Tuli pitkästä aikaa taas olo, että olisi mukava vähän kirjoitella jotain. Pitkän tauon jälkeen on vain aina kauheaa aloittaa, koska pitäisi kertoa mitä kaikkea on taas ehtinyt tapahtua. Ajattelin tuossa pienen aamulenkkini aikana, että ehdottomasti haluan kertoa meneillään olevasta kahden kuukauden kuurista, jonka lääkäri minulle määräsi sekä siitä, kun pääsin kouluun vihdoin. Kahden kuukauden kuuri on kohta kestänyt sen kaksi kuukautta. 😁

Noniin, ensin se kuuri! Olen kärsinyt 1,5 vuotta kurkkukivuista ja siitä, ettei ääni kestä. Kaikki alkoi tietysti siitä, kun arkeeni alkoi kuulua enemmän puhumista työn puolesta, mutta ei se yksistään johtanut oireisiin. On myös muuta, kuten ylipaino, suklaa, kahvi ja ennen kaikkea pahimpana kaikista stressi. Koska alan muistuttaa pohjalaisisäntää innokkuuteni puolesta lääkäriin menemisen suhteen, menin vasta sitten kun oli oikeasti pakko. Sain jo keväällä lähetteen kurkkunenäkorvalääkärille ja sinnekin menin myöhässä, lähete jouduttiin uusimaan kerran. Lokakuussa lopulta taika tapahtui, varasin ajan ja menin kuulemaan tuomioni. Lääkäri ei nähnyt äänihuulia ilmeisesti (joissa uskon olevan vikaa edelleen), mutta pitkäaikaisen kurkunpääntulehduksen hän diagnosoi sekä puhui kurkkurefluksista. Ja sitten se kahden kuukauden kuuri: hän määräsi syömään happosalpaajia 2-3 kuukautta, jotta nähtäisiin parantaako se vaivat (ei kokonaan, voin jo todeta) sekä kielsi minulta kaiken IHANAN. Kahvi, tee, kaakoa, suklaa, rasvaiset ruuat, hiilihapot (se sama 2-3 kk) ja okei, stressin myös, mutta se ei ole ihanaa onneksi. Lisäksi tietysti oireita hillitsemään laihdutus ja iltaisin kielto syödä kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa.

No kuinka olen sitten suoriutunut?

En pysty olemaan syömättä kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa ihan vaan tämän normaalin arjen aikataulujen takia. Kahteen tuntiin pystyn ja se saa riittää. Olen juonut hiilihapollisia juomia välillä, joskus ihan sen takia, että tulisi röyhtäisyjä ja helpottaisi sen hetken oloa. Olen toki myös syönyt välillä rasvaisia ruokia, mutta kyllä niistä huomaa niiden aiheuttavan sellaista ns. limaa, josta olen kärsinyt koko vuoden. En ole leiponut mitään missä olisi maitosuklaata tai tummaa suklaata, valkoista kyllä. Olen myös syönyt välillä valkosuklaatwixin, vaikka välillä maistuvat turhan ällöttäviltä. Mitään vaikutusta varsinaiseen refluksiin en ole huomannut valkoisella suklaalla harvakseltaan syötynä.

Eniten vaikutusta yleisesti kaikkeen olen huomannut olevan ruokailuväleillä. Muutin ruokailujani niin, että syön vain 3-4 tunnin välein. Syön siis useimmiten neljä kertaa päivässä. Tämä on oikeasti avain kaikkeen. Koska ruokailuvälit ovat pitkiä, jokaisella aterialla joutuu syömään niin paljon, että jaksaa. Se on tehnyt todella hyvää! Oloni on koko päivän ns. tasainen eikä tule minkäänlaista heikotusta vaikka joskus ruokaväli venyisi vähän jopa neljän tunnin yli. Sitä paitsi: tämä on nyt ensimmäinen metodi vuosikausiin, mikä laihduttaa. Olen ikionnellinen, että jouduin tekemään tällaisen muutoksen, sillä ilman tätä 3-4 tunnin välein syömistä en olisi koskaan enää onnistunut laihtumaan. En jaksa uskoa kahden kuukauden suklaalakolla olleen niin paljon merkitystä kuin kokonaisuudella muuten.

Suunnitelma jatkoa varten

Joulukuussa synttäreideni aikoihin aion palata nauttimaan mustaa kofeiinitonta teetä, sitten jossain kohtaa kofeiinitonta kahvia ja ehkä joskus ensi vuonna kofeiinia. Kohti kovempia aineita! 😉 Ei vaan, paras olisi varmaan jatkaa olemista ilman, kun on kerran irti päässyt. En haluaisi toista kertaa kokea vieroitusoireita. Aion myös todellakin syödä maitosuklaata, mutta maltillisesti. Joulukuussa alan myös purkamaan happosalpaajalääkitystä. Sitä ei saa lopettaa kuin seinään. Haluaisin myös jatkaa rooiboksen juomista, jota olen nyt aamuteen sijaan nauttinut, koska ilmeisesti sen ansiosta on alkanut tukka kasvaa. 😄 Siitä saa myös rautaa, joten se ei yhtään haittaa.

ja sitten se koulu

Hain syksyn yhteishaussa muutamiin kouluihin ja pääsin nyt sitten ylempään AMK Raumalle aiheena toimitusverkoston kehittäminen. Koulu alkaa tammikuussa ja on siis täysin verkko-opinnot. Odotan innolla jo!

Tällasta täällä. 😁

Tässä kun terassilta on alkanut lumiraja vetäytyä talon seinästä koko ajan kauemmas, olen mielessäni kuvitellut kukkaruukkuja koko terassin täyteen. Koska viikkoa ennen kuin saimme avaimet tähän asuntoon satoi lumi maahan, en päässyt istuttamaan krookuksia enkä mitään muutakaan tätä kevättä varten. Niinpä joudun kevään kukkasipulit tänä vuonna istuttamaan ruukkuihin ensin ja myöhemmin sitten iskemään maahan.

En pääse irti kuitenkaan siitä kuvasta päässäni, että on jo kunnolla kevät ja ne ruukut sipuleineen uskaltaisi laittaa ulos. Alkoi harmittaa, etten ostanut viime syksynä lumikellojen sipuleita ollenkaan. Nyt olen alkanut miettiä niitä kuinka ihanat ne ovat, kun ne puskevat lumesta ennen mitään muuta ja sen jälkeen tulevat krookukset. Onneksi oli eilen aikaa lähteä käymään Plantagenissa, josta löytyi kaikkia ihania kevään kukkasipuleita, kuten lumikelloja, helmililjoja, krookuksia ja narsisseja. Olisin oikeasti halunnut Viherlassilaan, mutta se oli mennyt jo kiinni. Joku toinen kerta sinne sitten.

Jotenkin hullua, mutta sain heti mielenrauhan, kun sain hankittua lumikellon. Samalla ostin yhden narsissin alun (joita tarvitsen kyllä lisää, koska haluan eteen yhden ja taakse lisää), daalioita ja liljoja. Yritän muistaa olla ostamatta daalioita enempää, koska en määräänsä enempää viitsi niitäkään talvisäilöä.

Kukkapenkkeihin olen ajatellut liljojen ja pionin lisäksi istuttaa jättilaukkaa, syysleimua ja unikoita. Muusta en vielä tiedä, täytyy mennä kunnolla kevään tullen kiertämään puutarhoja. Tulppaaneija minulla on myös sipuleina, joten nekin täytyy laittaa maahan ruukkujen kautta.

Tänään osui ekaa kertaa aurinko keittiöön 💛

On kyllä metkaa päästä tekemään pihaa ihan puhtaalta pöydältä. Olisi ihana laittaa joku omenapuukin, mutta sen pitäisi olla ”puuta pienempi pensas”, joka on siis ohjeena täällä. En ole oikein ehtinyt katsella mitään pensasvaihtoehtoja, vaikka jotain näkösuojaa takapiha kovasti kaipaisi. Onneksi tämä ei ole sellainen projekti, jonka pitäisi olla valmis juuri tänä vuonna. On nimenomaan ihanaa, kun pihaa voi laittaa asia kerrallaan, vähän niin kuin tämä meidän koti täältä sisäpuoleltakin.

Onko sulla oma puutarha? Jos on, mitä kaikkea siellä kasvaa?