Vaikka nykymaailman bloggailumalliin ei kuulu pahoittelut, pahoittelen silti kauhean pitkää postaustaukoa. Olisin halunnut jo aikoja sitten tulla kertomaan millainen joululahja saatiin! Enkä nyt tarkoita sitä, kun lapsi oli kuumeessa joulun vaan me saatiin asunto! Tai siis ainakin tieto siitä, että olisi nyt tyrkyllä yksi ensi vuonna valmistuva neliö. Koska kyse on asumisoikeusasunnosta, tarvitaan vielä kunnalta vihreää valoa siihen, että ollaan oikeutettuja asumisoikeusasuntoon.

En varmaan hetkeen ole mistään asuntojutuista puhunutkaan, kun päätettiin syksyllä haudata taloetsinnät kokonaan ja mennä jonottomaan asumisoikeusasuntoja. Käytiin katsomassa yhtä Raadelmassa, mutta sitten huomattiin haku toisaalle. Tuosta hausta meni noin kuukausi, että saatiin nyt varausvahvistus ja sen kimpussa ollaan sitten touhuttu jouluna, kun piti laittaa menemään kaikenlaista prosyyriä sekä maksaa varausmaksu.

Olen tietysti myös tuijottanut pohjapiirrustusta ja sisustanut jo koko kämpän melkein, vaikka siis asunnosta on tällä hetkellä ehkä paalutukset vasta tehty. On kamalan vaikea ymmärtää paljonko meillä on sitten tilaa, kun on pari huonetta enemmän. Sisustamisen lisäksi olen jo pohtinut voiko krookuksia lykätä multaan joulukuussa vai täytyykö mun odotella muutosta vielä vajaa vuosi ennen kuin voin sipulikasveja istutella pieneen pihaan. Voi sitä odotuksen määrää siis! 😀

Tästäkään en ole ehtinyt mitään kertoa, mutta mulla on nykyään kunnon takki! Ostin Joutsenen popupista kevytuntuvatakin ja haluaisin nyt pitää sitä koko ajan. Se on ihana. Maksoi 289 euroa.

On tosi epäuskoinen olo, että meillä tosiaan olisi asunto tiedossa ja voidaan muuttaa ensi vuonna. Paljon on tietysti tehtävää ennen sitä muuttoa, koska mulla on vielä monta raivauskohdetta tässä nykyasunnossa. Mitään turhaa roinaa en halua enää muuttaa mukanani. Lisäksi me saadaan tehdä valintoja pintojen suhteen esimerkiksi, joten ihan muina miehinä päästään käymään K-Raudassa ja jossain keittiöliikkeessä. 😀

JOULU KOTONA

Joulu meillä tosiaan meni ihan kotosalla, kun lapsella oli korkea kuume sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntain hän vaan kiukutteli ja maanantain myös. Maanantaina hän löi leukansa niin, että ikenistä tuli verta, joten eilen käytiin näyttämässä poikaa hammaslääkärille. En pääse yli alla olevasta kuvasta, joka Medisiinan käytävältä on napattu. Isä ja poika. ♥

Nyt minä ite sitten jatkan tuota joulusairastelua, kun mulle iski joku nenänielutauti. Kurkku oli kipeä eilisen ja tänään mulla on vaan ihmeellinen krapulainen olo. Välillä yskittää ja välillä nenä on ihan tukossa. Kuumetta ei ole, mutta olo on välillä ihan jäätävä. Harmittaa tosi paljon, koska haluaisin olla töissä. Mulla on tosi paljon kaikkea kivaa meneillään töissä, joten haluaisin vaan olla siellä. Oon jo aivan tarpeeks ollut saikulla marraskuusta lähtien. Täytyy toivoa ensi vuodelle rautaista vastustuskykyä.

Moni on instassa valitellut kuinka lapset ovat sairastelleet koko syksyn. Itsekin odotin sellaista kauhusyksyä siitä lähtien, kun lapsi meni päiväkotiin, mutta ei se sentään ihan siltä istumalta alkanut. Lisäksi tuli kaikkea muuta kuin vain lapsen sairastelua. Ensin oli mahatauti, jossa lapsi oli kipeä ehkä päivän ja minä sen seitsemän päivää. Sitten oltiin viikko ja vähän päälle terveitä, kunnes lapsella oli niin kova nuha, etteivät huolineet päiväkotiin. Kerkesin olla päivän verran hänen kanssaan kotona, kun seuraavana yönä alkoi kurkkukipu itsellä ja miehellä. Mutta ehei, ei tässä kuulkaa vielä kaikki! Minulta napsahti selkä lauantaiaamuna alkavan flunssan kaveriksi. Kipupiste paikantui sellaiseen paikkaan kuin suoliluulihas.

Suoliluulihas on olennainen osa ihmistä ja liikkumista, sen olen todennut. Se liittyy lonkankoukistajaan, joten kaikki mikä vaatii lonkankoukistusta on ollut aivan täyttä tuskaa. En ole päässyt sängystä ylös, en pysty kääntämään kylkeä ilman kipua, en ole pystynyt tekemään paljoakaan ilman kipua… Ensin ajattelin, että kyse on venähdyksestä, mutta kuulemma noidannuolikin voi säteillä jalkaan, joten se taitaa nyt olla ennemmin kyseessä.

Lauantaina en pystynyt olemaan mitenkään päin ilman kipua. Sunnuntaina kipu ei enää säteillyt, maanantaina pääsin ylös istuma-asennosta ilman miljoonaa kyykkyä ja eilen nivunen oli ihan tuskaisen kipeä. Keksin lopulta jopa yhden asennon, jossa pystyin olemaan vihdoin eilen ja tänään on lääkitys päällä siinä määrin, että kuvittelen olevani jo tosi paljon parempi. Kuvitelmaa tai ei, perjantaina menen töihin.

Black Fridaysta tuli ostettua jotain pientä sälää, vaikkei periaatteessa mitään suuria tarpeita ollutkaan. Tilasin lapselle kahdet talvihanskat, muutaman vaatteen ja meille kaikille vitamiineja.

Nyt täytyy mennä lämmittämään lounasta ja lepuuttaa perslihaksia. Edelleen on vain yksi asento, jossa pystyn olemaan siedettävästi. Kun tästä joskus paranen, alan treenaamaan vatsalihaksia, vaikkei se varmaan mitään noidannuolta tule estämään. Silti terve ja toimiva suoliluulihas on miljoona kertaa mukavampi kuin tällainen epätoimiva. Pitäkää huolta suoliluistanne!