Vaikka eilen jännittikin kuinka selviän monen tunnin auringossa olemisesta ehjin nahoin, selvisin tosi hyvin! Auringonpaiste keskipäivän aikaan oli todella paahtava, mutta osasin juoda juuri sopivasti samalla, kun tepastelin Teräsrautelan kenttää edestakaisin kuvaten Nappulaliigaa. Kotona ehdin viilentyä hyvin ennen kuin piti taas lähteä eikä kuumuuskaan tuntunut niin pahalta siinä kolmen pintaan päivällä. Yläkentälle päästyäni olisin ollut taas jo valmis uppoutumaan vesisankoon, mutta jätin väliin kuitenkin. Join kahvia ja söin mokkapalan, niiden voimalla jaksoi taas hyvin kuvata.

Kuvasin tämän matsin vähän eri tavalla kuin mihin olen itseni opettanut vuosien aikana. Tässä on tullut niin paljon kuvapyyntöjä vastustajan joukkueessa pelanneilta, että on pakko muuttaa omia tapojaan kuvata. Yritän jatkossa kuvata molempia joukkueita sekä jopa julkaista niitä kuvia. Usein kuvien tekovaiheessa tulee se ”nääääh, en mä tätä julkaise” ja sitten moni ihan hyväkin otos jää jonnekin arkistoon pölyttymään.

Idea tähän molempien joukkueiden kuvaamiseen sai potkun pyllylle siis viime viikkojen kuvapyynnöistä, mutta vaati FC Hongan Turkuun, jotta jotain loksahti päässä paikoilleen. Nykyään Hongassa pelaava Pikkujämsän Elli kyseli minua nimittäin kuvaamaan ihan kauden alussa jo ja lupasin kuvata edes Turussa ellen Espooseen innostu lähtemään. Koska eilen piti kuvata sekä Tepsiä että Elliä, yritin painaa nappulan pohjaan aina, kun pallo oli jonkun jaloissa. Ei värillä siis väliä, kunhan vain pallo on jollain. Katsotaanpas mitä sain aikaiseksi!

Kuvauspaikkani oli tällä kertaa hieman huono enkä saanut oikeastaan ollenkaan yleisöä taustalle, mutta oli pakko asettua johonkin, missä on edes vähän varjoa. Istuin siis molemmat puoliajat jossain puolivarjossa ja jäin liian sivuun, jolloin yleisö ei osunut taustalle useinkaan. 

Näin kun aivottomana seurasin vain palloa, en tiedä yhtään tapahtuiko pelissä jotain. Ei mitään käsitystä jalkapallosta muuta kuin se, että oli kivan tasaista eikä peliä vihelletty poikki koko ajan jonkun pellesirkuksen takia. Naiset eivät tee sellaista ja siksi heidän kuvaaminen on rentouttavaa sekä miellyttävää.

Kävin eilen kuvaamassa Kakkosta Kaarinassa, kun KaaPo pelasi FC Hongan Akatemiaa vastaan. Kakkosen lohko B on hyvin mielenkiintoinen tänä vuonna, kun sieltä löytyy KaaPon lisäksi myös SalPa ja Pallo-Iirot. Tänä vuonna on siis monta mahdollisuutta mennä kuvaamaan ns. paikalliskamppailuja.

Tämä eilinen kamppailu FC Hongan Akatemiaa vastaan oli sellaista jyystöä, etten ole hetkeen jalkapallokentällä nähnyt. Koko ajan joku kaatoi jonkun erilaisilla menetelmillä, joista yleisimpiä olivat toisen jalkoihin kompastuminen, omiin jalkoihin kompastuminen, toisen päälle hyppääminen, muuten vaan törmäily ja se legendaarisin: toiseen nojaaminen, kunnes se toinen lähtee pois alta. Toisen puoliajan lopussa kentällä yritettiin pelata jalkapalloa, mutta ei mennyt pallo maaliin sitten millään.

Huomasin siinä kuvatessa voikukkien jo kukkivan täysillä. Tämä oli erittäin oleellinen havainto, eikö!

Tauolla maistui taas mokkapala ja kahvi, nams! Peli ehti jo jatkua ennen kuin minä kerkesin takaisin asemiin, mutta ei siinä tapahtunut mitään ihmeellistä sillä välin onneksi.

Kuvasin molemmat puoliajat valon kannalta tosi tyhmästi. Olisi pitänyt jäädä päädyssä maalin toiselle puolen heti alussa, mutta en tehnyt niin ja kärsin valinnastani loppuun asti. Valokuvaajalla on aurinkokeleillä usein kaksi vaihtoehtoa: joko kuvaa vastavaloon ja saa yleisön taustalle tai kuvaa myötävaloon, mutta taustalla on pelkkää mehtää tai peltoa. Yleensä kuviin halutaan nimenomaan yleisö taustalle, joten valinta saattaa tosiaan välillä olla turhan vaikea, kun katsoo mistä suunnasta valo tulee. Olisipa maailma, jossa valokuvaajalta kysyttäisiin kuinka päin kenttä täytyy rakentaa ? Tai olisipa Suomessa niin isot stadionit, ettei oikeastaan ole väliä mistä päin aurinko paistaa, kun reunat ovat täynnä katsomoita.