Saavutin raskauden viimeisen kolmanneksen viikko sitten, toinen kolmannes on nyt siis onnellisesti ohi. Toinen kolmannes alkoi jo helmikuussa ja päättyi tosiaan nyt toukokuussa. Tuohon välille on mahtunut kaikenlaisia raskaushuuruja, juokseminen loppui kokonaan ja onhan tuo mahakin alkanut kasvaa kunnolla. Ajattelin listailla tähän sen, mitä menneistä viikoista muistan.

15+4 Liitoskivut vaivasivat helmikuussa! Se oli uutta ja ihmeellistä, mutta aika nopeasti hoksasin niiden liittyvän liukkauteen ulkona. Köpsöttelin tosi varovaisesti liukkaalla, se jännitti häpyluuta ja seurauksena kunnon liitoskivut.

18+3 Töissä oli muuten ihan tavallinen päivä, mutta olimme kollegani kanssa kaksistaan pitämässä taloa pystyssä. Hän oli puhelimessa juuri asiakkaan kanssa, kun minä muistin yhtäkkiä äitiyspakkauksen uuden sisällön olevan nähtävillä Kelan sivuilla. Menin sinne ja alkoi kauhea itku, koska mukana oli aivan järjettömän ihana kettubody ja muutenkin koko pakkaus oli täynnä kettukuosia, aivan kuin joku suurempi voima olisi tiennyt just meidän saavan vauvan tänä vuonna. Kollegani höpötteli tyytyväisenä puhelimessa, kun minä itkin silmäni päästä, koska äitiyspakkaus. 😀

19+5 Viimeiset juoksut. Kovasti lähdin juoksulenkille, mutta pystyin juosta jotain 4 minuuttia.

PUOLIVÄLIN JÄLKEEN

21+4 Hain Noshin paketin, kun olin tilannut itselleni yhden mekon ja vauvalle ensimmäisen vaatteen. Otin sen paketista ja aloin itkeä, koska se oli niin pieni. 😀

21+5 Käytiin metsäretkellä Somerolla, joka ei ollutkaan aivan niin helppo reitti kuin olin ajatellut. Hyvä etten tippunut yhdeltä jyrkänteeltä ja muutenkin oli sis paljon kiipeilyä sekä vaarallisia tilanteita tähän tilaan nähden. Selvisin kuitenkin, mutta muistan tuon olleen sellainen ensimmäinen kerta, kun en voinutkaan enää riehua aivan kuin ennen.

22+2 Vihdoin rakenneultra! Oli tosi jännittävää! En osannut etukäteen pelätä, että mitä jos kaikki ei olekaan kunnossa ja tämä ajatus hiipi päähän vasta ultra-aamuna. Oli hämmentävää nähdä vauva taas ja vielä hassumpaa kuinka liikkuva tapaus hän olikin, kun olin luullut, ettei tuolla mahassa mitään tapahdu koskaan. Syy tähän tietysti löytyi istukan sijainnista, joka olikin siis edessä eikä takana, kuten ensimmäisessä ultrassa sanottiin. Oli myös mahtavaa kuulla kaiken olevan kunnossa.

23+0 Oli muuten tavallinen aamu, mutta meillä oli jäänyt 2 perunaa kattilaan yön yli pöydälle ja siitähän sitten itkuparku alkoi. Kuinka törkeää jättää kaksi perunaa ihan yksin yöksi kylmänä lojumaan pöydälle. Itkin, kun niiden oli kylmä ja ne oli unohdettu. Olivat yksinäisiä. Tahkis yritti lohduttaa, että oli niillä toisensa. Tämän jälkeen on aina tullut itku, jos perunat ovat jääneet yöksi pöydälle. Ei pidä jättää perunoita.

24+0 Menin sokerirasitukseen heti, kun viikot antoivat myöden. Tämä oli stressannut minua varmaan jo tammikuusta alkaen ja muutenhan loppujen lopuksi rasitus meni ihan hyvin, mutta paastoarvosta jäi kiinni. Romahdin täysin, kun sain raskausdiabetestuomion.

24+4 Leikkasin ite varpaankynnet! Olin voittaja!

25+2 Hain äitiyspakkauksen. Itkuhan siinäkin tuli. Yksi toppahaalari on niin jäätävän ihana, etten vaan kestä. Ja ne kaikki ketut! ♥

27+6 Tahkis joutui leikata mun varpaankynnet. 😀 Enhän minä kohta enää saa edes sukkia ite jalkaan.

SIINÄ SE MENI

Toinen kolmannes on siis sujunut aika tavallisesti. Ei mitään suurta ja ihmeellistä. Välillä pääsee kävelemään nopeampaa ja välillä hitaammin. Raskausaivot tulivat myös tutuksi noin kuukausi sitten ja lonkkasäryt alkoivat myös joku aika sitten. Jos nukun siis kyljelläni, alkaa lonkkaa särkeä kamalasti ja joudun lepuuttamaan selälläni nyt kun vielä pystyn selälläni olemaan. En tiedä, mitä tästä kaikesta sitten enää tulee, jos tuo selällä makoilukin viedään pois.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Tänä vuonna äitienpäivä tuntuu vähän erilaiselta kuin aiempina vuosina. Ainahan äitienpäivä tärkeä päivä ollut, mutta nyt tosiaan tuntuu hieman eriltä, kun omassa mahassa kasvaa ihminen ja minustakin tulee jonain päivänä vielä äiti. Saan tämän kuulostamaan kamalan kaukaiselta asialta, vaikka todellisuudessa laskettuun aikaan on nyt enää kolme kuukautta. Sehän ei ole paljon mitään!

Me tultiin justiin äitienpäivän vietosta Raumalta kotiin. Oli jo aikakin käydä näyttäytymässä, sillä koronan takia viimeksi oltiin käyty kesälomalla kyseisessä kaupungissa vierailulla. Oli myös erittäin virkistävää käydä jossain Varsinais-Suomen ulkopuolella, vaikkei Rauma mitenkään kaukana olekaan. Maakunnan rajan ylitys tuntui todella villiltä! 😀

Tämä koko viikonloppu on taas ollut yhdenlaista juoksemista paikasta toiseen. Eilen käytiin aamusta heti lenkillä, joka venyi yli viiteen kilometriin, vaikka alunperin piti käydä katsomassa ihan vaan valkovuokkoja. Lenkin jälkeen lähdimme lastenvaunukaupoille työntelemään vaunuja, jotta vähän voisi hahmottaa, mitkä vaunut haluaisi ostaa. Siinä lopulta kuluikin aikaa yllättävän kauan, kun ihmeteltiin Britaxeja ja Cybexejä yhdessä myyjän kanssa. Emmaljungaa piti mennä katsomaan eri liikkeeseen eikä se nyt sitten ainakaan helpottanut yhtään valinnan vaikeutta.

Lopulta ruoka-aika alkoi kolkutella, joten päädyimme syömään Myllyyn, koska ruokakaupassakin piti käydä samalla reissulla. Nälkäisenä on ihan tuskaa mennä kauppaan, joten parempi oli syödä välissä ja sitä paitsi raskausdiabetes ei anna armoa. Liian pitkistä ruokailuväleistä rokotetaan heti.

Tuo lastenvaunuasia ei ole mikään helppo. Parhaat vaihtoehdot mielestäni olisivat Cybex Talos S Lux tai Emmaljungan joku malli. Vaunuissa tähän asti eniten on ahdistanut hinnat ja juu, olen liittynyt tiesmihin facekirppiksille ja kyttään käytettyjä silmä kovana. On vaan hankalaa, kun ei yhtään tiedä, mitä oikeastaan metsästää. Onneksi tässä on vielä aikaa toki, mutta toisaalta olisi kiva tehdä isotkin hankinnat jo vähitellen, että voi sitten vaan keskittyä olemaan raskaana.

Nyt on pakko päästä hetkeksi makuuasentoon ja rehellisesti ihan vaan levätä. Ollut aikamoista menoa pari päivää, eikä se töissä ensi viikolla paljon helpota, kunnes loma alkaa.

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂