Touria. Ne saivat haaveilemaan jostain kunnon ajeluretkestä Eurooppaan sekä Englannin maaseudulle. Ai että olisi ihanaa nähdä Saksan linnoja, Hollannin tulppaanipellot ja Englannin muuten vaan pellot. 😀 Skotlanti myös houkuttaa, mutta siellä voisi vaikka asua. Minulla on näin aikuisiällä järjetön palo ulkomaille, vaikken todennäköisesti uskalla lentää enkä siis ole missään Norjaa ja Ruotsia kauempana koskaan käynyt. Tämä seikkailuista haaveilu inspiroi muistelemaan mun ja Tahkiksen vanhoja retkiä, joten tässä postauksessa käyn läpi meidän huikeat seikkailut aikojen alusta.

Aloitimme seikkailumme varovaisesti käymällä Porvoossa, josta ajelimme Hämeenlinnan kautta Raumalle. Ei siis kovin villiä tosiaankaan. Porvoota ennen olin tietysti vienyt Tahkiksen käymään Ähtärissä kanssani ja onneksi vein, sillä Ähtärissä ei olla taidettu käydä sitten vuoden 2019. Parit perinteiset pohjalaisbileet oli siis alla ennen kuin siirryimme harrastamaan retkeilyseikkailuja.

Porvoo 2018

Arpainen 2019

2019 kerkesi paljon

Kesälomalla 2019 otimme suunnaksi Norjan. Lähdimme pösöllä kohti pohjoista ja tarkoitus oli ajaa Kilpisjärvelle asti, mutta jouduimme muuttaa suunnitelmaa kelin takia ja jäimme yhdeksi yöksi Tornioon. Siitä jatkoimme Kiirunaan ja sitä kautta Norjaan. Palanen minusta jäi Ruotsin ja Norjan rajalle, Riksgränseniin, kaikessa karuudessaan niin upea. Pakko joskus vielä päästä Abiskoon, joka ilmeisesti on jonkinlainen vaeltajien mekka, ainakin siitä vaeltajien määrästä päätellen, joka silloin siellä nähtiin.

Kävimme kääntymässä Lofooteilla turskalta haisevassa kylässä ja sitten ajelimme takaisin pohjoiseen. Yövyimme Skibotnissa ja palasimme Suomeen. Koska lomaa oli jäljellä, ajoimme Suomen halki Hossaan ja kävimme kävelemässä Ölökyn ylityksen.

Kabelvåg 2019

Hossan reissun jälkeen käväisimme vielä syksyllä tutustumassa Pieneen Karhunkierrokseen ja nähtiin ekat kuukkelit ikinä. 🙂 Vuosi 2019 oli kovin täynnä seikkailuja.

2020 TELTTAILTIIN

Vuodesta 2020 mainittakoon lähiseuturetkeilystä telttaretket niin Liesjärven kansallispuistoon kuin Teijoonkin. 2020 kesälomalla suuntasimme jälleen pohjoiseen, tällä kertaa aloitimme Kuusamosta ja päätimme seikkailut pohjoisessa UKK-vaellukseen (eka, toka ja kolmas päivä).

Liesjärvi 2020

Urho Kekkosen kansallispuisto 2020

Sitten tulinkin raskaaksi ja viimeisin teltassa vietetty yö on ollut UKK-vaelluksella. Vaelluskengät minulla oli jalassa viime vuonna ehkä 3 kertaa. Kunpa pääsisi pian taas! Seuraavilla seikkailuilla meillä on sitten kolmaskin osanottaja mukana. 🙂