Varmaan myöhäisin lauantaipostaus tämä, kun tänään tuli nukuttua melkein kymmeneen! Kamalan myöhään, hyhhyh. Ollaan kierrelty ulkona kaiket yöt siilien näkemisen toivossa ja nukkumaanmeno venynyt joka kerta.

Siilejä ei olla silti nähty, mutta hyttysiä senkin edestä. Oon saanut viikon aikana niin monta hyttysenpistoa, ettei enää pitäisi tuntua missään.

Täällä maalla eläminen on kyllä erilaista kuin kaupungissa. Täällä on rauhallista ja hiljaista, eikä koko ajan tarvitse olla menossa johonkin. Ei ole kauppakeskuksia mihin lähteä kahville ja pyörimään, on vain nurmikko, joka pitäisi leikata ja talo, jossa riittää aina tekemistä.

Ei ole naapureita, jotka varastavat pyöriä eikä aina ulos lähtiessään tarvitse miettiä osuuko seuraava askel lattialle räpötettyyn viinaan, kuten yleensä meidän kerrostalon hississä. Ei tarvitse kuunnella naapureiden riitoja eikä miettiä jaksaisiko vielä lähteä hakemaan kaupasta mässyä. Kauppaan on sen verran pitkä, ettei sinne viitsi lähteä jonkun yhden asian takia, kun kuitenkin joutuisi mennä autolla.

Maalla voi joka aamu herätessään käydä katsomassa vieläkö lemmikkivaris hengaa pihapiirissä. Niin se tänäkin aamuna löytyi yhdeltä vakiopaikaltaan, pihlajan alta nukkumasta. Se menee ihan pienelle kerälle nukkuessaan ja hereillä ollessaan se puhuu muille variksille sanoen ”kraak”. Se on saanut virtaa tosi paljon viime päivinä ja se hyppii eteenpäin kovaa vauhtia. Hassu otus, joka todennäköisesti ihan pian oppii lentämään.

PS. Ootteko törmänneet lehtijuttuun meistä? Se ilmestyi jo pari viikkoa sitten, mutta en ole ehtinyt vinkkaamaan täällä.

Täällä ollaan, Vimpelissä! Me vietetään juhannus täällä maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa. Tänään mennään ehkä mato-ongelle mökille ja iltapalaksi syödään pavlovaa, jota ei vielä ole edes tehty.

Tulimme Vimpeliin keskiviikkona Hossasta, läheltä Kuusamoa. Ajomatkaa oli ihan tarpeeksi, mutta sen jälkeen tässä onkin tullut huilattua, kun ei ole ollut mitään pakollista. Eilen kävimme Alajärvellä kaupassa ja pullakahvilla Luoma-ahon leipomossa. Loppupäivä meni Vaakun touhuja seuraillessa ja myöhemmin illalla kävimme vielä ajelulla.

Vaakku on meidän lemmikkivaris. Se oli löytynyt pihasta haahuilemasta reilu viikko sitten ja äiti on sitä ruokkinut siitä lähtien. Se asuu joka aamu samassa paikassa puuladon vieressä, josta se lähtee päiväkävelylle laajentaen reviiriä koko ajan. Se ei vielä lennä, mutta treeni on kovaa päivittäin. Se sanoo kraak ja juttelee isompien varisten kanssa, joista emme oikein ole päässeet selvyyteen onko joku niistä hänen emonsa vai miksi ne isommat pyörivät puissa tässä lähellä pitäen Vaakkua silmällä.

Vimpelin juhannus on mieleeni, kun luonto kukkii ja täällä yötön yö ei ole aivan yhtä kirkas kuin pohjoisemmassa. Aurinko laskee kunnolla yöllä, mutta täydellisen pimeää ei silti ehdi tulla missään vaiheessa. Lappajärvi on kaunis meteoriitin luoma lätäkkö ja ilma on puhdasta hengittää. Täällä on hyvä olla lomalla ?

Ihanaa keskikesän juhlaa sulle, nauti! ?