Olen tässä viettänyt pari päivää kotosalla, mutta huomenna vihdoin palaan takaisin töihin. Täytyy sanoa heti alkuun, ettei tällainen kotona vetelehtiminen oikein ole mistään kotoisin enkä siis oikein tiedä voisinko ikinä olla täyspäiväinen somevaikuttajatyöläinen. En ainakaan ilman sosiaalisia kontakteja voisi, vaikka tämä kirjoittamispuoli kyllä sujuu. Juuri viime viikollahan kaipasin sitä, että saisin vain istahtaa alas ja keskittyä kirjoittamiseen. Kannatti taas toivoa, sehän toteutui nopeammin kuin ehti kissaa sanoa.

Täällä on tosiaan nyt möllötetty maanantaista alkaen. Mitä olen tehnyt? Sain vihdoin ja viimein purettua sängyn vierestä yhden sotkuröykkiön, josta suurin osa oli vaatteitani. Kolme päivää minä kulutin siihen, mutta lopulta olen saanut kaikki vaatteeni kaappiin asti ja muut rojut myös piilotettua johonkin. Voimme vihdoinkin ristiä makuuhuoneen valmiiksi ja hankkia yöpöydät.

No olen minä muutakin tehnyt. Maanantaina tuunasin CV:täni puoli päivää ihan vaan huvikseen, koska en ole sitä pahemmin koskaan edes ajatellut, että se voisi näyttää paremmaltakin. Eilen kävin hakemassa kalenterin itselleni ja myöhemmin päivällä kävin osteopaatilla. Illemmalla leivoin juustosarvia ja tänään olen ollut vähän enemmän kuutamolla elämästä. En ole siis tehnyt mitään kovin järkevää, vain käynyt puhumassa linnuille ja oraville ulkona sekä valokuvannut hieman.

 ”The happiest day of my life was when I found out that you also loved me.”

Nyt juon kahvia ja seuraavaksi taidan mennä sohvalle lukemaan kirjaa. Jännittävää ?

Tuijotan ikkunasta sälekaihtimien välistä pitsiverhon alareunan alta taivasta, joka ei vain aukene. Se on yhtä harmaa kuin talven kaunein villakangastakki. Se on ollut harmaa lokakuusta alkaen ja pelkään pilvipeitteen kasautuneen niin suureksi massaksi auringon eteen, ettemme tule näkemään valoa ennen ensi vuoden tammikuuta.

Koska sää on asia, johon emme voi vaikuttaa tältä istumalta (ilmastonmuutoksen kautta pitkällä aikavälillä), en aio pilvisyyden antaa vaikuttaa itseeni vaan viikonloppujen valoisana aikana suunta on ainoastaan ulos. Ulos menemme tänäänkin, mutta emme vielä tiedä minne. Tänään olisi tarkoitus tehdä joku lyhyt palauttava lenkki, sillä minä olin koko eilisen aamusta iltaan asti työreissussa Helsingissä. Huomenna sitten suuntaamme suolle retkelle – ehkä Saloon tällä kertaa.

Valoa pimeyteen tuo se, kun meillä on vihdoin siistiä. Joni ahkeroi koko alkuviikon täällä siivoten kaikki muuttojämäkasat pois. Oli jo aikakin järjestellä täällä, mutta hommaa vauhditti se, kun meillä oli pari yötä mun pikkuveli vaimonsa kanssa (vaimoineen meinasin kirjoittaa, kuulostaa monikolta? :D) kylässä. Oli ihanaa, kun saatiin asunto kuntoon ennen heidän tuloaan. Vieläkin hämmästelen kuinka paljon meillä on lattiaa, kun kävelen olohuoneesta keittiöön. Meillä on tosi paljon tilaa! Avaraa! Me tarvitsemme ehdottomasti vielä yhden maton paljaita lattioita peittämään, mikä ei siis minua haittaa yhtään. Mattoja on mukava ostaa.

Muita asioita: kävin eilen Mall of Triplassa ja kiersin Reservedin. En kokenut hillittömän isoa ostoskeskusta ihan omakseni, kun muutenkin nykyään nämä meidän keskustelut kotona menevät näin:

..kun ei vaan tarvitse mistään mitään (paitsi pari isompaa juttua, joita voi kytistellä Black Fridayna). Parempi varmaan mennä sinne ulos kävelemään vaan. Se on ilmaista eikä kuormita luontoa.