Aivotärähdyksen jälkeen minulle määrättiin kokovartalojumin helpottamiseen lihasrelaksanttia, jonka varoitusteksteissä lukee silmänpainetaudista jotain. Muistin, että minun olisi pitänyt käydä silmälääkärin vastaanotolla jo puoli vuotta sitten, koska olen todennäköisesti ikuisessa silmänpaineseurannassa. Niinpä heti seuraavana arkipäivänä varasin soittoajan lääkärille lähetettä varten.

Sain lähetteen ja aikaa kului ennen kuin olin valmis ottamaan härkää sarvista varatakseni ajan kivalle silmälääkärisedälle. Aikaa kului niin paljon, että jouduin soittamaan uudestaan lääkärille, koska lähetteeni oli vanhentunut vain kaksi päivää aiemmin, kun olisin vihdoin ollut valmis hoitamaan sen silmäläärihomman.

Minulle on vähän kasaantunut kaikenlaisia ns. virallisempia juttuja, jotka tässä täytyisi hoidella, joten päätin aloittaa silmälääkäristä, koska se on näistä se kaikkein pahin vitsaus. Stressasin koko juttua varmaan kaksi päivää ennen h-hetkeä ja vielä odotushuoneessakin jännitti vähän turhan paljon.

Loppujen lopuksi silmänpaineen mittaus eikä silmänpohjien tutkiminen eivät kumpikaan olleet niin hirvittäviä asioita, että olisi tarvinnut siirtää käyntiä monta kuukautta ja vielä stressata siihen päälle. Ne olivat nopeasti ohi eikä silmien puudutuskaan kestänyt kuin sen pari tuntia. Pupillit alkoivat myös hiljalleen palautua.

Silmäni saivat terveen paperit ainakin melkein. Ainoa ”vika” niissä on niiden järjetön kuivuus. Sain määräyksen alkaa käyttää silmätippoja aamuin illoin, aina kun käytän piilareita ja aina kun lähden lenkille tuuliseen säähän.

Kuivien silmien oirekirjo on yllättävän laaja: kirvely, roskantunne, punoitus, kutina, ärsytys, vetistys, polttelu, kuivuudentunne, valonarkuus, väsyneet silmät, näöntarkkuuden vaihtelut, helposti ärtyvät silmät ja vetistely. Minulla oireena ovat olleet ainakin väsyneet silmät, tuo näöntarkkuuden vaihtelu, punoitus aamuisin ja valonarkuus. Varsinkin valonarkuus oli minulle uutta tietoa, sillä viime kesänä sitä googlettaessani sain tuloksia vain liittyen johonkin a-vitamiinin puutteeseen.

Silmien kuivuuteen on olemassa omia omegoita, mutta ne menevät nyt vähän kategoriaan miksi syödä tyrniöljyä purkista, kun sitä voi syödä tyrnistäkin? Jos jotain kuitenkin kiinnostaa, esimerkiksi tämä valmiste on silmiä varten.

Minä käytän nyt iltaisin Oftageliä (täältä) ja päivisin vetisempää Oculacia (täältä). Jälkimmäistä en tosin ole vielä testannut, mutta tänään laitan ennen kuin lähden kuvaamaan Tepsinaisten kauden ekaa matsia yläkentälle päivällä.

Tällainen pieni kuivien silmien tietoisku tähän aamuun. Höpöttelin tästä jo instastoorissani vähän, mutta tässä nyt sitten vähän enemmän aiheesta.

Hauskaa lauantaita teille ja muistakaa tekin pitää silmien terveydestä huolta!

Huomenta! Tänään on tulossa tosi lämmin päivä, niin ihanaa! Uusi yritys mennä kuvaamaan jalkapalloa, kun viime viikon lauantai meni vähän reisille sen suhteen. Peli alkaa 13:15 Kupittaalla ja kyse on harkkamatsista TPS-KTP. Tästä alkaakin lähes jokaviikkoinen jalkapallon valokuvaus -putki. Viikon päästä alkaa jo Naistenliiga, Veikkausliiga on jo alkanut ja Ykkönen sitten joskus myöhemmin.

Tällä viikolla olen miettinyt ihmisiä, heidän ongelmiaan, ihmissuhteita ja tyrniöljyvalmisteita. Aloitetaanko helpoimmasta? Miksi kukaan haluaisi syödä purkista tyrniöljyä sisältäviä kapseleita, kun tyrniöljyä voi syödä ottamalla pakasteesta tyrnin ja laittamalla sen suuhun? Vaikka se on jäässä, se sulaa suuhun ihanasti ja sen pienen siemenen sen sisältä voi jältätä lopuksi rikki. Saman kysymyksen voisin esittää myös mustaherukoihin liittyen, vaikka niitä en kyllä popsi jäisinä, mutta popsin nyt kuitenkin.

Ihmiset sen sijaan ja heidän ongelmansa. Niitä näkyy ja kuuluu esimerkiksi instastooreissa ja sitten on sellaisia, jotka ovat joskus olleet osa omaa elämääni, mutta eivät välttämättä enää. En ehkä saa avattua tähän täysin kaikkea, mutta jos nyt sanotaan vaikka tämä: negatiiviset ihmiset ympärillä saastuttavat kenen tahansa elämäniloisen mielen. Esimerkkinä tämä: suutun joka kerta, kun kuulen jonkun torppaavan jonkun toisen unelmia enkä vain kertakaikkiaan ymmärrä kyseistä toimintamallia. Peppiina on niin oikeassa tässä: älä ikinä kuuntele ketään muuta, jos asia koskee sun omia unelmia.

Minullakin on unelmia, jotka aion toteuttaa joku päivä. Niistä on ihana puhua ystävien kanssa, kun kukaan ei ole tuomassa tiskiin mitään realistisia asianhaaroja vaan he antavat minun touhottaa rauhassa. Ja niin sen kuuluu ollakin. Miksi ystävieni pitäisi pelätä mitään puolestani? Unelmien torppaajat aina sanovat pelkäävänsä toisen puolesta, vaikka oikeasti kyse on itsekkyydestä ja siitä, että he pelkäävät omasta puolestaan. He pelkäävät, että jäävät yksin tähän surkeaan ihmisten ylikuluttamaan maailmaan. Tai ehkä kyse on myös kateudesta? Unelmien torppaajat eivät koskaan uskalla itse repäistä ja tehdä sitä, mistä haaveilevat. He kuvittelevat unelmien olevan elämäniloisten ihmisten turhaa höpinää, vaikka oikeasti unelmien tavoitteluhan on elämää. Pää edeltä pusikkoon vaan, niin se elämä opettaa.

Otsikkona tälle postaukselle yksi parhaista eteläpohjalaisista sanonnoista. Toinen hyvä on tämä: ei niin suurta ojaa nottei sinne oma lehemä mahtuusi. 

Hyvää lauantaita teille! Muistakaa sanoa kaikille elämänkieltäjille tänäänkin, notta oo kuule hilijaa ja keskity vaan omiin ongelmiis.