Tänään on tapahtunut kaksi ihmettä, joista toinen on se, kun minä leikkasin kynnet. Enkä edes huvikseni, vaan tätä postausta varten sekä ihan vähän yhden sähköpostin lähettämisen takia. Olen pystynyt töissä kirjoittamaan pitkillä kynsillä, mutta tällä kotiläppärin näppiksellä ei vähintäkään järkeä edes yrittää.

Toinen ihme oli se, että me menimme tänään metsään. Olemme kaivanneet metsäretkiä jo pitkään, mutta jotenkin olemme valinneet muuta tekemistä viikonlopuiksi. Arki on ollut aikatauluiltaan sellaista, että ihan maantielenkitkin ovat olleet hyvin vähissä.

Otimme metsään söpön vaaleanpunaisen hiekkalaatikkosangon ja toisen rasian, joihin oli tarkoitus poimia marjoja. Toiveissa oli löytää lakkoja, mutta ne oli joku muu ehtinyt käydä kynimässä pieneltä suolta, jonka löysimme kevään metsäretkillä. Samalla se joku muu oli vienyt myös suurimman osan mustikoista, joten pienen murinan saattelemina rämmimme metsässä eteenpäin, kunnes alkoi sinistä pilkottaa vihreän seasta. Lopulta saimme saaliin, josta pystyy yhden mustikkapiirakan leipasemaan ainakin.

Metsässä oli ihanaa. Oli jo kotoa lähtiessä niin oikea olo, kun oli metsähousut jalassa ja kamera repussa. Ja kuinka hyvältä kahvi maistui taas kuksasta!

Pari tuntia hengasimme metsikössä. Kuultiin yksi hävittäjä, monta hippiäistä ja joku korppikin. Luonto. ?

Me otettiin eilen rantapyyhkeet sekä uimavehkeet mukaan ja lähdettiin viettämään päivää Taalintehtaan liepeille. Tuli erään tuttavan instastoryssa vastaan jo reilu viikko sitten videomateriaalia joltain ihanalta rannalta ja mehän lähettiin sitä ihmettelemään jo samana iltana. Ölmosin uimaranta Dragsfjärdissä on aivan käsittämätön paikka. Niin kirkasta vettä ja hiekkapohja.

Kirkkaan veden ja hiekkapohjan lisäksi paikasta tekee mahtavan sen, että siellä ei ole läheskään yhtä paljon väkeä instastoryjen perusteella kuin Turun rannoilla. Ja vielä lisäoptio: uimarannan vieressä on toinenkin ranta pienen metsäpolun päässä ja sen jälkeen vielä kolmas ranta, joka sitten taas jo kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon.

En kuulu ihmisiin, joka haluaisi ehdoin tahdoin kärventää ihoaan haitallisen uv-säteilyn alla makoilemalla rannalla, mutta täytyy sanoa, että liian tukalalla helteellä mikään muu paikka ei ole niin hyvä kuin veden äärellä. Niinpä eilinen iltapäivämme ja ilta Saaristomeren kansallispuiston alueella oli aivan mahtava. Pienen loikoilun jälkeen lähdimme katsomaan saako Taalintehtaalta pizzaa.

Parkkeerasimme Strandhotelletin pihaan, kävimme syömässä pizzat ja ajelimme kotiin hiekkateitä pitkin. Yritimme etsiä karvalehmiä, mutta emme löytäneet.

Juhannus meni minilomasta, kivaa oli! Tänään tosin rakas autoni keksi uuden jekun ja sammui yhtäkkiä käynnistyttyään, eikä meinannut enää lähteä päälle ollenkaan. Lähti kuitenkin lopulta ja illan uuden testiajon jälkeen olen huomenna lähdössä sillä töihin luottavaisin mielin. Jos hän kuitenkin jatkaa temppuilua, ajan hänet jonkun osaavan sedän luo ja jos ei, elän tyytyväisenä, kun ei tule ylimääräisiä kuluja ja murheita. 

Tästä autohommasta inspiroituneena ajattelinkin, että voisin vihdoin olla valmis kirjoittamaan tänne blogiin säästämisestä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!