Tällä viikolla olen elänyt jännittäviä aikoja raskauden suhteen, sillä ensin tiistaina oli neuvolakäynti pitkästä aikaa ja heti perään tänään päästiin vihdoinkin käymään rakenneultrassa. Rakenneultra oli kovin odotettu tapahtuma eniten tietysti aluksi sukupuolen tietämisen takia, mutta paria päivää ennen tajusin, että nimensä mukaisesti siellä myös tarkistetaan vauvan kaikki rakenteet. Sitä vaan jotenkin on jumittunut miettimään jotain sukupuolta, vaikka tietysti kaikkien sormien, varpaiden ja munuaisten löytyminen on tärkeintä.

Ennen neuvolakäyntiä ehdin viime viikolla vähän ottamaan osumaa joihinkin liitoksiin, kun yskäsin liian yllättäen ja voimakkaasti. Se aiheutti vähän huolta, mutta onneksi meni ohi ja oli tuo neuvolakin tulossa, joten en liikaa viitsinyt asiasta stressata. Kun sitten pääsin neuvolaan asti, oli kaikki jo kunnossa ja pääsi taas kehumaan kuinka on ihan hyvä olo. Jännityksellä odotin sydänäänten kuulemista, koska en ollut kovin hyvin vielä tuntenut vauvan liikkeitä, joten joku varmistus oli ihan tervetullut. Siellä se vauva onneksi kuitenkin puksutti menemään hyvillä sykkeillä.

Jouduin myös kohtumittailun uhriksi. Neuvolatäti halusi ottaa ns. sf-mitan, jonka avulla jatkossa seuraillaan vauvan kasvua. Pitäisi osua johonkin käyrälle, josta mentiin ohi niin että heilahti. Neuvolatätiä arvelutti oma mittatulos siinä määrin, että hän pyysi viereisen huoneen lääkäriä tekemään omat mittauksensa. Lääkäri sai vielä hurjemman luvun, mutta sillä mentiin sitten. Huolestuneen oloisena kyseli rakenneultrasta, mutta rauhoittui, kun sanoin sen olevan vielä tällä viikolla.

Kotona alkoi raivoisa googletus, että mikä kaikki vaikuttaa sf-mittaan. Löysin nämä: suurikokoinen vauva, paljon lapsivettä tai monisikiöraskaus. Seuraavaksi selvitin tietysti, mistä iso määrä lapsivettä saattaa johtua ja yksi oli ainakin mahdollinen raskausdiabetes. Noh, voitte kuvitella, mitä raskaana olevan naisen päässä liikkuu näitä asioita lueskellessaan. Lopulta päätin lopettaa ajattelun ja odottaa vain rakenneultraa. Siinähän se selviäisi.

RAKENNEULTRA oli tänään

Kätilön ensimmäinen lause oli: ”sulla on istukka tässä etuseinässä, se selittää tuon kohdun mitan”. Ah, tämä tieto helpotti niin paljon! Sitten seurailtiin monitorilta miten villi kekara meillä on mahassa. Hän ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan ja yritti päästä pakoon kätilöä koko ajan. Hän venytteli ja potki minua. Sitten hän teki kuperkeikan täysin eri asentoon ja venkoili, kunnes nukahti. Niin ihana ja hassu. ♥

Yli puoli tuntia kaiken kaikkiaan meni ennen kuin kätilö sai kaiken tarvittavan tiedon kerättyä, mutta se ei tietenkään meitä haitannut, kun olisi voinut jäädä koko päiväksi tuijottamaan vauvan seikkailuja kohdussa. Kaikki oli kuulemma just niin kuin pitääkin ja sekös tuon istukka-asian lisäksi oli ihan mahtava uutinen. Se oli myös hyvä kuulla, että vauveli on ihan normaalin kokoinen näille viikoille, joten ei siis tarvitse sen takia ainakaan stressata tulevaa sokerirasitustestiä. Aion elää tässä täydellisyyskuplassani nyt niin monta päivää kuin vain pystyn. 🙂

Seuraa seikkailujani instassa. 🙂

Kiitos ihan superpaljon kaikille onnitteluista niin täällä blogissa kuin muissakin kanavissani!! Täällä sitä posotellaan toisella kolmanneksella nyt ja ajattelin kertoa, miten alkuraskaus sujui ja mitä kaikkea raskauden ensimmäinen kolmannes toi mukanaan. Taustaa sen verran, etten varsinaisesti osannut odottaa olevani raskaana. Tiesin sen olevan mahdollista, mutta en tosissani ajatellut olevani.

ennen raskaustestiä

2+1 Aamulla oli verikoe Mehiläisessä, johon mun piti paastota. Olo oli ihan jäätävä, kun ajoin Turusta Lietoon. En muutenkaan pidä syömättä ja juomatta olemisesta, mutta nyt se tuntui oikeasti pahalta. Netissä oli lukenut labran aukeavan 7:30, mutta paikan päällä ovessa oli oikeat aikataulut ja jouduin monen muun kanssa odotella kasiin ennen kuin päästiin tupaan. Olin ollut syömättä jo yli 12 tuntia. Kun veret oli otettu, sain pillimehun ja olin maailman onnellisin. Sekään ei kyllä kauaa auttanut, mutta kävin hakemassa lisää evästä kahvilasta ennen kuin ajelin töihin. Ferritiini ja kolesterolit olivat tuolloin syynissä, ferritiini 35 ja kolesterolit hieman paremmat kuin aiemmin.

2+6 Tunsin itseni hieman väsyneeksi ja olinkin maailman onnellisin, kun hoitaja soitti verikoetuloksista ja antoi ohjeeksi syödä rautaa ainakin nyt kuukauden kuurin verran.

4+0 Raudan syöminen piristi vähän enkä siinä tohinassa oikein pannut merkille, että menkkojen pitäisi pian alkaa. Loppuviikosta aloin jo vähän enemmän odottelemaan ja oli siinä sellaisia tuntemuksiakin, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. En silti huolestunut, ajattelin että rautakuuri varmaan sekottaa kroppaa. Ennenkin sen syöminen on vaikuttanut kierron pituuteen.

5+1 Muutaman päivän oli töissä ollut päivisin ihan järkyttäviä vilutuskohtauksia. Vastaavia kuin olisi ollut influenssa. Googletin edellisenä iltana voiko raudan syöminen myöhentää menkkoja ja facen raudanpuutosryhmän kokemusten mukaan voi. Chattasin eräälle vanhalle koulukaverille onko hänellä ollut tällaista raudan syömisen sivutuotteena ja hän tuumasi, että kuulostaa tutuilta oireilta, ooks varma ettet oo raskaana.. Niinpä sitä sitten täytyi kaikessa hiljaisuudessa tehdä raskaustesti päivää ennen omia synttäreitä. En ehtinyt kissaa sanoa, kun tikussa oli kaksi viivaa. Ei tarvinnut paljon mietiskellä näkyykö viivanpaikka.

plussan jälkeen…

6+4 Aloin olla raudan syömisestä huolimatta vähän väsynyt. Joulun tienoilla, jos puuhastelin yhtään pystyssä, jouduin makaamaan sohvalla tuplasti. Nukuin lyhyitä päikkäreitä viltin alla koko ajan.

7+4 Koko viikon suuta kuivasi järkyttävän paljon. Luin jostain, että jano saattaa johtua lapsiveden lisääntymisestä. Se oli järkyttävin jano, jota olen koskaan tuntenut. Viimeinen niitti tuli siinä, kun kahvi alkoi maistua paskalta. Ehkä se oli aiheuttanut osittain suuni kuivumisen, sillä kahvin juomisen lopettaminen auttoi. Niinpä en tuon päivän jälkeen ole enää kahvia juonut. Se haisikin ihan paskalta. En pystynyt menemään enää kaupan kahvihyllyille sen kamalan hajun takia.

10+0 Jäätävä lumikaaos. Taloyhtiön auramies oli tehnyt mukavasti jättäen isot kasat lunta autokatoksen ovien eteen. Oli mukava potkia painavaa lunta pois ovien edestä, että saisi ne ovet edes auki. Vitutti. Olin huolissani voiko tässä kohtaa raskautta tehdä jotain näin paskamaisen raskasta, mutta eipä siinä muukaan auttanut. Eikä mitään onneksi sattunut.

10+5 Raskaana kuulemma tulee kaiveltua lapsuuden eväät esiin. Minulla se on tarkoittanut yksinkertaisia lämpöisiä leipiä. Lapsena tein nämä ruisleivästä, nyt kauratyynyt ovat parasta maailmassa mikron kautta pyöräytettynä. Pelkällä juustolla.

10+6 …sulanut juusto oli ainoa, jota pystyin syömään. Söin siis väkisin myös normaalisti juustoa, mutta se hitusen etoi. Myös jauheliha alkoi etoa kamalasti. Olin ihmeissäni, koska nuo kaksi ovat ruokavalioni kulmakivet.

11+5 Liikunta tuntui auttavan väsymykseen. Niinpä kävin juoksemassa aina, kun kelit antoivat myöden. Alkuraskauden tyhmä turvonnut maha oli antanut periksi jo viikkoja sitten ja maha tuntui normaalilta, eikä juoksu häirinnyt sitä.

Jee ultra!

12+3 Vihdoin ultra! Pari kuukautta ilman todistetta siitä, että joku tuolla mahassa elää, oli jokseenkin turhauttavaa aikaa välillä. Sitä mietti tosi usein, että onkohan siellä ketään oikeasti ja voisiko vielä tässäkin vaiheessa tehdä raskaustestin, että tietäisi. Sitten, kun ultrassa sen näki ja kuuli, oli jotenkin uskomaton fiilis! Siellä on joku!

13+0 Oltiin lomalla Kihniössä ja kovien pakkasten takia ulkoilumme rajoittui mökin lähistöön. Nukuimme joka päivä päiväunet, koska voitiin ja se oli ihanaa!

13+6 Tein iltapalaksi itselleni satsin juustosämpylöitä. Syön leivistä aina ensin ns. huonomman puolen ja sitten vasta paremman. Niin nytkin. Tahkis yhtäkkiä otti sämpylän puolikkaan lautaselta ja haukkasi palan, vaikka huusin EI EI EI EI ET OTA MUN PAREMPAA SÄMPYLÄÄ! Itkuhan siinä tuli. Mokoma haukkasi minun paremmasta sämpylästä palasen. Nauratti niin paljon, että itketti lisää. Ihan kreisi fiilis, kun alkaa hormonipöllyissä itkemään jotain täysin turhaa asiaa.

Sellainen raskauden ensimmäinen kolmannes täällä koettuna.

miltä nyt tuntuu

Tänään oli vähän raskaampi päivä, kun täytyi päästä akuutisti tarkistuttamaan yksi asia lääkäriin, mutta sepä ei sitten helppoa ollutkaan. Kunnallinen ei tarjonnut akuutteja aikoja ollenkaan ja äitiyspolille minulla ei näillä viikoilla ole vielä mitään asiaa, joten joutui vähän säätää. Lopulta sain lähetteen Tyksiin, joten painelin päivystykseen. Pari tuntia kerkesin istua ennen kuin minut pyydettiin muutaman näytteen antamisen jälkeen tupaan ja kerrottiin, että oivoi kun sä olet nyt ihan väärässä paikassa. Kun pääsin vihdoin oikeaan paikkaan, saatiin asiat tarkistettua ja pääsin varmaan vajaassa tunnissa ulos. Joskus tuntuu tosi tyhmältä mennä päivystykseen, mutta sitten kun asiat on selvitetty, on niin ihanaa kuulla se ”kaikki kunnossa”.

Seuraa seikkailujani instassa!