Rakenneultran jälkeen on kovin ollut mielessä vauvanvaatehankinnat. Tahkis on minua enemmän perillä siitä montako bodya vauva tarvitsee, kun hän on ahkerammin lueskellut blogeja aiheesta. Minäkin sitten eilen vihdoin aktivoiduin ja kaivelin tietoa ennen kuin lähdimme sadepäivän kirppiskierrokselle. Teimme excelin montako vaatetta jo omistamme missäkin koossa ja otimme mukaan tietysti äitiyspakkauksessa tulevat vaatteet myös, vaikkemme vielä tuota kyseistä pakkausta olekaan saaneet.

Joidenkin lähteiden mukaan 56-kokoisia bodyja ja housuja tarvitsisi 5-8 kappaletta. Joissakin blogeissa lukee 5, joissakin 8. Joidenkin vauvat mahtuvat pieniin kokoihin sen kaksi viikkoa ja joidenkin kauemmin. Tästä päästään siihen, että etukäteen varautuminen on aivan täysin arpapeliä. Sitä paitsi, tämän raskauden alkaessa en todellakaan tiennyt vauvanvaatehommista yhtään mitään ja tällaiset kokoluvutkin olivat tietenkin ihan hepreaa.

Ihanaa olisi ostaa kotimaista designia, kuten PaaPii, Metsola ja Kaiko, mutta tässä kohtaa kyllä tulee hinnat vastaan. Sen takia vauvanvaatehankinnat on nähdäkseni fiksuinta tehdä kirppikseltä, koska maailmassa kyllä riittää tavaraa ja vaatetta. Me ollaankin osa nyt löydetty kirppiksiltä, osa Lindexin alerekistä ja yhden bodyn olen ostanut netistä täyteen hintaan.

Koko 56: kahdet housut, yksi body ja yksi pyjama (tämä löytyi kirppikseltä)

Koko 62: 3 bodya (2 kirppikseltä), kahdet housut ja yksi pyjama

Yksi body ja yhdet housut (kirppikseltä) koossa 74. Kaksi potkupukua (kirppikseltä, Nuttu-Liinan viimeiset kappaleet, toinen 62 ja toinen 74) ja kahdet housut (62 ja 68)

Emäntä ite koossa 24+5

isot hankinnat ovat vielä kokonaan tekemättä

Vielä pitäisi joitakin vaatteita hankkia ennen kuin täytyy siirtyä isompiin juttuihin, kuten sänky, rattaat ja ihan kaikki muut härpättimet, joita varmaankin tulen tarvitsemaan päivittäin sitten joskus. Vaippoja, joku pumppu ja mitä lie. En vain vielä haluaisi ajatella mitään tuollaisia suurempia asioita, kun kauhean vaikea sisäistää, että nuokin ovat pian ajankohtaisia asioita. Tähän asti raskaana ollessa kaikki rattaat sun muut ovat tuntuneet niin kaukaisilta jutuilta ja nyt yhtäkkiä tätä raskautta onkin jäljellä enää reilu kolme kuukautta. Eihän se ole mitään!

Paljon helpompaa vain tilailla *raskausarpiöljyä netistä ja keskittyä rasvailemaan napaansa kuin miettiä isoja hankintoja. Tilasin kyllä *välilihaöljyäkin, vaikken edes tiedä ”saanko” synnyttää normaalisti vai jouduinko johonkin leikkaukseen.

PS. Ostin tänään *ylihienot leppäkerttusukat!

Kun tulin raskaaksi, ensimmäinen huolenaiheeni oli lähinnä ylipainoni. Olin muutama kesä aiemmin ohimennen jutellut työterveyslääkärin kanssa raskauden ajan painonnoususta ja muistan, kun hän sanoi painon nousevan 10-15 kiloa. Tiedostin, ettei korkea lähtöpaino tässä yhtälössä tietenkään ole hyvä asia, mutta kun näissä asetelmissa tulin raskaaksi, minkäs sille sitten enää voi. Googletin tietysti heti, mitä riskejä tässä nyt sitten on ylipainon takia ja raskausdiabetes tuli tottakai heti vastaan. Siitä alkoihin sitten pieni stressaaminen asiasta, kunnes neuvolan lääkäri sentään sanoi, että älä mieti sitä painoasiaa yhtään. Se hieman rentoutti, mutta en silti voinut olla murehtimatta tulevaa sokerirasitustestiä.

Otin selvää sokerirasituksesta ainakin sen, että missään nimessä ei saa paastota yli 12 tuntia, sillä keho alkaa itse korjaamaan verensokeritasapainoa pitkän paaston jälkeen. Säännöllinen syöminen on avain onneen kuulemma ja siihen luotinkin, koska olenhan syönyt säännöllisesti jo vuosia. Onneksi. Löysin myös tiedon siitä, että raskauden aikana sokerinsietokyky huononee ja siksi on hyvä löytää ne odottavat äidit kenen täytyy tarkkailla omia sokereitaan enemmän.

Olen edelleen hieman näreissäni siitä, että missään vaiheessa neuvolakäyntejä kukaan ei ole kertonut tätä asiaa. Sanotaan vain, että täytyy syödä terveellisesti ja vältellä ylenpalttista herkuttelua, mutta olisiko joku jossain voinut ihan kertoa, että hei sun sokerinsietokyky ei tule olemaan seuraavan 8 kuukauden aikana sama kuin tavallisilla kuolevaisilla. Siis itse ainakin kykenen omaksumaan asiat, kun ne perustellaan kunnolla. Kaikki tietää sen, että terveellinen syöminen on terveellistä, oli sitten raskaana tai ei. Mutta kuinka moni tietää sen, että oikeastaan kaikista paras olisi, jos raskausaikana vähentäisi herkuttelua vieläkin enemmän? Ei siksi, että paino ei nouse vaan siksi, että kroppa ei välttämättä kestä sokeria niin hyvin myöhemmillä viikoilla. Mä en ainakaan tiennyt, olisiko mun pitänyt opiskella raskaus netistä jo etukäteen?

SOKERIRASITUS

Noh, menin sinne sokerirasitukseen sitten hädin tuskin sen 10 tuntia paastonneena, kun olin niin ajoissa paikalla, että mut pyydettiin tupaan 10 minuuttia ennen mun varattua aikaa. En voinut katsoa kuinka monta putelia tyyppi otti musta verta, kun siinä samalla otettiin muitakin testejä varten, mutta lopuksi sain ällömakean glukoosilitkun juotavaksi, joka meni suoraan aivoihin. Ennen kuin olin edes juonut koko mukia.

Menin tunniksi istumaan ja jännittämään kuinka huono olo tulee, mutta ei onneksi kovin paha. Vähän meinasi tärisyttää ja huimasi, mutta se meni nopeasti ohi. Seuraavassa verikokeessa oli hitusen hassu olo vielä ja meinasi olla päänsärkyä, mutta viimeiseen verikokeeseen mennessä oli jo normaali olo. Lähdin autoon syömään eväitä ja sitten kotiin.

Sen verran oli krapulainen olo, että oli pakko nukkua hetki. Päikkärit helpotti. Iltapäivällä löysin kannasta testin tulokset, jotka olivat muuten ihan hyvät, mutta paastoarvo oli 5.6.

RASKAUSDIABETES

Mä en oikein löydä sanoja tähän kuvaamaan sitä hetkeä, kun näin mun paastoarvon olevan suurempi kuin 5.2. Siis tämähän oli yksi vaihtoehto kyllä. Mulla on ollut edellisessä paastoverikokeessa 5 vuotta sitten tuo tasan sama arvo ja mä heitin myös neuvolassa jo aiemmin keväällä tän, että entä jos mulla on sellaiset geenit, joiden mukaan mun paastoarvo on ja tulee aina olemaan tuon saman 5.6?

Jonkinlainen romahdus tuosta koko asiasta tuli, koska se ei meinannut ottaa millään loppuakseen. Kävin läpi 1,5 päivää sitä paskaa. Mun aivojen on hyvin vaikea käsittää, että okei mulla ei ole kakkostyypin diabetesta, mutta joo mulla on nyt kuitenkin sitten joku diabetes. Oon terve, mutta sairas. Siihen päälle kaikki vähäinen syömishäiriötausta tai ainakin erittäin kieroutunut vanha ruoka- ja kehosuhde, josta itse asiassa vasta todellisen ylipainon myötä olen oppinut pois. Tällaisen oman painon kyttääjän pitäisi nyt sitten alkaa tosissaan kytätä vielä lisää itseään, kun sitä ei muutenkin jo koko raskausaika ole täynnä.

Sitten se kaikki ylimääräinen vaiva, jonka raskausdiabetes tuo tullessaan. Ei se, että minä nyt sitten mittaan omia sokeriarvojani vaan se, että vauvakin joutuu synnyttyään sokeriarvokyttäykseen. Enkä mä oikeastaan edes halua mitään ennenaikaista synnytyksen käynnistystäkään.

TÄNÄÄN ON JO PAREMPI

Tänään olen ollut oma itseni, kai. Ainakin olen ollut heti aamusta aurinkoisempi kuin Varsinais-Suomen sää. Jotenkin kummasti aloin päästä yli asiasta, ehkä siksi kun huomasin, että voin silti syödä kuten tähänkin asti. Koska mun on pakko syödä. Ja pieni osa insinöörihenkistä minää on kovin kiinnostunut mittaamisesta. Ehkä pääsen jäljille siitä, jos onkin jotain, mitä mun ei kannatakaan syödä ja mikä auttaisi mua laihduttamaan sitten joskus vuoden päästä tai milloin se ikinä onkaan seuraavan kerran mahdollista. Tänään vauvakin on ollut paljon tyyvyäisempi, kun on potkinut koko päivän mahassa. Eilen hän potkasi pari kertaa virtsarakkoa, mikä todennäköisesti oli mulle ihan oikein, koska häiritsin hänen seesteistä elämäänsä vollottamalla koko ajan. Katsokaas kun ensin itkin radipaskaa ja sitten sitä, että itken ja aiheutan näin vauvalle stressiä. Neuvolatäti lohdutti, että ei kahden päivän stressi vielä aiheuta mitään, kun muuten on koko raskaus mennyt niin hyvin tähän asti. 😀 Raskausaivot – ihan parhaat aina.

Joka tapauksessa, ilman seuraajieni ja tuttujeni tukea instassa en varmaankaan olisi selvinnyt tästä ikinä, joten kiitos vielä kerran. <3 Ensi viikolla pääsen mittailemaan sitten arvojani ja toivon todella, että tämä raskausdiabetes tulee hoitumaan ihan vaan syömällä.