Olen parin päivän ajan ajatellut taas kuukkeleita niin paljon, että takaisin Kuusamoon on varmaan päästävä ensi vuonna. Ne tulivat uniin toissa yönä varmaankin vain siksi, kun törmäsimme viikonloppuna kahdessa eri metsässä hömötiaisiin ja Kuusamossa käydessä ei ollut hömötiaista ilman kuukkelia. Jostain syystä asuinkumppanini ei oikein usko tähän sanontaan täällä etelässä, sillä täältä ovat kuukkelit kadonneet 90-luvun jälkeen.

Uneni innoittamana eilen kauppaan kävellessä kuikuilin puihin, mutta ainoat isot linnut oksilla olivat vain mustarastaita ja harakoita. Ei yhtään kuukkelia. Tänä aamuna aloin taas googlettaa sen toivossa, että jostain löytyisi tieto kuukkeleista Etelä-Suomessa, mutta ei. Sen sijaan löysin linkin, josta voi tehdä lahjoituksen kuukkelin kotimetsään Kymenlaaksoon tai alkaa kuukkelikummiksi!

Mitä enemmän kuljen luonnossa, sitä tärkeämmäksi se minulle tulee. Samaan aikaan mitä enemmän käyn läpi vaatekaappiani ja yritän saada kaiken mahtumaan sinne, sitä enemmän minua alkaa ällöttää. Metsässä vietetyn viikonlopun jälkeen ostaisin mieluummin kuukkelille palan ikimetsää tai hankkisin oman luonnonsuojelualueen kuin menen ostamaan yhtään uutta vaatetta. Minulla on vaatteita niin paljon, että voin elää niillä seuraavat 10 vuotta.

Tästä syystä suhtaudun nykyään varauksella kaikkiin instagramjulkaisuihin, jotka alkavat sanoin kaupallinen yhteistyö. Jos rehellisiä ollaan, kuulun niihin, jotka skippaavat ne lukematta. Ymmärrän kaupallisten yhteistöiden olevan somevaikuttajan palkkaa, mutta vaikuttaja ei voi vaatia seuraajiltaan sinänsä mitään. Tässä tilanteessa, kun alamme nähdä ilmastonmuutoksen seuraukset, on äärimmäisen tärkeää, että he keihin yritetään vaikuttaa, eivät haksahda ihan kaikkeen vaan ostavat pelkästään tarpeeseen.

Olen myös törmännyt siihen, että muutamat somevaikuttajat eivät enää tee kaupallisia yhteistöitä. Yksi ainakin ilmoitti vähentävänsä niiden määrää ja valitsevansa tarkasti mihin lähtee mukaan. Onko tämä somevaikuttajien tulevaisuus? Ei enää haluta vaikuttaa myymällä kaikkea, mikä vaan irtoaa vaan näytetään omalla esimerkillä, mikä on tärkeää? Tähän itse haluan uskoa.

Itsehän en ole pahemmin kaupallisia yhteistöitä tehnyt (muutamia silloin tällöin), joten on helppo huudella vaikuttamisen laidalta. Jos tekisin, haluaisin olla mukana kamppiksissa, jotka edistävät suomalaista jalkapalloa tai liittyisivät jotenkin luontoon sekä ulkoiluun.

On meneillään neljäs kuukausi vuosi ilman uusia vaatteita -haaste ja kyllä, olen kerran viimeisimmän päivityksen jälkeen hairahtunut ostamaan uuden vaatteen. Se oli juoksupaita, joka oli alennuksessa ja jota olin hiplannut jo kauan sitten ensimmäisen kerran kaupassa. Siinä on iso mahalaukku eli tasku ja korkea kaulus, josta voi olla kiitollinen aina, kun eksyy hirvikärpästen elinalueelle. Minulla on vastaava yksi paita, mutta sen ollessa vähän väliä pyykkikorissa, minulle tuli olo, ettei toisen omistamisesta olisi yhtään haittaa. Ja tarpeeseen on tuo uusi paita kyllä tullut.

Näinä päivinä olen pakannut vaatekaappini sisältöä muuttolaatikoihin ja jokaisen mekon kohdalla mietin missä minä tätäkin aion vielä pitää. Sanoin miehelle, että mun täytyy alkaa käyttää näitä mekkoja edes viikonloppuisin. Mun täytyy lajitella mun vaatteet vuodenaikojen mukaan laatikoihin, sillä niin monta kesävaatetta tuli vastaan taas, joiden olemassaoloa saati sijaintia en ole tiedostanut menneen kesän aikana. Sen meneillään olevan vuodenajan koko valikoima täytyy olla jossain esillä ja helposti saatavilla, jotta vanhoille rytkyille tulee käyttöä. Muuten ne vain kulkevat vaatekaapista toiseen mukana eivätkä koskaan kulu. Ostetaan vain uutta koko ajan unohtaen vanhat.

Tämän haasteen myötä itse olen ainakin joutunut kaivaa vanhat hyvät vaatteet esiin, kuten nyt paljon käytössä olleen Lindexin alesta joskus vuosikausia sitten ostetun neuletakin. Niin kiva, kun siinä on reikiä ja se on vaalea. Ei ole liian kuuma alkusyksyn vielä hieman lämpiminä päivinä, muttei toisaalta liian kylmäkään. Materiaali on ihan perseestä, 100 % akryyliä, mutta menköön niin kauan, kun on vielä käyttökelpoinen. Vastuullisuuden lisäämistä ei auta se, että kolutaan vaatekaappi läpi vähän väliä kirpparille viemisen takia, jotta saataisiin lisää tilaa kaappiin tarkoituksena ostaa taas lisää jotain uutta. En siis aio hävittää muovivaatteitani vain siksi, että ne ovat muovia vaan käytän niitä, kunnes ne ovat käyttökelvottomia. Vain tällä tavoin voin sanoa tehneeni kaiken, mitä tyhmän aleostoksen kanssa voi tehdä.

Toinen tyhmä aleostos näissä kuvissa ovat nuo minun tekonahkakenkäni, jotka kyllä ovat sitten ihan viimeinen tekonahkaostos minun elämässäni. Ne eivät millään muotoa sovellu kävelykengiksi pitemmille matkoille, mutta juuri ja juuri pystyn pitämään niitä töissä tänä syksynä. Täytyy hankkia jotkut paremmat nilkkurit sitten, kun sellaiset tulevat vastaan jossain.