Mun kahden viikon loma alkaa olla lopuillaan, kun tänään on kai perjantai. Molemmat lomaviikot ovat menneet ihan hujauksessa. Viimeiset kolme päivää olemme olleet ihan vaan kotona ja itse asiassa kaikkina päivinä käyneet vaunukaupoilla pohtimassa, mitkä vaunut ostaisimme. Eilen emme tehneet kaupoilta tultuamme oikeastaan yhtään mitään. Minä taisin enimmäkseen vain neuloa, sillä mulla on vaihteeksi uusi neuleprojekti. Aloin viime viikolla vähitellen taas neuloa ja syntyi hinku tehdä riddari Tahkikselle. Niinpä ostin Raumalta langat alkuviikosta ja keskiviikkona vihdoin kävin paidan kimppuun. Nyt on 12,5 senttiä koosssa, niskat ihan jumissa ja päätäkin vähän särkee. 😀

Nukkuminen tuntuu nykyään olevan ihan mitä sattuu, kun eilen herättiin kuudelta ja tänään nukuin seitsemään asti heräämättä kertaakaan. Veikkaan raskausdiabetekseen liittyvien sokerimittausten vaikuttavan jotenkin ja mittauspäivinä herään ns. liian aikaisin. Yritän olla stressaamatta, mutta tuosta aikaisin aamulla heräilystä sen tunnistaa, ettei täysin rennosti pysty vielä ottamaan. Edessä on vielä kovimmat viikot kesäkuussa, koska ilmeisesti raskausviikot 30-35 ovat ne pahimmat ja mulla on nyt siis 29+3 mittarissa. Samaan aikaan nyt siis vielä ilmat lämpeävät ja joillakin ihan vaan helle saattaa laittaa sokerit heittelemään. Olen sitä mieltä, että kehoni on parempi tottua lämpöön, sillä ylipäätään koko raskauden kannalta tässä on kovimmat viikot vielä edessä.

Kävimme tosiaan keskiviikkona parissa vaunukaupassa miettimässä, mihin sitä oikein päätyisi ja mitä ostaisi, mutta emme oikein viisastuneet. Kotona pohdimme ja googletimme koko illan (Tahkis googletti, minä neuloin) osaamatta päättää siltikään. Eilen ajelimme taas kaupoille ja keskityimme oikeastaan vain Emmaljungan NXT90 2in1:n ja sen perusmallin eroavaisuuksiin. Vaihdoimme kauppaa ja esitin tasan samat fraasit myyjälle, joka ei päästänyt meitä pois antamatta tarjousta. Saimme tähän päivään aikaa miettiä ja olikin hyvin selvää tänä aamuna suuntaavamme jälleen vaunukaupoille aamupalan jälkeen. Tällä kertaa ei vain enää ollut aikomusta palata tyhjin käsin.

VIHDOINKIN VAUNUT!

Vaunushoppailun jälkeen menimme munkkikahville Ruissaloon sekä kiersimme kasvitieteellisen, kun ei koronan takia ole sinnekään päässyt ollenkaan. Nyt se on vihdoin auki ja oli kyllä mahtava tähän aikaan vuodesta, kun joka toinen kasvi oli kukassa.

Emmaljunga NXT90 vihreänä tietysti. 🙂

Kotona huomattiin Luciferiin tulleen uusia jaksoja, joten olen tässä nyt pakottanut Tahkiksen katsomaan kanssani jotain neljä jaksoa… 😀 Ollaan kyllä tehty muutakin! Lastenvaatteet on nyt silitetty ja viikattu sekä parvekkeella vähän järjestelty. Istutettiin parit horsmat, jotka ostettiin Raumalta tiistaina.

Neuleprojekti taitaa jatkua vielä tänä iltana, kunhan tässä pitää pienen tauon ensin. Tekee mieli ihan sikana vaniljajäätelöä ja mansikoita, mutta pakko radin takia yrittää edes vähän himmailla jäätelön kanssa. Edes suklaa ei ole nykyään enää mikään ongelma, jäätelö on! 😀

Seuraa seikkailujani instassa! 🙂

Vitsi mikä ihana kevätpäivä tänään on ollut! Tiedän, on helmikuu, mutta saa sitä varmaankin kevääksi kutsua, jos aurinko paistaa, lumet sulaa ja ulkona on 8 astetta lämmintä. Meillä tämän lauantain ohjelmaan kuului pitkä aamulenkki sekä surffailua turkulaisissa lastentarvikeliikkeissä, jaiks!

Pitkä aamulenkki viikonloppuna joko lauantai- tai sunnuntaiaamuna on kuulunut meidän harrastuksiin oikeastaan parisuhteemme alusta asti. Ainakin siitä lähtien, kun muutimme asumaan Raisioon. Minä patalaiska sohvaperuna opin nopeasti itseäni todella paljon urheilullisemman miehen kanssa kykeneväni kävelemään pitkiäkin matkoja ja lisäksi sen, että kävelylenkeistä tulee aina todella hyvä olo. Varsinkin niistä aamulenkeistä.

Tämä talvi on ollut ensimmäinen suhteemme aikana, kun olemme olleet todella laiskoja liikkumaan etenkin arkena. Viikonloppuisin on sentään yritystä, mutta koko talven arki-illat ovat kuluneet enimmäkseen sisällä, vaikka silloin tällöin sentään on kammettu itsemme ulos. Se on vähän rassannut minua, mutta toisaalta tammi- ja helmikuussa on ollut omat pienet syynsä laiskottelulle, kun on vaan kertakaikkiaan ollut sääolosuhteet, jolloin ei ole huvittanut lähteä. Joko todella kylmä tai sitten vaarallisen liukasta. Onneksi nyt päästään talven paremmalle puolelle, kun voidaan alkaa puhua kevättalvesta. Tänään lenkkeilyolosuhteet olivat paremmat kuin voisi edes toivoa. Tulipahan myös samalla todettua, että kykenen edelleen kävelemään yli kahdeksan kilometriä, vaikkei tässä raskausaikana ole moisia määriä tullut ulkoiltua.

Vähän noista pidemmistä kävelyistä tuntuvat erinäiset liitokset ottavan osumaa, joten aamulenkin jälkeen lähdimme kierrokselle lastentarvikeliikkeisiin. Vähän jännitti koko ajatus, koska lapsiin liittyvät asiat ovat täysin uusia minulle. Onneksi olen aikoinaan joskus käynyt alan kaupassa, sillä ammattikorkea-aikaan ystäväni oli töissä lastentarvikeliikkeessä. Siellä seikkailin vaunujen ja turvakaukaloiden keskellä.

Lastentarvikeliikkeissä myydään helpotusta liitoskipuihin. Niistä nimittäin saa ihania *imetystyynyjä, joita voi käyttää unikaverina öisin. Liitoskipuihin auttaa, kun laittaa tyynyn jalkojen väliin. Normaali tyyny on hieman hankala mielestäni, mutta imetystyyny, ah sitä autuutta. Nukuin jo päiväunet hänen kanssaan.

Seuraavaksi voisi taas vaihteeksi syödä jotain ja hei, mulla on viimeiset sentit jäljellä Hnetur-paitaa. Sen taidan hoitaa tänä iltana loppuun.