Päätin mun kesäloman loppumetreillä lähteä kokeilemaan pystyisinkö olemaan vuoden ostamatta uusia vaatteita. Olin juuri palannut meidän lomareissusta, jonka aikana ei tullut kaivattua yhtään ostoskeskuksia tai ylipäätään ostamista. Ajattelin tämän pohjalta selviäväni kyllä ilman uusia vaatteita ihan varmasti.

Kuukaudet ovat kuluneet ja olen huomannut kaiken ostamisen vähentyneen sen myötä, etten saa ostaa vaatteita. On todella paljon helpompi hahmottaa oma talous, kun ei koko ajan ole ostamassa jotain. Suhtautuminen kuluttamiseen ja shoppailuun on myös muuttunut paljon sekä erottaa tosi paljon helpommin, mikä on tärkeää. Olen nyt haaveillut puoli vuotta vihreästä neuleesta, joten todennäköisesti sen hankkiminen tulee joku päivä tarpeeseen. Tarvitsemme myös uuden kahvinkeittimen, ehkä pyörän tai jopa auton ja villa-alkkarit.

Näitä yksittäisiä tarvittavia asioita kun listailee paperille, on paljon helpompi selailla nettiä Black Fridayn kaltaisena päivänä. Tiedän tänään olevan kulutushysterian vastapainona älä osta mitään -päivä, mikä on tosi hyvä, mutta ymmärrän myös sen puolen, että Black Fridayn tarjoukset kannattaa käyttää hyödyksi, jos oikeasti tarvitsee jotain. Varsinkin jotain isompaa.

Itse aion tänään tsekata *Sportamoren alet niiden villa-alkkareiden toivossa ja katsoa löytyisikö Jolielta minun *lempparihuulipunani, jonka jo kerran omistin, mutta kadotin viime pääsiäisenä.  Ostatko sinä jotain tänään?

Olen parin päivän ajan ajatellut taas kuukkeleita niin paljon, että takaisin Kuusamoon on varmaan päästävä ensi vuonna. Ne tulivat uniin toissa yönä varmaankin vain siksi, kun törmäsimme viikonloppuna kahdessa eri metsässä hömötiaisiin ja Kuusamossa käydessä ei ollut hömötiaista ilman kuukkelia. Jostain syystä asuinkumppanini ei oikein usko tähän sanontaan täällä etelässä, sillä täältä ovat kuukkelit kadonneet 90-luvun jälkeen.

Uneni innoittamana eilen kauppaan kävellessä kuikuilin puihin, mutta ainoat isot linnut oksilla olivat vain mustarastaita ja harakoita. Ei yhtään kuukkelia. Tänä aamuna aloin taas googlettaa sen toivossa, että jostain löytyisi tieto kuukkeleista Etelä-Suomessa, mutta ei. Sen sijaan löysin linkin, josta voi tehdä lahjoituksen kuukkelin kotimetsään Kymenlaaksoon tai alkaa kuukkelikummiksi!

Mitä enemmän kuljen luonnossa, sitä tärkeämmäksi se minulle tulee. Samaan aikaan mitä enemmän käyn läpi vaatekaappiani ja yritän saada kaiken mahtumaan sinne, sitä enemmän minua alkaa ällöttää. Metsässä vietetyn viikonlopun jälkeen ostaisin mieluummin kuukkelille palan ikimetsää tai hankkisin oman luonnonsuojelualueen kuin menen ostamaan yhtään uutta vaatetta. Minulla on vaatteita niin paljon, että voin elää niillä seuraavat 10 vuotta.

Tästä syystä suhtaudun nykyään varauksella kaikkiin instagramjulkaisuihin, jotka alkavat sanoin kaupallinen yhteistyö. Jos rehellisiä ollaan, kuulun niihin, jotka skippaavat ne lukematta. Ymmärrän kaupallisten yhteistöiden olevan somevaikuttajan palkkaa, mutta vaikuttaja ei voi vaatia seuraajiltaan sinänsä mitään. Tässä tilanteessa, kun alamme nähdä ilmastonmuutoksen seuraukset, on äärimmäisen tärkeää, että he keihin yritetään vaikuttaa, eivät haksahda ihan kaikkeen vaan ostavat pelkästään tarpeeseen.

Olen myös törmännyt siihen, että muutamat somevaikuttajat eivät enää tee kaupallisia yhteistöitä. Yksi ainakin ilmoitti vähentävänsä niiden määrää ja valitsevansa tarkasti mihin lähtee mukaan. Onko tämä somevaikuttajien tulevaisuus? Ei enää haluta vaikuttaa myymällä kaikkea, mikä vaan irtoaa vaan näytetään omalla esimerkillä, mikä on tärkeää? Tähän itse haluan uskoa.

Itsehän en ole pahemmin kaupallisia yhteistöitä tehnyt (muutamia silloin tällöin), joten on helppo huudella vaikuttamisen laidalta. Jos tekisin, haluaisin olla mukana kamppiksissa, jotka edistävät suomalaista jalkapalloa tai liittyisivät jotenkin luontoon sekä ulkoiluun.