Salamajärven kansallispuisto: Pahapuron lenkki
1Terveiset Vimpelistä! Saavuimme tänne torstaina, kun olimme ensin viettäneet yhden yön Raumalla. Olemme seikkailleet täällä ympäriinsä ja eilen päätimme suunnata vierailulle Salamajärven kansallispuistoon, kun se tuossa suhteellisen lähellä sijaitsee. Olin käynyt siellä joskus kauan sitten, mutta mitään kovin kirkkaita muistikuvia ei paikasta ollut.
Salamajärven kansallispuisto tarjoilee eri mittaisia reittejä, joista on hyvä valita omiin suunnitelmiin sopiva kierros. Yksi on 6 km mittainen kierros Koirajärven ympäri ja toinen 7 km pitkä Pahapuron lenkki. Sitten on vielä 18 km Vaatimen kierros sekä 58 km Hirvaan kierros, jos vähän pidemmät houkuttelee. Yksi vaihtoehto meille eilen olisi ollut Sysilammelta lähtevä Pakosuon kierros, joka on 4,5 km pitkä, mutta päädyimme lopulta Pahapuron lenkille.
Netissä on maininta Pahapuron lenkin kivikkoisuudesta ja se tulikin vastaan heti lenkin alkupäässä. Metsässä kiemurtelevalla polulla oli jokseenkin kiviä, mutta mielestäni pahin oli ihan alussa. Reitillä joutui nostelemaan jalkoja ehkä normaalia enemmän, mutta toisaalta polku ei ollut kuitenkaan niin kulunut kuin jossain muualla on tullut vastaan.
Lenkki kiemurteli enimmäkseen metsässä, mutta välillä polkutaivalluksen katkaisi pitkospuut. Ensimmäisen metsäosion jälkeen saavuimme upealle suoniitylle. Enpä muista moisen läpi kulkeneeni koskaan aiemmin. Huikean hieno.
Suoniittyladolta kävelimme vielä puoli tuntia ennen kuin saavuimme taukopaikalle Kangasjärven rannalle, jossa saimme todella kuunnella hiljaisuutta. Aivan ihana paikka.
Taukopaikalta oli vielä 2,3 km Koirasalmelle, mutta mikäs siinä patikoidessa maha täynnä. Kelit suosi tätä retkeä, koska kylmä ei ainakaan päässyt tulemaan. Metsässä oli ennemmin suorastaan kuuma, kun aurinko paahtoi.
Kerrassaan hieno paikka tuo Koirasalmi ja kaikki erämaajärvet. Joskus vielä pakko mennä vaeltamaan nuo pidemmät reitit teltan kanssa.
Lauantain retki Kurjenrahkan kansallispuistossa
Hemmetti, mikä viikko mulla on ollut ja tänään on vasta keskiviikko. Kuten tiedätte, autoni hajosi sunnuntaina ja siitä kirjoittelin edellisessä postauksessa maanantaina. Eilen oli tarkoitus hakea pyörähuollosta mun pyörä, jonka vein siis jälkisähköistykseen heinäkuun alkupuolella. Just sen takia, jos auto hajoaa.
Onnistuin jättämään mun avaimet pyörähuoltoon ja huomasin sen siis vasta kotipihassa, kun olisi pitänyt pyörä saada varastoon ja tietysti lukkoon. Niinpä sitten istuskelin talomme edessä jotain tunnin odottelemassa Tahkista töistä kotiin.
Tänään autokorjaajasetä soitti ja pääsin hakemaan pösön kotiin. Samalla reissulla hain myös avaimet pyörähuollosta, joten just tällä hetkellä mulla on kaikki asiat kasassa ja järjestyksessä. Huhhuh. Saa nähdä kuinka kauan tästäkin saa taas nauttia, mutta tätähän tämä elämä on.
Ajattelinkin nyt rentouttaa itseni ja teidät latomalla tähän postaukseen rauhallisia metsäkuvia. Ne toimivat aina. Se on tutkittukin, että metsäkuvat rauhoittavat. Metsä itsessään laskee verenpainetta, mutta hyötyä saa myös metsäkuvista. Kävimme lauantaina ihmettelemässä lakkoja ja mustikoita yhden luontopolun varrella, joka kuuluu Kurjenrahkan kansallispuistoon.
Kävelimme suon läpi, joka näytti joka suuntaan kunnon erämaasuolta. Tuli vähän lappifiilis. Tosi hieno paikka, eikä siis tarvinnut kauas maantiestä mennä. Reitti lähtee Savojärven kierroksen parkkista vastapäätä.
Kävimme kääntymässä kolmen kilometrin päässä tulipaikalla, jossa söimme lounaan. Takaisin tullessa poimimme mustikat talteen, jonka jälkeen pidimme kahvitauon. Oli ihanaa. Tuolloin olenkin viimeksi ollut kunnolla rentoutunut, koska sunnuntainahan sitten kaikki hulluus alkoi.
Nyt menen tekemään ruokaa ja sitten taidan palkita itseni neulomalla.