Kesäverhot vaihdettu ja banoffeeta jälkkäriksi
Reilu viikko sitten nostin silityslaudan ja -raudan vaatehuoneen kätköistä keskelle meidän open concept kitchen and livingroomia (moni muukin varmaan osunut vahingossa katsomaan Remppa vai muutto Vancouveria..) vakaana aikomuksena silittää kesäverhot keittiöön. Siinä se lauta sitten pönötti sen reilun viikon verhot myttyrällä päällään, kunnes tänä aamuna päätin ajan olevan kypsä verhojen vaihtoon. Se olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, sillä koko kevään ajan yöunet ovat kärsineet liiasta valoisuudesta. Nyt meillä on olohuoneessa pimennysverhot vihdoin ja keittiössä ihanat mansikkaverhot, ah. Koti saa uutta ilmettä ihan pienelläkin muutoksella.
Emme ole tänä viikonloppuna vielä menneet metsään. Meidän piti, mutta luonto tarjosi tuulivaroituksen, jolloin kaikkein järkevin paikka viettää aikaa on oma koti. Tänään, kun tuuli alkaa tyyntyä, suuntaamme luontoon.
Eilen kävimme kaupunkilenkillä aamupalan jälkeen. Kesätrikoot jalassa tallustelimme kohti Turun keskustaa matkalla ihmetellen linnunpoikasia, jotka olivat jo lähteneet pesistään. Jos siis törmäät kylillä lentokyvyttömiin variksiin esimerkiksi, kyse on vain poikasesta, joka on lähtenyt pesästä ja saavuttaa lentokyvyn vasta myöhemmin. Viime kesänä saimme läheltä seurata yhden Vaakun elämää, kun sitä omien emojensa lisäksi ruokki meidän äiti.
Ostimme vihdoin perjantaina meille mansikka-amppelin. Hän on nätti.
Kävimme keskustassa Pufissa ja siinä matkan varrella alkoi tehdä mieli leipaista banoffee, joten astelimme myös Heiroliin. Kävimme ostamassa siinä sivussa irtopohjavuuan, kävelimme Granitin läpi ja jatkoimme matkaa kohti föriä. Ajelimme sillä Aurajoen yli ja taivalsimme kotiin Mannan kautta.
Sain puhuttua loppuun perjantaista asti vaivanneet asiat kymmenen kilometrin lenkin aikana ja mieli keveni roimasti. Se teki hyvää.
Söimme, joimme kahvit ja lähdimme taas kauppaan. Tällä kertaa ostamaan aineksia banoffeeta varten.
Banoffee on mielestäni yksi parhaista herkuista, mutta jotenkin sitä ei vain ole koskaan aiemmin tullut itse tehtyä. Nyt rohkenin ja hyväähän siitä tuli. Ohje oli Kinuskikissan.
Seuraavaksi voisikin alkaa suunnitella päivän urheiluosuutta. Metsään menemme, mutta mihin aikaan, se on eri asia. Tekisi mieli tietysti nyt heti päivällä, mutta jos haluaisi eläimiin törmätä, pitäisi mennä vasta myöhään illalla.
Ihanaa sunnuntaita sulle. ☀️
Vapunpäivän viettoa koronakevään tyyliin
Meidän vapunpäivä alkoi tänään hyvin ajoissa, sillä herätyskello soi 05:00. Kyllä, 05:00. Hullua vai? Tuo heräämisaika ei paljon meidän arkirytmistä poikkea, joten mikäpä siinä, kun haluttiin mahdollisimman ajoissa metsään. Pelkona oli se, että metsät olisivat nyt edelleen täynnä ihmisiä, kun mitään muutakaan ei koronan aikaan oikein voi tehdä, mutta tänään yhden jälkeen Pukkipalon kierroksen parkkipaikalta poistuessa siellä ei ollut kovin täyttä edes. Ehkä päivän sadeuhka karsi innokkaita retkeilijöitä ja saimme siksi hyvinkin rauhassa nauttia kansallispuiston tarjoamasta luontokokemuksesta. Ihan hyvä niin, vaikka varauduimmekin heräämällä todella aikaisin.
Moottoritie oli jokseenkin tyhjä
Siinä oli kana kynitty
Kirjoittelen kierroksesta tietysti myöhemmin lisää omana postauksenaan, kun tuli taas otettua kuvia matkan varrelta. Hassua, miten pystyi kuvaamaan kolmannen tai neljännen kerran saman reitin ihan eri tavoin kuin aiemmin.
Pitäs hankkia uudet merinovillakalsarit, vaikka parsiminenkin kävi mielessä
Pyörähdimme kotona ja sitten viereisellä puutarhalla hakemassa pari orvokkia parvekkeelle. Joka vuosi niitä pitää saada, mutta tähän mennessä ne eivät ole koskaan nähneet elokuuta saati heinäkuuta. Jos tänä vuonna muistaisi jopa kastella?
Illalliseksi nautimme naudan sisäfilettä (Kaarinan lihakaupasta) perunamuusin kera. Yritämme kovasti alkaa syödä taas enemmän perunaa, sillä itselläni sen syöminen loppui lähes tyystin karppausvillityksen myötä ja vaikka sen jälkeen olenkin palannut hiilareiden pariin, ei perunaa ole tullut kotona syötyä silti siinä määrin kuin ennen vanhaan.
Naudanliha-aterian kaverina oli tosi kiva katsella ilmastonmuutosdokumentti Before the Flood, jossa kerrottiin naudanlihan olevan yksi kaiken pahan alku ja juuri. Olisi parempi syödä kanaa, jos jotain lihaa on pakko vedellä. Dokumentista opin myös palmuöljyn olevan todella perseestä, sillä sen saamikseksi tuhotaan sademetsiä. Ei siis pelkkä oma kolesteroli riitä palmuöljyn kartteluun vaan siinä on myös ilmastonmuutos taustalla.
Nyt taidan painalle suihkuun ja jatkan sohvalla rötköttelyä. Alkaa aikainen herätys jo hieman painaa. Toivottavasti sulla on ollu kiva vappu!


0