Tänä aamuna löysin palasen lohjennutta kynsilakkaani lapsen nivusista. Onkohan sittenkään niin järkevää käyttää kynsilakkaa vauvan kanssa? Tuntuu, etten taas nukkunut aamukuuden aikoihin yhtään, mutten enää muista miten yö oikeasti meni. Muistan vain nukkuneeni tunnin aamulla, puoli seitsemästä puoli kahdeksaan. Nousimme sängystä ja söimme. Yhdeksän jälkeen pakkasin lapsen vaunuihin, kävelin lähipuistossa edestakaisin, kunnes suuntasin perhekahvilaan. On tullut aika olla sosiaalinen, nyt kun koronakin jo kävi meillä. Vähemmän koronaa, enemmän elämää, eikö niin?

Googletin perhekahviloita jo pari päivää sitten, mutta oli kamalan korkea kynnys mennä sellaiseen. Vaikka olenkin tunnettu tilan haltuun ottamisesta, ei se vaan aina lähde ajatuksen tasolla. Toiminta kyllä on edelleen veressä, testasin. 😀 Pölähdin oviaukkoon ja ilmoitin notta terve, tulin kahtomaan onko teillä maskit ja vauvoja. Oli niillä molempia, joten hain omani mukaan eteisestä.

Oli virkistävä kokemus. Nähdä ihmisiä, nähdä muitakin pienikokoisia poikavauvoja ja puhua ääneen. Muillekin kuin seinille kotona.

Onneksi on perhekahviloita ja vauvatreffejä! Ja onneksi vihdoin otin itseäni niskasta kiinni mennäkseni käymään. Enkä siis tehnyt tätä itseni takia vaan lapsen takia, sillä eilen kun juttelin zoomissa Monnan kanssa, vauva oli ihan tohkeissaan (no olin minäkin vähän! :D). Pakko löytää hänelle vauvakavereita ja jotain sosiaalista kanssakäymistä.

Nyt kun korona jo käytiin läpi, on paljon helpompi sopia tapaamisia ihmisten kanssa ja ajatella menevänsä joka paikkaan. Toki itse voin sairastaa omikronin uudelleen, koska oireeni olivat niin mitättömät ja vähäiset, mutta silti en jaksa enää rajoittaa touhujamme. Sosiaalisuus on mielelle tärkeää, joten sitä täytyy olla mieluummin enemmän kuin vähemmän. Tosin ei liikaa, ettei uuvu, mutta siis enemmän kuin viimeiseen pariin vuoteen.

Vähemmän koronaa ja enemmän elämää, sitä taidan alkaa hokea nyt. Muita, jotka aikovat pistää elämän ranttaliksi ja unohtaa koko hemmetin viruksen? Saako niin tehdä?

Vaikka emme ole ruokakauppaa kummemmissa paikoissa käyneet, korona saavutti meidät. Mies sai virallisesta testistä positiivisen tuloksen sunnuntaina, tehtyään ensin 4 negatiivista kotitestiä. Minä en yhtään kotitestiä tai muutakaan ole tehnyt, luulen meidän kaikkien sairastaneen enemmän ja vähemmän tässä sivussa. Itselläni on viimeksi lauantaina ollut ehkä hieman oireita, en oikein ole varma kuitenkaan… Oireet ovat niin lieviä, että ne voivat hyvin johtua tästä vauvaelämästäkin. Kotitestistä en uskonut olevan hyötyä, kun miehellekään eivät mitään näyttäneet, vaikka hän kuitenkin oli eniten kipeä. Hänen pahin oireensa oli kurkkukipu. Vauvasta ei myöskään ota kukaan selvää, mutta ehkä hän on jo parantunut, kun on kaksi päivää ollut erittäin iloinen ja energinen.

Vauvan osalta tuli huono omatunto, kun olen häntä herätellyt päiväunilta sen ristuksen päivärytmin takia ja sitten hänellä onkin ollut joku saaterin korona?! Tauti ei meillä kellään ole nostanut kuumetta, joten eipä sitä vauvastakaan osannut ajatella, että hän olisi kipeä. Kun ei hänkään nyt mitenkään kamalan kitisevä ole ollut muuta kuin muutamana iltana… Ennemmin ajattelin, että masuun sattuu tai hampaat vaivaa.

Meidän piti eilen mennä 5-kuukautisneuvolaan, mutta sekin piti siirtää tämän koronahomman takia. Miehelle ei ole kukaan soittanut virallisesta karanteenista, mutta hän nyt pysyy neljän seinän sisällä, kunnes on kaksi oireetonta päivää takana. Itselläni on jo ne kaksi oireetonta päivää nyt alla, joten voin vapaasti liihotella ulkona. Tosin emme voi mennä ulos vauvan kanssa, koska nyt on taas yli 10 asteen pakkaset. 😀 Toivon todella, ettei koronasta jää meille kellekään mitään pitkäaikaisvaivaa. Etenkin omat keuhkoni haluaisin pitää kunnossa, kun eivät muutenkaan ole vahvin alueeni.

Kukapa olisi arvannut koronan iskevän? Niin se vaan silti tuli. Kaksi vuotta välteltiin ja sitten se löysi viime metreillä meidät. Onpahan ainakin sitten sairastettu ja voidaan mennä eteenpäin elämässä. Kohti tavallisia influenssoja ja rhinoviruksia.