Liekö auringonpaisteella osansa, paremmilla yöunilla vai eilisellä tosi kivalla lastenpolikäynnillä, kun tänään on jotenkin tosi hyvä fiilis! Sellainen pursuavan positiivinen, sellainen kuin mulla kuuluisi olla joka päivä. Tuntuu tosi paljon omalta itseltä PITKÄSTÄ AIKAA. Raskauden viime hetket, synnytys, pitkä vuodeosastokeikka ja koko syksyn kestänyt vauvan kasvuvaino ovat todella verottaneet. Onneksi edes välillä tuntuu siltä miltä pitääkin eli hyvältä. 🙂

Sekin toki vaikuttaa, että Tahkis on jäämässä lomalle. LIsäksi eilinen lastenpolikäynti oli tosiaan niin iso helpotus, että eilen tunsin todella pitkästä aikaa imettäväni rentoutuneena.

Kirjoitinkin tuosta käynnistä jo tietysti eilen instagramissa, mutta kerrotaan nyt täälläkin. Lääkärin mukaan lapsi on kovin virkeä, hyväntuulinen ja normaali, joten siinä mielessä ei mitään syytä huoleen ole. Pienen painon takia tietysti täytyy seurata ja jatkaa pumpatun maidon antamista niin kuin tähänkin asti, mutta silti ei saa stressata yhtään. ♥ Kukapa ei tällaisen puheen kuultuaan olisi helpottunut? Painoseurantaa on jatkunut niin pitkään, että väkisinkin se on stressannut.

Olen ollut jotenkin mökömöö senkin takia, kun ei ole ehtinyt/jaksanut yhtään leipoa jouluksi, joten eilen sitten tein keksitaikinan ja tänään taituroin niistä jotain. 😀 Saa nähdä miltä maistuvat. Joku kääretorttukin vähän kiinnostelisi väsätä, mutta katsotaan. Olin myös yöllä googletellut mätimoussen tekoa, haha! 😀

SIitä kyllä tulee parempi olo, kun jaksaa vähän tehdä jotain. Pestä pyykkiä, leipoa ja olla hereillä ylipäätään. Toivottavasti tämä hyvä fiilis jatkuu vielä monta päivää!

Ennen vanhaan tehtiin ”päivä mun kanssa” -postauksia, mutta minä ajattelin tehdä tällaisen päivä vauvan kanssa -version nyt. Tokihan tämä olisi pitänyt tehdä jo eilen, koska eilisestä ajattelin kirjoittaa, mutta iltaisin ei kyllä ole vähäisintäkään aikaa kaivaa läppäriä pölykerroksen alta. Eilinen oli muutenkin taas sarjassamme päivä, jolloin ei ollut minkään valtakunnan rytmiä eikä kaikki mennyt ihan niin sutjakasti.

PÄIVÄ VAUVAN KANSSA

01:22 herään, kun vauva haluaa tissin suuhun. En aina öisin ole ihan varma onko hänellä välttämättä nälkä, sillä tällä hetkellä hän haluaa tissin suuhun lähes koko ajan. Otin hänet nimittäin takaisin perhepetiin nukutusteknisistä syistä ja huomasin siinä samalla maidon nousevan kohisten, ihan kuin alussa. Niinpä en nyt voi siirtää häntä pois perhepedistä, kun hänen kasvuaan seurataan edelleen. Tällä kertaa hänellä kuitenkin oli oikea nälkä, sillä hetken imemisen jälkeen tutti ei kelvannut eikä äiti saanut poistua vierestä pumppaamaan maitoa. Otan hänet kainaloon, menen sohvalle syöttämään, mutta hän raivoaa. Ei siinä sitten, laitan vaunuihin, jonne hän simahtaa välittömästi. Kiroan itsekseni kuinka se ei päivällä ole näin helppoa, pumppaan maidot ja jään sohvalle nukkumaan. Heräämme molemmat neljän jälkeen Tahkiksen noustua ylös sängystä. Otan jälleen vauvan kainaloon ja menen takaisin sänkyyn viideltä.

Yllättäen vauvaa ei väsytäkään niin, että hän jatkaisi syömisen jälkeen suoraan unia vaan hän ihmettelee käsiään välillä ja vaikuttaa kovin pirteältä. Onneksi lopulta me molemmat jälleen nukahdamme. Jatkamme tätä tissittelytorkkumista puoli kymmeneen asti, jolloin herään vihdoin päivään. Syötön jälkeen jätän vauvan sänkyyn ja menen itse vihdoin syömään aamupalaa. Vauva jokeltaa sillä välin sängyssä, kunnes ääni muuttuu vaativammaksi ja käyn nappaamassa hänet aamutoimiin. Vaihdetaan vaippa, vaatteet ja mennään leikkimatolle hetkeksi. Reilun tunnin oltuaan hereillä nukutan hänet yllättävän vaivattomasti vaunuihin sisälle ja hän nukkuu kaksi tuntia!

Syötän, hän on ihan unessa edelleen tai muuten vain rentoutunut. Vaihdan vaipan, jolloin hän herää kunnolla. Sitten taas leikkimään. Kolmelta yritän saada hänet nukkumaan, mutta hän ei nuku. Ei millään valtakunnan tempulla. Tahkis tulee töistä ja makoilemme sängyssä kaikki kolme melkein tunnin. Viideltä olemme ulkona, sillä mikään muu ei saa lasta nukkumaan kuin väkisinvaunuttelu. Käymme lenkillä ja vauva nukkuu jälleen vähän pidempään onneksi, taas parin tunnin päiväunet.

Yhdeksän aikaan meno alkaa olla jälleen aika kiivasta. Pitäisi kai jo olla nukkumassa vauvan mielestä. Kun ehdin lopulta sänkyyn hänen kanssaan, hän raivoaa molemmille tisuliineille enkä enää tiedä miten päin pitäisi olla. Yleensä sängyssä syöttäminen auttaa, jos mikään muu ei. Annan vauvan jokeltaa rauhassa, kovin väsyneeltä kuulostaa. 22:20 hän tarttuu kiinni ja alkaa nukkua. Vihdoin. Kunnes havahtuu tunnin päästä jälleen hamuamaan eikä tuttitemppu toimi ollenkaan.

4 KK HULINAT?

Meillä on joulukuussa mennyt yhtäkkiä kaikki rytmit ihan sekaisin ja nukkuminen on mitä on. Huonon kasvun takia epäilen allergiaa edelleen ja onneksi pääsemmekin tutkimuksiin pian. Toisaalta vauvan syöminen voisi olla tehokkaampaakin, mutta raivareiden läpi en jaksa taistella. Oletan hänen usein sillä tavalla kertovan ”äiti, olen jo ihan täynnä” tai että ”äiti, ristus sulla on paska asento taas”. Mitä näistä raivoista netistä lukee, syy saattaa olla liian hidas heruminen tai liian nopea heruminen. Ehkä hän on täynnä tai ehkä nyt ei vaan huvita. Tosi stressaavaa sen tiedon rinnalla, että jätkän pitäisi kasvaa paaaaaljon enemmän. Kai? 500 grammaa kuukaudessa on edelleen täyttynyt, mutta neuvolan ohjeistuksen mukaan kasvun pitäisi olla kuulemma 600 grammaa kuukaudessa.

Tänään meillä oli ihan hyvät lounaspäikkärit, koska kävin ulkona, mutta sen jälkeen nukutus ollut jälleen olematonta. Kai tämä ympäristö sitten vain on niin kiinnostava, ettei malta. Tavallaan odotan kovasti jo sitä, että tästä vaiheesta päästään eteenpäin ja se mahdollinen allergia selviäisi.