Torstaiaamu valkeni Norjan Ballangenissa aikaisin, sillä aurinko ei mennyt nukkumaan ollenkaan, mutta me vähän yritimme. Yö oli hieman viluinen minun makuuni eikä lämmintä ollutkaan kuin joku 7-8 astetta. Sain todeta vanhan makuupussini tulleen tiensä päähän.

Söimme aamupalan teltan vieressä, kävimme leirintäalueen suihkussa ja päätimme seuraavaksi ajaa etelään, mikä tarkoitti kahta lauttamatkaa. Aika pian Ballangenin jälkeen täytyi mennä lyhyt lauttamatka Skarberget-Bognes, josta vaihtoehtoina olisi ollut ajaa eteenpäin tai hypätä toiseen lauttaan, jolla pääsi Lødingeniin. Menimme Lødingeniin, josta jatkoimme ajelua kohti Lofootteja.

Matka Ballangenista Skarbergetiin oli hieman ennen Skarbergetiin laskeutumista minun makuuni jännittävä. Ensin tuli 8 % nousu, joka jatkui ja jatkui eikä siis siinä mitään, mutta tuollainen nousu tarkoittaa aina joko tosi kovaa laskua tai vain kovaa laskua. Ennen Skarbergestiä lasku oli niin kamala, että tärisin lauttarannassa hetken ennen seuraavaa koetusta. En nimittäin ikinä ennen ollut matkustanut metriäkään millään autolautalla, joten jännittävä lisähän se oli reissuun.

Asioiminen autolautan kanssa oli kuitenkin erittäin helppoa. Mentiin jonoon, nainen rahasti meiltä kruunuja ja ajoimme ohjausten mukaan paattiin. Portit kiinni ja turistit kannelle ihailemaan maisemia, hyvin yksinkertaista.

Ehdimme Bognesissa lautalta heti seuraavan lautan jonoon mukavasti, virkailija työnsi jonkun lapun käteen ja sanoi, että maksu lautalla henkilökunnalle (en muista enää kuinka se oli englanniksi muotoiltu ja norjaksi nyt vielä vähemmän). Maksuluukku löytyi nopeasti lautalta ja siitä päästiin suoraan ruokajonoon. Mutusteltiin eväät ja mentiin taas kannelle katselemaan vuoria.

Nämä molemmat lauttamatkat olivat erittäin rentouttavia, kun sai vaan istua ja joku muu ajoi. Ei siis sillä, että olisin itse ajanut metriäkään koko reissulla, mutta autossa istuessa saa valppaana seurata liikenteen tapahtumia ja tietysti maisemiakin. Joku näitäkin pidempi lauttamatka olisi mennyt ihan hyvin, joten se perinteisempi Bodøsta lautalla Lofooteille olisi ollut ihan hyvä vaihtoehto. Me ei sitä tällä kertaa valittu, koska katsottiin jo ennen reissuun lähtöä sen hinnan olevan reilu satanen ja päätettiin skipata.

Lødingenistä jatkoimme Lofooteille päin autolla, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Meidän matkan tän hetken meininkejä voi seurata instassa mun ja Jonin tilien kautta.

Pakattiin sunnuntaina pösö täyteen tavaraa ja lähdettiin ajelemaan. Tavoitteena oli ajaa Tornioon ja jatkaa siitä joko Kilpisjärven tai Ruotsin kautta Norjaan. Sunnuntaina säätiedotusta tutkiessa totesin Kilpisjärvellä satavan lunta maanantaina ja tiistaina, joten päätimme jäädä Tornioon suoraan kahdeksi yöksi.

Tornio on minulle etäisesti tuttu nuoruudesta, kun siellä tuli käytyä muutamia kertoja sukulaisten luona. Niinpä nytkin piti ehdottomasti päästä käymään Haaparannalla kaupassa hakemassa päron sodaa ja hallon sodaa, vaikka ne ihan ylimakeita juomia ovatkin. Halusin näyttää Jonille myös Kukkolankosken, sekin kun on aika vaikuttava nähtävyys.

Tiistaina jatkoimme Torniosta Kukkolankosken kautta Ruotsiin. Ajattelimme ensin, että jäisimme Jällivaaraan, mutta päätimme sieltä jatkaa vielä Kiirunaan.

Kiiruna on hämmentävä kaivoskylä, Ruotsin pohjoisin kunta. Kaivostoiminta näkyy maisemassa todella ja se onkin Kiirunassa hyvin keskeinen juttu, sillä koko kylä joudutaan siirtää kaivostoiminnan takia. Louhinta jatkuu kaupungin alla ja tosiaan koko kaupunki siirretään siksi, ettei se vajoa lopulta. Hämmentävää. Siirtotyöt näkyivät olevan käynnissä, sillä kokonainen kerrostalo oli purkamista vaille valmis ja siitä vähän matkan päässä pari uutta tulossa tilalle.

Eilen jatkoimme matkaa Kiirunan Camp Ripanista Norjaan päin. Matkaa Narvikiin oli googlemapsin mukaan 2 h 20 min, mutta meillä matkaan meni huomattavasti kauemman, kun pysähdyttiin vähän sinne sun tänne syömään, käymään Abiskon karkkikaupassa ja kuvaamaan maisemia.

Maisemat – ne olivat pysäyttäviä todellakin. Lumihuippuja, korkeita vuoria, järviä, hurjana pauhaavia koskia ja vuorten vesiputouksia. Maisema muuttui todella karuksi Ruotsin ja Norjan rajalla, kunnes aloimme laskeutua kohti Narvikia.

Iltapäiväkahvit eilen Ballangenin leirintäalueella.

Maisemat Norjan puolella ovat huikeita tietysti myös, täällä tosiaan riittää ihmeteltävää pienelle ihmisille Suomen etelästä. Ensimmäinen yö teltassa Norjassa vietetään leirintäalueella, mutta saa nähdä mikä mahtaa olla seuraava leiriytymisranta. Matka jatkuu Lofooteille pian!