Tähän viikkoon on mahtunut muutamia kovinkin epämieluisia yllätyksiä, kuten se kun auton akku hyytyi kesken viikon. Se oli keskiviikkoaamu, kun olin ajastanut webaston ja autoa startatessa kuului vaan naksnaks. Ei ole koskaan ennen käynyt niin, mutta tiesin sen tarkoittavan tyhjää akkua. Pohjolaan oli pitkä jono, joten siinä hermostuksissani infosin esihenkilöä tästä mukavasta käänteestä elämässäni. Vaihtoehtoina oli joko saada varavirtaa jostain tai lähteä julkisilla, joka olisi tarkoittanut tunnin matkaa. Toisella yrittämällä vakuutusyhtiöstä sain emännän puhelimen päähän ja hinurimiehen tilaukseen. Varavirralla auto lähti käyntiin kuin palmun alta ja pääsin vihdoin töihin. Samana päivänä kävin vaihtamassa akun lähimmällä korjaamolla ja maksoin lystistä 180 euroa. Onneksi olin budjetoinut ja alkanut säästää auton kuluihin, joten ei ahdistanut mitenkään liikaa tällainen yllättävä meno.

Keskiviikosta alkoi muutenkin alamäki, sillä lapsemme on ollut kipeä siitä lähtien. Ensin kuumetta neljä päivää ja nyt ihmetellään mihin päin virus on menossa. Toivottavasti pois eikä iske meihin muihin.

Eipä tässä sitten oikein kummempia ole loppuviikosta voinut tehdä kuin olla vuorotellen kotona lapsen kanssa ja odottaa, että kuume laskisi jo. Tänään tosin on oltu reippaita, kun ollaan vähän siivoiltu jopa. Ulkona on ollut upea sää tänään, mutta ei voida vieläkään päästää lasta ulos leikkimään. Hän kyllä kovasti on kuumeisena muistanut kantaa ulkoilukamppeet aamuisin sohvalle pukemisen merkiksi, mutta joutunut pettymään, kun ei ole mentykään.

Toivottavasti tämän jälkeen ei hetkeen iske mitkään kuumeilut, kun olisi niin paljon ulkoiltavaa!! On ollut aivan täydellisiä hiihtokelejä jo pitkään ja muutenkin rakastan kevättä. Aina yhtä upeaa, miten aurinko kimmeltää hangella. Sitä voisi ihailla vaikka kuinka pitkään. Ja sitten palaa naama. 😀

Noh, onneksi tässä voi vielä sanoa, että auton akku hyytyi, minä en. 😀

Kävin 3. päivä perjantaina työmatkalla pääkaupunkiseudulla. Kotimatkalla junassa alkoi kurkun perällä tuntua ja arvasin heti mistä on kyse, olihan meidän lapsi juuri pari päivää aiemmin alkanut olla nuhainen. Sitä en kuitenkaan arvannut, että mulla olisi flunssa koko saaterin kuukauden. Ristus!

Olen mä silti paljon ehtinyt touhuta tässä, vaikka vähän flunssaa ollutkin. Olen välillä ollut parempi ja päästiin jopa käymään Raumallakin joku pari viikkoa sitten. Kunnes viikko sitten perjantaina nousi oikein kuume. Siinä meni se viikonlloppu maatessa, vaikkei se taaperon kanssa niin itsestäänselvyys olekaan, että pystyisi levätä. Nyt loppuviikosta yskä alkoi vähitellen hellittää, mutta poskiontelot ovat olleet koetuksella. Eilen heitin ystävänpäiväksi ostamani horsmat menemään, jos ne olivatkin nuhan alkusyy, mutta en nyt ihan varma ole oliko siitä mitään hyötyä. Parempi alan jo olla, joten käytiin tänään oikein lenkillä ja eilen möbleerattiin.

Tänä viikonloppuna, kun on jo ollut parempi meininki, on hieman harmittanut ettei ole päässyt harrastamaan liikuntaa kunnolla kuukauteen. Kunnes nyt tänään sitten vihdoin!! Torstai-iltana oltiin niin villejä, että käytiin ihan ulkona syömässä. Ostettiin samalla antenninjohto tätä tulevaa möbleerausta varten…

Käännettiin siis sohva seinältä keskelle huonetta ja siirrettiin TV. Ihan vaan koska työpöytä on jo aiemmin siirretty samalle seinälle kuin missä sohva aiemmin oli ja se näytti niin tyhmältä, kun kaikki menee samaa seinää pitkin. Nyt on ihana oma nurkka olohuoneella, josta ei näe keittiöön suoraan.

Todella toivon, että tämä flunssa on nyt tässä tältä erää ja pääsisin maaliskuussa nauttimaan ulkoilusta. Säät ovat ihan parhaita nyt, rakastan kevättalven valoa ja lämpöä!!

Toivottavasti sinä oot pysyny terveenä! Vielä pari kuukautta täytyy D-vitamiinia kiskoa purkista. 🙂