Sama valitus joka vuosi mun instatilillä – tämä helle on niin perseestä. Mun kehoa ei ole luotu olosuhteisiin, joissa pelkkä ajattelu saa hikoilemaan. Helle tekee kärttyisäksi, helteellä joutuu juomaan aivan liikaa (ei viinaa sentään) eikä helteellä voi urheilla. Minä en ainakaan voi, en vain pysty enkä halua pystyä. Miksi kiduttaisin itseäni silloin, kun en kuumuuden takia saa edes nukuttua?

Tänä vuonna olen onnellinen siitä, ettei oloni ole yhtä tukala kuin vuosi sitten raskaana ollessa. Se oli ihan järkyttävää. Tänä vuonna se mahassa ollut paahtaa menemään kahtasataa eikä saisi yhtään kääntää selkäänsä, ellei halua jotain pahaa tapahtuvan.

Olen hikoillut ihan koko viikon, kun vahdin lasta. Hän ei nuku kunnon päiväunia kuumuuden takia ja näin iltapäivällä toisilla päiväunilla on tosi surkean näköistä, kun hänen pää hikoaa. Lounaspäikkäreitä olen yrittänyt viilentää kylmäkallella jalkopäässä (kiedottuna pyyhkeeseen), mutta siitä oli hyötyä eniten pari päivää sitten. Eilen ja tänään lounaspäikkärit: 30 minuuttia.

Helteestä huolimatta olen ollut ihan reipas tyttö: maanantaina kävin kuvaamassa jalkapalloa, tiistaina käytiin lenkkeilemässä vesimelonin perässä pitkin lähikauppoja, eilen käytiin illalla Skanssissa ja tänään tein hommia ulkotoimistossa niiden puolen tunnin päikkäreiden ajan.

*Fjällravenin pussukka on loistava puhelimen, kukkaron ja avainten kantamiseen

Kun sääolosuhteet muuttuvat sietämättömiksi, alan yleensä päivittää sadetutkaa ja toivomaan parasta. Eilen kävi jo lähellä, näin salaman ja kuulin jyrinää, mutta ei sade silti löytänyt meille asti. Viime yö oli ihan siedettävä, mutta ensi yö onkin trooppinen. Saa nähdä millaista on, kun kolme ihmistä nukkuu samassa sängyssä (perhepeti on helpoin nyt, kun Tahkis on taas töissä, hän saa täydet yöunet näin).

Onko siellä muita, jotka eivät niin välitä helteistä? Instan puolelta tiedän, että meitä hellevihaajia on muitakin kuin minä.

Me vietettiin kaupunkijuhannus. Se ehkä kuulostaa tylsältä, mutta ollaan kyllä ehditty touhuamaan vaikka ja mitä! Aloitan nyt ihan ensiksi siitä, että läppärini päätti hajota kesken sähköpostin kirjoittamisen torstaina. Ihan varoittamatta. Sai unohtaa bloggaamiset ja Outlanderin tuijottelun täysin. Ajattelin pärjääväni hetken ilmankin, vaikka vähän hankalaksi kaikki menisi, kun olin juuri päättänyt akkreta maanantaina pelattavaan Helmareiden Suomi–Japani -peliin ja muutakin koneella tehtävää olisi tiedossa ensi viikolla. Onneksi tämä läppäriasia kuitenkin järjestyi ja nyt minulla on uusi mäkki käytettävänä seuraavat 9 vuotta (niin kauan vanha kesti!).

Perjantaina me käytiin hakemassa läppäriä varten joku ihmeen adapteri ja pojalle pyöräilykypärä. Asennettiin nimittäin pyörään istuin ja käytiinkin illalla pienten päikkäreiden jälkeen Kupittaalla maistamassa suolaista kinuskia pehmismakuna. Kyllä se alas meni sanois satakuntalainen.

Eilen ja tänään ollaan käyty kahvittelemassa ilmalämpöpumpputaloissa, meillä kun ei itsellä sellaista ihmettä ole. On aika tympeää, kun lapsi hikoaa touhutessaan ja saa olla hysteerisenä koko ajan laittamassa tissiä suuhun, että varmasti saa nesteitä. Toivon todella tämän olevan mun viimeinen kesä kerrostalossa.

Nämä helteet alkoivat tosi sopivasti nyt, kun Tahkis palaa töihin ja minä juoksen yksinäni kiipeilevän vauvan perässä. Oh lord kuulkaa minä sanon! Mulla on ollut niin leppoisat oltavat, kun oon saanut useamman viikon rauhassa aamuisin naputella sähköposteja vaan enpä saa enää. Palaan työleirin pariin näissä erittäin leppoisissa lämpötiloissa.

Huomenna pääsen onneksi heti iltavapaalle, kun menen kuvaamaan jalkapalloa ja tiistaina meille tulee vieraita, jolloin toivottavasti ehdin vähän tehdä hommia itsekseni. Keskiviikolle sääennusti näytti ukkosta, mutta en usko ennen kuin näen. Varsinais-Suomessa kun alkaa helle paahtaa, siinä menee neljä kuukautta ennen kuin se loppuu. Toivottavasti tämä vuosi on erilainen.

Kuumuudesta huolimatta meidän kaupunkijuhannus oli tosi kiva! Oli kivaa käydä vierailemassa muiden luona ja jutella. ♥ Kaikkea kun ei voi instagramiin kirjoittaa.