Kun olin lapsi, mulla oli naama täynnä pisamia. Teininä luin lehdistä kaikki pisamiin liittyvät jutut, koska joku muukin olisi epätoivoisesti halunnut pisamista eroon. Lehdissä ei ollut mitään taikatemppua, jolla pisamista pääsisi eroon vaan niiden neuvot liittyivät vain pisamien peittämiseen. Minä kyllä käytin meikkivoiteita ja puuteria, enkä nyt enää muista sainko pisamia piiloon, koska lopulta unohdin koko asian. En kokenut tärkeäksi kuluttaa energiaa sellaisen asian miettimiseen, jolle en tässä elämässä voi mitään. Pisamat vain ovat, jos niitä on.

Vuodet vierivät, unohdin pisamat ja lopulta ne katosivat naamasta. Ne siirtyivät käsiin. En ole ihan varma tykkäänkö pisamista käsissäni, mutta sille nyt en ainakaan mitään voi. Viime vuosina olen alkanut kaivata pisamia takaisin naamaani ja olenkin pohtinut olenko itse aiheuttanut sen jotenkin, että ne katosivat.

Kasvojeni iho on omaan silmääni usein aika punainen. Ei siis ihme, ettei sen alta näy pisamia. Olen myös hoitanut sitä turhan huonosti väärillä tuotteilla kuluneen talven ja kevään aikana, mutta en viitsinyt puteleita heittää menemäänkään vaan käytin ne kiltisti. Vuosia ennen tätä olen hoitanut ihoani vielä huonommin, joskus 10 vuotta sitten en kosteuttanut naamaani ollenkaan. Ei ihme, että muuttuu punaiseksi vähitellen? Ja ruokavaliosta jos nyt ei puhuttaisi tässä yhteydessä ollenkaan.

Nykyisellään ihoni alkaa kai vähitellen voida paremmin, kunnes taas vaihdan kosteusvoidetta ja se joko sopii tai ei sovi. Ruokavalioni on myös suhteellisen hyvällä mallilla, jos nyt ei ajatella sitä, että tälläkin viikolla on tullut joka päivä syötyä vähän pullaa. Ja suklaata. Ja jäätelöä. Suurimmat kaikista silti: olen pitänyt edelleen huolta d-vitamiinin saannista sekä alkanut taas syödä rautaa vähän enemmän. Ne molemmat vaikuttavat ihoon (ja kaikkeen muuhunkin).

Tällä viikolla vessan peilin edestä tuli lähtö eräänä iltana, laukkasin makuuhuoneeseen ja kiljuin Joni, Joni, mulla on yks pisama!! Hän katsoi kunnon valon kanssa, mutta ei huomannut. Piti taluttaa pesuhuoneeseen ja näyttää. Siinä se on nenänvarressa. Yksi pieni likaiselta näyttävä läntti, joka ei lähde pesemällä pois (joka toki saattaa olla myös kesakko, joku tummempi ja aikuisempi versio pisamasta).

En muista koskaan olleeni lomalla jo kesäkuussa, mutta tänä vuonna tulee sekin koettua. Meillä on poikaystävän kanssa loma samaan aikaan ja ollaankin suunniteltu lähtevämme reissuun heti kesäkuun alussa!

Aloimme miettiä kesälomareissua jo talvella, mutta viimeistään pääsiäisen jälkeen Ähtäristä kotiin päin ajellessa puhuimme tosissaan mihin päin lähtisimme. Kumpaakin vetää puoleensa erämaan rauha, kaunis luonto ja eläimet, joita valokuvata. Toinen meistä on tottunut lentämään, kun toisen viimeisin lentokokemus on 90-luvulta Menkijärven lentokentältä. Niinpä päätimme aloittaa tämän yhdessä reissaamisen ihan vaan Suomesta ja muista Pohjoismaista.

Tavallaan ymmärrä jo nyt matkabloggaamisen hienouden. Reissuja on tosi ihanaa miettiä ja suunnitella sekä tietysti toteuttaa. On hienoa lähteä tutkimaan maailmaa, vaikka sen aloittaisikin läheltä. Suomessakin on tosi paljon nähtävää ja rakastan meidän metsiä. Tietynlainen vanha metsänpohja on uskomattoman kaunis, etenkin kun siihen osuu auringonvalo.

Sattumalta Museokortti haki kesäksi museoseikkailijoita, joiden piti hakemuksissaan kertoa millaiselle seikkailulle lähtisi, kenen kanssa ja paljonko se maksaisi. Me tehtiin hakemus viime hetkellä ennen hakuajan päättymistä, joten meillä on olemassa jopa ihan paperilla kesälomaretkemme Suomi-kohteet. Olisi tosi hauskaa pysähtyä tiettyihin museokohteisiin ensimmäisten viikkojen aikana ennen kuin menemme käymään Norjan puolella, joten täytyy toivoa, että pääsemme museoseikkailuun mukaan.

Jos taas museoseikkailu ei osu kohdalle, suuntaamme todennäköisesti vähän nopeammin Ruotsiin ja Norjaan. Norjan lisäksi haluan nimittäin käydä myös Ruotsin puolella, kun en ole käynyt Haaparannallakaan vuosiin.

Muuta kesälistalle kuuluvaa: haluan pukeutua mahdollisimman vähän farkkuihin, treenata, kulkea metsissä, valokuvata auringonlaskuja, valvoa, nauttia kesäilloista ulkona, uida, olla tekemättä mitään, lukea ja käydä pesispelissä.