En tiedä muistatteko enää niin kauas, mutta juhannuksen jälkeisellä viikollahan minua kohtasi kahdenlaiset uutiset. Ensimmäisenä yt-ilmoitus, jonka jälkeen parin päivän päästä vuokraemäntä irtisanoi vuokrasopimuksemme. Tuossa tilanteessa alkoi puskea hikeä tällaiselle peruspositiiviselle pohjalaisakalle, joka tietysti pohjalaisena kuvittelee olevan universumin ainoa lempilapsi ja siitä syystä suojassa kaikelta pahalta.

Siinä sitä sitten odoteltiin heinäkuu ja puolet elokuustakin, jotta sai tietää täytyykö ensin hakea töitä ja sitten asunto vai voiko suoraan mennä siihen asunnonhakuun. Paljon tuli keskusteltua uudesta kodista pitäisikö ostaa oma jo vai mennä vielä vuokralle. Päädyimme lopulta vuokravaihtoehtoon ja sitten sitä alettiin kytätä vuokra-asuntoja netistä hyvin aktiivisesti.

Se oli masentavaa. Tämä meidän nykyinen asunto on sen verran hyvin laitettu, ettei tästä niin vain voi muuttaa mihin sattuu. Useimmissa asunnoissa olivat keittiöt alkuperäisessä kunnossa, muovimatot kylppärissä tai muuten vaan jotain vikaa. Se on paha, kun tulee liian nirsoksi.

Päätin lopulta kokeilla somen voimaa, vaikkei nyt sinänsä mikään kiire tällä asuntoasialla ollut, kun aikaa on vuoden loppuun asti muuttaa. Sainkin sitten muutamia viestejä, joista yksi kolahti kyllä heti. Sain kuvia asunnosta ja molemmat oltiin ihan myyty välittömästi. Siinä se taas oli, se ”toi se on” -fiilis, mikä tästä nykyisestäkin kodista meille heti tuli aikoinaan.

Päästiin katsomaan asuntoa jo samana viikonloppuna ja ihanahan se tietysti oli. Hyvä kun malttoi millään lähteä pois, mutta piti päästää nykyinen asukas jatkamaan omia puuhiaan.

Siitä se sitten suttaantui ja nyt on nimet papereissa. Vuokrasopimus on jo allekirjoitettu ja pääsemme muuttamaan ajoissa ennen vuoden loppua, jee!!

Arvaatteko mihin muutamme?

Turkuun.

Se alkoi ihan viattomasti juorusta, palmuvehkasta ja peikonlehdestä. Sitten tuli kultaköynnös ja -palmu. Sitten nukkumatti. Sitten raitamatti ja nukkumaija. Sitten vähän lisää maijoja, toinen nukkumatti, taas lisää maijoja, pari kaktusta, pennimuori, anopinkieli, rönsylilja, muorinkukka, toinenkin muorinkukka… Meillä on todennäköisesti yli 50 viherkasvia ?

Mutta viherkasvit ovat kivoja! Ihania! Mahtavia! Ne tuovat ilmettä sisustukseen, niiden kasvamista on kiva seurata, ne puhdistavat ilmaa siinä samalla sekä kosteuttavat sitä.

Hurahdimme alunperin matteihin ja maijoihin ihan tosissaan. Luin matista, että se sopii tosi hyvin juuri makuuhuoneeseen puhdistamaan ilmaa, sillä se ei allergisoi. Halusin sellaisen, mutten oikein tiennyt mitä ja mistä etsiä. Googletin miltä nukkumatti näyttää ja ihastuin sen kirjaviin lehtiin oitis. Olin vähän skeptinen sen suhteen, mistä löydän meille yhtäkkiä matin, mutta niin hän vain tuli vastaan paikallisessa Bauhausissa.

Myöhemmin meille selvisi näillä matti- ja maijakasveilla olevan tapana nimensä mukaisesti nukkua öisin. Ne nostavat lehtensä ylös iltaisin ja avaavat ne levälleen päivisin. Se kuulosti sen verran hauskalta, että kyseisiä kasveja täytyi saada lisää.

Huomasimme myös kuinka eri kukkakaupoissa on tosi kiva kierrellä. Olemme tehneet sitä välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin ja myyjät varmaan jo ihmettelevät, mikä hiipparikaksikko me oikein ollaan. Useinhan sitä tietysti tuli ostettuakin joku uusi horsma, kun noita maijojakin on joku miljoona erilaista ja toinen toistaan hienompia. Yhtään rumaa mattia tai maijaa ei ole olemassa.

Muutamia pistokkaita olemme ostaneet myös kasvitieteellisestä puutarhasta, kuten aivan ihanan aaroninparran, kilpipiilean, lehtikaktuksia ja kiinanruusuja. Kiinanruusuista yksi aikoo ilmeisesti alkaa kukkia pian, vaikka hän on tosi pieni vielä.

Suurin yllätys tapahtui tämän viikon tiistaina liittyen nukkumatin harvinaisempaan versioon, lemon lime marantaan. Törmäsin joskus instassa moiseen ja sen jälkeen olemme välillä googlettaneet, josko kukkaa saisi jostain nettikaupasta, joka toimittaa Suomeen. Joka paikasta se on aina ollut loppu, kunnes tiistaina jostain vain tuli mieleen taas tuo asia ja löysinkin yhden hollantilaisen puljun. Linkkasin Jonille, joka vastasi ”ehkä se vielä joskus rantautuu Suomeen”. Vastasin, että joo niinpä ja jatkoin elämää. Tulin kotiin, paukkasin keittiöön ja mikä se siellä pönötti? No se samperin lemon lime maranta. Miten sattuikaan? ? Mies oli tilannut sen pari viikkoa sitten minulta salassa ja yllätti kyllä tosissaan! Leijun vieläkin jossain nukkumattipilvessä ja olen onnellinen, kun meillä on moinen kasvi täällä. Se on niin hieno!

Meillä on siis kunnon viidakko ja hiilinielu täällä. Yhtään uutta kasvia meille ei oikein enää saisi tulla, sillä tänne ei mahdu enää enempää. Haaveissa kuitenkin on jättipeikonlehti ja pari erilaista muorinkukkaa sekä tietysti ne kaikki loputkin maijat, joita emme vielä omista.