Luin taannoin kirjan Työpaikan kusipäät (tämä), vaikka mun työelämässä tällä hetkellä ei kusipäitä oikein pyörikään. Joskus on kuitenkin pyörinyt, joten halusin tietää, mitä tuo kirja suosittelee ratkaisuna kusipääihmisten suhteen.

Kirjan kuvaus kusipäistä on sama, jonka tunnistan elävästä elämästä: ne ihmiset, jotka tekevät kaikkensa, että koko työyhteisö menettäisi järkensä. Ja usein menettävätkin ja siten kusipäätyyppi saa koko pelikentän hallintaansa. Kusipäiden kanssa on paskamaista tehdä töitä, koska heille on olemassa vain yksi yhteistyömuoto ja se on se, mikä heille itselleen sopii milläkin hetkellä parhaiten.

Kirjassa kerrottiin useita erilaisia esimerkkejä, mitä kaikkea ihmiset ovat joutuneet kestämään. Minä ahmin kirjaa odottaen ratkaisua siihen, mitä ihmettä tavallinen tallaaja voisi kusipäälle tehdä? Kirja ei suosittele hyökkäämään kusipäätä vastaan suoraan, sillä se vaan lisää vettä myllyyn. Kaikista paras neuvo näiden ihmisten kanssa on se, että lähtee lätkimään sieltä, missä kusipäisyyttä ilmenee. Aika sama lähestymistapa siis kuin narsistien kanssa.

Kirja antaa vinkkejä kusipäiden tunnistamiseen ja yksi niistä oli ensivaikutelma. Sillä ihan oikeasti on merkitystä tosi paljon millaisen ensivaikutelman jostain ihmisestä saa. Itse olen ainakin todella herkkä ensivaikutelmille. Analysoin ihmisen välittömästi ja päätän voinko luottaa häneen vai en. Etenkin vanhemmiten olen alkanut jopa kuunnella itseäni. Nuorempana sitä viis veisasi mistään ensifiiliksistä ja väkisin yritti tehdä tuttavuutta jonkun kanssa, vaikka järkevämpää olisi ollut antaa olla.

Kirjoitin eilen unelmien selkiytymisestä ajan kuluessa. Yksi asia minua hiertää minun ja unelmieni välissä edelleen pahasti ja se on tietysti englannin taito. Minä en ole koskaan mielelläni puhunut englantia, koska kuvittelen, etten osaa ja käyttämättömyydestä juontuu myös se, etten todellakaan ikinä kirjoita englanniksi. Haluaisin kyllä, mutta en uskalla.

Haluaisin päivittää instagramin osittain ainakin englanniksi. Futispostauksiin olisi hyvä kirjoittaa muutama lause englantia, jotta blogin seuraamisessa olisi jotain järkeä ulkomailta käsin. Olen ajatellut tätä asiaa jo yli vuosi sitten, mutta ainoa mitä olen asialle tehnyt, on ollut olosuhteiden pakosta alkaa puhua töissä englantia asiakkaiden kanssa. Koska kaikki nyt vaan eivät osaa suomea. Niinpä minä osaan nykypäivänä sopia lähetysten jakoaikoja englanniksi, mutta siinä se osaaminen sitten onkin.

Tuntuu, ettei kynnys puhua enää ole niin kamalan korkea kuin aiemmin. Jotain hyvää siis työssä, jossa on välillä pakko möngertää vieraita kieliä. Seuraavaksi pitäisi vaan ottaa asiakseen se englannin kirjoittaminen.