Futiskansaa on tainnut tänään hymyilyttää heti aamusta, sen verran makea voitto jäi Suomelle eilen takataskuun ukkosten saartamalta Ratinalta. Itsehän en paikalla ollut kuvaamassa ja jäinkin miettimään olenko jotenkin tyhmä vai mikä minua vaivaa, kun en alunperinkään aikonut akkreta kyseiseen matsiin. Jotenkin ei vain tule lähdettyä Tampereelle Huuhkajien perässä, vaikka jalkapallon valokuvauksen intohimoisena harrastajana minun varmaan pitäisi niin tehdä. Täytyy miettiä tätä hiljaa itsekseen hetki.

Tänä kesänä ei onneksi tarvitse sanoa kahta sanaa siitä menenkö kuvaamaan Naisten Liigaa vai en. Todellakin menen! Olen alusta asti tykännyt naisten meiningistä jalkapallokentällä. Se on jotenkin niin erilaista kuin miesten futis, positiivisella tavalla. Minusta jokaisen ihmisen kannattaisi edes kerran elämässään käydä katsomassa naisten futista ja syödä siinä samalla ihania mokkapaloja kahvin kera.

Me ei lähdetty reissuun vielä ekalla lomaviikolla, joten ehdittiin käydä kuvaamassa Tepsinaisten peli ennen kuin futiksen kesätauko iski päälle. Torstaina sutasimme itsemme päästä varpaisiin aurinkorasvan peittoon ja suuntasimme yläkentälle. Oli kuuma! Ei silti haitannut edes vähää alusta, sillä rakastan tätä kesää. Rakastan sitä, kun voin mennä kuvaamaan jalkapalloa shortsit jalassa ja huljutella paljaita varpaita kentän laidalla. Kun kukaan huoltaja ei kävele ohitseni ja moiti minua viluisen näköiseksi, kuten suurimman osan vuodesta käy.

Yritin muistaa kuvata molempia joukkueita taas. Tuntuu olevan todella vaikeaa sisäistää kummankin joukkueen kuvaaminen! Heräsin taas ekalla puoliajalla jossain kohtaa, että ainiin, ei pelkkää Tepsiä vaan kumpaakin.

Perjantaina tuli pitkästä aikaa puheeksi tämä kuvaaminen erään ihmisen kanssa ja kerroin siitä, kun olen vuosien aikana kuullut usein kuvieni olevan erilaisia. Mulla meni vuosia tajuta, mitä ihmiset sillä tarkoittavat, vaikken minä sitä täysin vieläkään tiedä. Vaikea nähdä samaa, mitä muut. Sanoinkin myöhemmin Jonille, että olisi hauskaa, jos joku mahtava ja suuri tutkijakriitikko joskus antaisi tuomion mun kuvista ja sanoisi lopuksi, että juu, se erilaisuus tulee vain siitä, kun Hietala istuu maassa. Minusta se, miltä korkeudelta kuvat otetaan, merkitsee erittäin paljon. Se on valokuvauksen perusasia. Valitse korkeus ja rakenna kaikki muu siihen päälle. Kuvankäsittely viimeistelee otoksen.

Toisaalta aikoinaan Ilkan kuvatoimituksen pienimuotoisen työhaastattelun jälkeen ymmärsin ottavani kuvat luonnostaan kultaisen leikkauksen mukaan. Osittain sitä kultaisen leikkauksen ajatusta on myös julkaistavaksi valitsemissani futiskuvissa, mutta silti se on toisarvoinen asia. Silmääni miellyttää, kun tarkan kohteen edustalla tai taustalla on pelaajia sopivin välein. Te, jotka kuviani olette jo pidemmän aikaa seuranneet, olette varmasti huomanneet tämän toistuvuuden.

Onneksi välillä on näitä pelejä, kun kuvaaminen sujuu ja kotijoukkue vielä nappaa voiton. Tämän pelin jälkeen on itselläkin hyvä mieli jäädä pienelle futiskuvaustauolle keskittyen kuvaamaan vain luontoa.

Valokuvausta on hyvä pysähtyä välillä miettimään. Kiireessä ei kehity.

Julkaistu ensimmäisen kerran 7.7.2013:

Eikös ne seikkailut ole aina parhaita, jotka tehdään vahingossa, sattumalta ja suunnittelematta? Eilen oli pitkästä aikaa todella kiva ja hauska ilta Seinäjoen kuumaakin kuumemmassa yöelämässä. Seura ei olisi voinut olla kovin paljon parempaa ja viskiäkin oli.

Yllättävän vähän mua on häirinnyt se, että mun htc upposi kaljatuoppiin. Se oli oikeasti vahinko. Eihän se siitä tietenkään selvinnyt ja olenkin nyt usbivammaisen Samsungin varassa, johon mulla on jo tavallaan mennyt hermot. Suunnittelin jo soitonsiirtoa toiseen puhelimeeni, mutta nokialainen vetää mut ihan sanattomaksi siinä kohdassa, kun haluaisin etsiä jotain facebookista. Tästä voimmekin jo tehdä jonkinlaisen johtopäätöksen, että mun tuleva uusi puhelin ei tule olemaan mikään tässä postauksessa mainituista merkeistä (ehkä, ton htc:n hinnalla ei aivan taida saada omenapuhelinta). Ja toivon, että saan htc:n korvaavan tekniikkaihmeen todella pian.

Ne eiliset aurinkorasvat eivät hirveästi auttaneet mun aurinkoallergisiin iho-ongelmiin. Kauankohan taas menee, että elimistö edes jotenkin palautuisi antibiootista.. Tulihan sitä toki oltuakin aika kauan auringossa, kun kävin kuvaamassa futista..

Oli se kyllä taas mukavaa. Varsinkin, kun muutamat kuvat onnistuivat jopa.

Nyt mulla on joku ikuinen jano ja väsymys ja mun kai kuuluisi olla siivoamassa mun keittiötä sekä muuta kämppää. Kävin tossa joku aika sitten torilla kahvittelemassa ja syömässä pehmistä yhen kaunissilmäisen sankarin kanssa. Olin varmaan tosi hyvää seuraa, kun en millään olisi jaksanut istua. Hirveän raskasta..

Jos siivoaisin, niin sittenhän voisin palkita itseni uusimmalla Continuumin jaksolla?