Kulunut vuosi on ollut tapahtumarikas ihan loppuun asti. Kaikki alkoi heti tammikuussa aikamoisella rytinällä eikä se siitä tainnut hiljentyä vasta kuin syksyllä hetkeksi. Henkinen kasvu on ollut suurta ja jollain tapaa etenkin keväällä teemana oli paluu juurille. Kevään jälkeen on tuntunut siltä, että olen kotona omassa elämässäni ja ylipäätään oikealla tiellä.

Tässä muutamia parhaita asioita tältä vuodelta:

Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet ovat olleet Helena Rubinsteinin ripsarit (tämä), Burt’s Bees jalkavoide ja ACOn kasvovoide. Yritin ennen syksyn Hulluja Päiviä kitkutella eri ripsareilla, mutta ei siitä mitään tullut. Helena Rubinsteinia parempaa en löytänyt ja päätinkin sitten lopettaa haaveilun. Ostan tästä lähtien joka kerta Hullareilta tarpeeksi monta ripsaria, joilla pärjään useamman kuukauden.

Vuoden parhaita vaate- ja kenkäostoksia en taida tähän edes listata, sillä juuri eilen poikaystävälle kitkapohjakenkien ostamisen jälkeen totesin, että tällaisesta tarpeeseen ostamisesta tulee paljon parempi mieli kuin mistään muusta. Samalla katselin, kun Vilan alerekit notkuivat neuleita ja mietin kuinka omaan vaatekaappiini ei mahtuisi vaatekaupoista tällä hetkellä yhtään mitään uutta. Vuonna 2019 ajattelin ostaa vielä vähemmän uusia vaatteita kuin tänä vuonna.

Vuoden paras päätös taisi koskea ihmissuhteita. Vuosi 2018 on se vuosi, kun minä ymmärsin, mitä on ystävyys ja rakkaus. Varsinkin jälkimmäisen voima on käsittämätön. Jokaisen ihmisen pitäisi saada jakaa arki jonkun ihanan kanssa. Parhaassa parisuhteessa kyse on kumppanuudesta ♥

Vuoden parasta suklaata on ehdottomasti Fazerin vadelmajogurtti.

Vuoden parasta teetä on vaikea valita, sillä kaikki tee on hyvää.

Vuoden paras instastoori voisi olla Jere Jääskeläisen Sopuraha-stoori ? Vilman ja Laurin stoorit aiemmin olivat myös ihan parasta somesisältöä.

Vuoden paras kirja oli Aki Hintsa -Voittamisen anatomia. Se opetti, että hyvinvointi on edellytys menestykselle.

Vuoden parhaita päiviä on ollut monia. Yksi parhaista oli 23.1., kun olin töissä niin kuin maani myynyt. Sitten sattui yksi asiakas siihen ja sen seurauksena sain soittaa miehelle, josta myöhemmin keväällä tuli poikaystäväni. Hupsis! Me tiedettiin toisemme intternetistä ja vaikka olimme töissä samassa yrityksessä, emme olleet koskaan nähneet töissä. Soitin hänelle ja tiedättekö mitä hän kysyi heti sen jälkeen, kun olin esitellyt itseni? ”Miksi sä mulle soitat” ?

Vuoden paras harrastus on ollut lenkkeily. Etenkin metsälenkit, ai että ♥ Rakastan sitä hiljaisuutta ja verenpaineen laskua.

Enää pari päivää tätä vuotta. Saa nähdä tuovatko ne mukanaan jotain sellaista, mikä kuuluisi tälle listalle vai saanko elää aivotärähdyksen jälkeen edes hetken taas ihan normaalia erittäin tasaista arkea. Huomaa varmaan kumman perään olen enemmän.

Hyvää huomenta! Toivottavasti sun joulu on sujunut rauhallisesti ja rennosti. Minulle lääkäri kirjoitti lihasrelaksantteja, jotta jouluni olisi vähän rennompi, höhö! En minä niitä popsinut kuin yhtenä yönä viime viikolla, sillä uni niiden kanssa ei ollut palauttavaa, vaikka lihakset kyllä aukesivat.

Viikon takaisen tapaturman jälkeen olin ihan turta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Naamassani ei ollut tuntoa ja oli vaikea kuvitella kokevansa joskus vielä elämäniloa tai olla innoissaan joulusta.

Kuitenkin parin päivän masentuneen möllöttämisen jälkeen aloin saada kiinni taas itsestäni. Vaikka kaupassa ei pysynyt pystyssä ilman miehen tukea, paranemista tapahtui joka päivä yhden hermon verran enemmän ja alkoi vaikuttaa siltä, että vielä joku päivä pääsen taas lenkkeilemään ja elämään ihan normaalia arkea.

Matkustimme Raumalle sunnuntaina. Päivä oli ensimmäinen, kun olin pystyssä lähes koko päivän ilman lepotaukoja. Silmiin sattui, mutta päähän ei onneksi enää kovin paljon. Pystyin käymään kaupassa ilman tukea, vaikka paikallaan seisoessa huomasi jalkojen olevan vain kaksi pökkelöä, joista ei oikein sähköttynyt mitään aivoihin asti.

Kaiken päivittäisen liikkumisen myötä sain tunnon takaisin jalkoihini ja kyllä se joulumielikin tuli joulukuusen tuijottelun myötä. Kinkku oli hyvää luumurahkasta puhumattakaan!

Syömisen lisäksi ollaan käyty ulkona pienellä kävelyllä, jotta löytäisin joskus ihan oman tasapainon ja aattoillan ajelulla katselemassa ihmisten taloja. Niin valtavia pytinkejä kaikki uudet tuvat! Vaikea ymmärtää mihin ihmiset tarvitsevat niin paljon neliöitä ja toisaalta joka tupaan meni ulko-ovelle rappuset, joita en itse olisi viikon takaisen tapaturman jälkeen pystynyt menemään alaspäin ollenkaan. Toisaalta itsekin haaveilin joskus isosta talosta, mutta nyt ajatus on enemmänkin ”avara”. Kunhan tupaan tulee valoa jostain, se riittää.

Eilisen mietinnöistä tähän päivään: heitin instaan juuri uuden kuvan ja samalla kyselin talvikenkäsuosituksia. Minä tarvitsen talvikengät, joilla pysyy pystyssä. En omista Timberlandeja tai mitään muitakaan, mutta pitäisi viimeistään nyt. Mitkä siis hankin? Onko suosituksia?