On meneillään neljäs kuukausi vuosi ilman uusia vaatteita -haaste ja kyllä, olen kerran viimeisimmän päivityksen jälkeen hairahtunut ostamaan uuden vaatteen. Se oli juoksupaita, joka oli alennuksessa ja jota olin hiplannut jo kauan sitten ensimmäisen kerran kaupassa. Siinä on iso mahalaukku eli tasku ja korkea kaulus, josta voi olla kiitollinen aina, kun eksyy hirvikärpästen elinalueelle. Minulla on vastaava yksi paita, mutta sen ollessa vähän väliä pyykkikorissa, minulle tuli olo, ettei toisen omistamisesta olisi yhtään haittaa. Ja tarpeeseen on tuo uusi paita kyllä tullut.

Näinä päivinä olen pakannut vaatekaappini sisältöä muuttolaatikoihin ja jokaisen mekon kohdalla mietin missä minä tätäkin aion vielä pitää. Sanoin miehelle, että mun täytyy alkaa käyttää näitä mekkoja edes viikonloppuisin. Mun täytyy lajitella mun vaatteet vuodenaikojen mukaan laatikoihin, sillä niin monta kesävaatetta tuli vastaan taas, joiden olemassaoloa saati sijaintia en ole tiedostanut menneen kesän aikana. Sen meneillään olevan vuodenajan koko valikoima täytyy olla jossain esillä ja helposti saatavilla, jotta vanhoille rytkyille tulee käyttöä. Muuten ne vain kulkevat vaatekaapista toiseen mukana eivätkä koskaan kulu. Ostetaan vain uutta koko ajan unohtaen vanhat.

Tämän haasteen myötä itse olen ainakin joutunut kaivaa vanhat hyvät vaatteet esiin, kuten nyt paljon käytössä olleen Lindexin alesta joskus vuosikausia sitten ostetun neuletakin. Niin kiva, kun siinä on reikiä ja se on vaalea. Ei ole liian kuuma alkusyksyn vielä hieman lämpiminä päivinä, muttei toisaalta liian kylmäkään. Materiaali on ihan perseestä, 100 % akryyliä, mutta menköön niin kauan, kun on vielä käyttökelpoinen. Vastuullisuuden lisäämistä ei auta se, että kolutaan vaatekaappi läpi vähän väliä kirpparille viemisen takia, jotta saataisiin lisää tilaa kaappiin tarkoituksena ostaa taas lisää jotain uutta. En siis aio hävittää muovivaatteitani vain siksi, että ne ovat muovia vaan käytän niitä, kunnes ne ovat käyttökelvottomia. Vain tällä tavoin voin sanoa tehneeni kaiken, mitä tyhmän aleostoksen kanssa voi tehdä.

Toinen tyhmä aleostos näissä kuvissa ovat nuo minun tekonahkakenkäni, jotka kyllä ovat sitten ihan viimeinen tekonahkaostos minun elämässäni. Ne eivät millään muotoa sovellu kävelykengiksi pitemmille matkoille, mutta juuri ja juuri pystyn pitämään niitä töissä tänä syksynä. Täytyy hankkia jotkut paremmat nilkkurit sitten, kun sellaiset tulevat vastaan jossain.

Näin kirjoitettiin Hesarissa pari päivää sitten. Jutussa kerrotaan ilmastonmuutoksesta ja siitä, ettei aikaa enää oikeastaan ole. Ihmiset kuvittelevat, kun näistä uutisoidaan nyt, että meillä olisi jotenkin vielä aikaa useita vuosia, mutta se ei pidä paikkaansa. Reinjoki kuivui viime kesänä, lennot peruttiin Phoenixissa pari vuotta sitten ja suojamuuri merenkohoamisen takia rakennettiin alaskalaiskylään jo vuonna 2008. Jutussa voivoteltiin kuinka Reinjoen kuivumisen takia teollisuus menetti miljardeja, mutta se on mielestäni toissijaista sen rinnalla, että kalat kuolivat ja tämän ilmastonmuutoksen alla teollisuuden olisi syytä tottua menettämään rahaa, sillä ilman teollisuuden vastuullisuustekoja meille kaikille käy huonosti.

Tässä kohdassa kukaan meistä tavallisista kuolevaisista ei voi silti huokaista helpotuksesta ajatuksella ”mun ei tarvikaan tehdä mitään”. Kyllä tarvii. Meidän tavallisten kuolevaisten kulutustottumukset ja ostokäyttäytyminen ohjaa teollisuutta. Minun ja sinun yksittäiset valinnat vaikuttavat siihen, miten paljon maailmalla posotellaan hiilidioksidia taivaalle.

Zero Waste Finland ry haastoi minut mukaan Zero Waste Syyskuuhun ja tänä herran vuonna 2019 minä olen valmis. Jätteettömän elämän kulmakiviä ovat: kieltäydy, karsi, käytä uudelleen, kierrätä, kompostoi. Syyskuussa on joka viikolle oma teema ja ne menevät juuri noiden kulmakivien mukaan eli tämän viikon osio on ”kieltäydy”. Ensi viikolla karsitaan.

Minä olen kieltäytymistä harjoitellut jo kesäkuusta asti, kun lähdin vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen mukaan ja voi luoja se on tehnyt hyvää. Minä hahmotan kuluttamisen niin paljon selkeämmin kuin aiemmin ja tietysti rahaakin on säästynyt (jotta voin tuhlata sitä ihan pian asumiseen, mutta siitä lisää joskus myöhemmin).

Olen huono uudelleen käyttämisessä ja kompostoimisessa, mutta ehkä jonakin päivänä nämäkin ovat arkipäivää. Zero waste ei mielestäni tarkoita sitä, että ihmisen pitää heti siltä istumalta omaksua nämä kaikki kulmakivet ja alkaa noudattaa niitä täydellisen tarkasti vaan tässäkin kyse on elämäntapamuutoksesta, kuten laihduttamisessakin on. Pieniä askeleita eteenpäin, välillä pari taakse ja sitten taas eteenpäin. Ihmisen pitää pystyä nauttimaan elämästään, joten mitään tällaisia muutoksia ei pidä tehdä hampaat irvessä. Ekoteko voi olla hyvin pienikin ja tärkeintä on vain alkaa johdattaa itseään muutosta kohti. En minäkään ole luopunut lihasta kokonaan, vaikka olen vähentänyt sen syömistä jonkun verran. Tuhlaan leivinpaperia ja vanulappuja, mutta Zero Waste Syyskuun haasteen myötä taitaa minun tekoni olla se, että hankin pari kestovanulappua lisää ja alan käyttää niitä. Minulla on yksi, mutta en ole käyttänyt sitä vuoteen (nyt kaikki hyihyttelevät Marille sanoisi entinen kauppiksen opettajani Alajärveltä).

Haluankin nyt haastaa myös sinut pohtimaan omaa kulutustasi. Aiotko ottaa osaa Zero Waste Syyskuuhun ja jos, miten? Vaihtoehtoja on lukuisia, mutta näistä voi aloittaa: käytä kestokassia ja kestohedelmäpussia, osta ruoka/juoma omaan astiaan, kartoita millaista roskaa arjessasi syntyy, ota käyttöön uusi kestotuote tai mahduta koko kuun sekajäte lasipurkkiin. Minä lupaan jatkossa käyttää kestovanulappuani, kun minulta sellainen kerran löytyy. Muistakaa, että parasta ekologisuutta ei ole ostaa uutta vanhojen toimivien asioiden tilalle vaan ostaa uutta vasta, kun sitä oikeasti tarvitsee. Ei siis kannata rynnätä heti tältä istumalta Ikeaan vaihtamaan muovikippoja lasisiin vaan hankkii ne lasiset sitten, kun muovi on käytetty loppuun.