Aika harva odottaa syksyä innoissaan, vaikka kyseinen vuodenaika merkitseekin usein uusia alkuja. Tenavat aloittavat koulun, itsekin saattaa aloittaa opiskelun, päättää raivata vaatekaapit tai aloittaa jonkun uuden harrastuksen, mitä vaan mitä ikinä keksii ja tekee mieli. Kesän jäljiltä kaipaa jotain uutta pimeneviin iltoihin.

Sitten on meitä, jotka havahdumme siihen, ettei meidän syksyssä ole mitään uutta alkua. On vain sama vanha työ, samat ongelmat, sama koti, sama mies ja samat harrastukset.

Uusissa aluissa ei ole mitään pahaa, mutta olen huomannut minulle tekevän hyvää opetella löytämään omasta arjestani kehitettävää. En voi aina aloittaa uutta, jotta voisin jättää asioita kesken vaan minun täytyy kehittää vanhaa oppiakseni olemaan kärsivällinen ja ehkä jopa parempi ihminen.

Kaikista eniten inspiroi tällä hetkellä oman kunnon parantaminen pitkillä kävelylenkeillä mieluiten metsissä ja vähän lyhyemmillä hölkkäilyillä. Haluan mun entisaikojen juoksukunnon takaisin ja nyt näyttää siltä, että olen pääsemässä vihdoin sen projektin kimppuun. Eilen käytiin kävelemässä 10 km ja nyt jaloissa tuntuu, ah!

Ulkoilusta tulee mahtava olo ja tekee hyvää lähteä iltaisin ulos, kun on kökkinyt koko päivän sisällä toimistossa. Lenkkeily on myös siitä hauska harrastus, että itselleen voi asettaa vaikka ja mitä tavoitteita. Kilometrimäärät ja vauhti, nälkä kasvaa kunnon parantuessa.

Painoni jumitti aika hyvin koko elokuun ja syyskuun alun samoissa lukemissa, mutta nyt on taas suunta alaspäin. Yritän koko ajan kiinnittää enemmän huomiota syömisiin, jotta saisin koko paletin tarpeeksi monipuoliseksi, ettei mistään vitamiineista muodostuisi puutoksia. Puutostilat ovat ärsyttäviä, vaikuttavat ihan kaikkeen ja saattavat olla laihtumisen esteenä (ferritiiniarvot).

Minut tuntevat ihmiset eivät liene yllättyneitä, kun sanon, että tarvis vähän järjestellä kamoja täällä. Mun vaateosasto on edelleen ihan räjähtänyt käsiin meidän Patton-huoneessa ja tarvisi jatkaa hommia siellä. Haluaisin vielä joku päivä esitellä teille kauniin ja siistin työhuoneen. 

Muut huoneet sentään ovat hallinnassa, mutta valoa kaipaamme tänne. Olohuoneeseen on tarkoitus löytää joskus jostain jalkalamppu (ei mitään vinkkejä hyvistä kaupoista olisi?) ja eteiseen tarvisi jonkun ihan perusvalaisimen, kun vaan saisi aikaiseksi hankkia sellaisen. Piti kesälomalla mennä käymään Valaisin Grönlundilla, mutta ei me sitten ikinä ehditty sinne asti. Kaarinaan on niin kamalan pitkä ;D

Sinänsä hassua laittaa työ ja bloggaaminen samaan kasaan, vaikka kumpikin ovat aika kaukana toisistaan. Työ bloggaamisesta ja bloggaaminen työstä. Unelmahan olisi blogata työkseen, vähän niin kuin joka toisella bloggaajalla.

Tykkään mun työstä, mutta en tiedä onko mun tarkoitus tehdä samaa koko loppuelämä. Tuskin. Haluaisin löytää oikean suunnan. Rakastan asiakaspalvelua ja tyytyväisiä asiakkaita, mutta en silti näe itseäni perinteisenä myyjäasiakaspalvelijana enkä välttämättä minään verovirkailijanakaan.

Joskus oikean suunnan kanssa on vain pakko odottaa, sillä lopulta se kuitenkin selviää. Ehkä olen nyt asiakaspalvelija ja ihmisten pelastaja tajutakseni sen olevan oikea suunta mulle. Eri asia vain mihin sitä tietä pitkin pääsee.

Sellaiset kevyet sunnuntaipohdinnat tähän väliin. Seuraavaksi ohjelmassa on leipomista, koska kukapa ei suklaatiikerikakkua haluaisi. Leipominen on ihanan rentouttavaa ja tuoksuu hyvältä. Mahtavaa sunnuntaita teille! Kertokaa onko teidän syksyssä uusia alkuja!

Meidän piti tänään lähteä pitkälle metsälenkille, mutta heti aamusta eikä vielä päivälläkään voida mennä, sillä ulkona on tuo ihana myrsky. Tuuli valvotti mua jo yöllä, kun se vinkui niin hienosti parvekelasien välistä, ai että.

Tää viikko on ollut syksyiseen tyyliin hieman väsynyt. Olin maanantain ja tiistain yksin, kun ukkeli oli reissussa. Viihdytin itseäni höpöttelemällä instastooriin lähes kaiken, mitä mieleen tuli. Oli niin outoa yhtäkkiä olla yksin, kun on tottunut siihen, että kotona voi puhua.

Aloin syödä D-vitamiinia lääkärin määräyksestä ja samana päivänä, kun aloitin sen, naamani lehahti ihan punaiseksi aina puolilta päivin. Samana päivänä muistaakseni käytin meikkinä yhtä mineraalimeikkipuuteria ja nyt olenkin yrittänyt keksiä mistä ihmeestä tämä tällainen kuumotusjuttu johtuu tai johtui, sillä vielä tälle päivälle sitä ei ole ilmestynyt. Toisaalta ihoni tuntui ärsyyntyvän myös yhdestä yövoiteesta, jota olin käyttänyt. Lopetin sen, en ajatellut meikata tänään ja otin eri D-vitamiinia (ilman kalsiumia). Katsotaan mitä tapahtuu.

Tällä viikolla olen pitkästä aikaa myös laihtunut ? Ilmeisesti parin viikon lounasevästelyt töissä ovat pienentäneet mahalaukkuani enkä pysty iltaisin enää ahmimaan niin paljon kuin ennen. En pystynyt esimerkiksi syömään neljää lättyä pötkössä vaan kaksi! Puolikas päälle ihan väkisin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Pitäisi kirjoittaa noista eväshommista ihan erillinen postaus!

Kun käytiin Susannan kanssa sunnuntaina lenkillä, Susannalla oli mukana hassu Salomonin juoksureppuun kuuluva juomapötkylä (mainoslinkki). Oltiin miehen kanssa etsitty jotain taskuun mahtuvaa juomapulloa jo hetken aikaa ja se Susannan pötkylä oli just täydellinen. Ei ostettu Salomonia (ei löydetty kyliltä) vaan Partioaitasta löytyi tuommoiset lötköpullot. Nyt kelpaa retkeillä!

Nyt siis täytyy tyytyä kodin järkkäilyyn, kun ei tuonne ulos kyllä ole mitään menemistä vielä moneen tuntiin. Mitä teillä on suunnitelmissa nyt viikonloppuna?