Tässä on pari kuukautta mennyt kesää tässä näin ja tuosta noin vaan. Ollaan oltu enimmäkseen kotosalla, mutta kyllä tässä kesälomalla yksi kotimaan matkakin ajeltiin. Mietittiin kyllä ennen lomaa ja sen aikana mihin mentäisiin, mutta mitään muuta varmaa ei ollut kuin Tampere ja sekin lapsen pyynnöstä.

Palataanpa kuitenkin ensin aikaan ennen lomaa: sijaistin koko heinäkuun pääluottamusmiestä. Lupauduin talvella varapääluottamusmieheksi ja niinpä nyt sitten ensimmäistä kertaa siinä hommassa tuli tehtyä töitä nyt kesällä. Olin innoisssani, vaikka tietenkään kaikki asiat eivät aina ole mitään herkkujuttuja, joita vastaan tulee. Rakastan kuitenkin oikeuden toteutumista ja sen puolustamista.

Heinäkuun loppupuolella eksyin Nanson aleen, jossa kokeilin alla olevan kuvan pellavajakkua. En kuitenkaan ostanut, koska siinä oli jokin läikkä niskassa ja annoin sen myyjälle. Jakku jäi tietysti vaivaamaan, joten ei yhtään haitannut, että löysin sen paremmalla alella parin viikon päästä toisesta Nanson liikkeestä. Ostin tietysti.

LIIKUNTAA ERI MUODOISSA

Kesä on ollut täynnä liikuntaa taas. Olen toukokuusta asti harjoitellut juoksemista. Otin siihen avuksi yhden kurssin, jossa on lähdetty liikkeelle hyvin maltilla ja nyt vihdoin pystyn köpöttelemään mukavan rennosti parikin kilsaa. Juoksemisen lisäksi perustettiin tänne meidän alueelle (Lietoon) toiminnallisen treenin ryhmä ja jumppaamme kerran viikossa, jos ihmisiä on tarpeeksi osallistumaan. Olen myös silloin tällöin käynyt uimassa ja yrittänyt harjoitella rintauinnin potkuja. Ehkä pian pääsen perille.

Loma lyhyesti: ensimmäisen viikon siivosimme ja järjestimme kotia. Toisella viikolla lähdimme Tampereelle ja Vimpeliin. Instagramista löytyy pätkiä näistä. 😊

haave omasta huushollista

Vimpelissä ollessa tuli hyvin vahva tunne siitä, millä kriteereillä haluan oman talon. Mehän siis asumme tällä hetkellä asumisoikeusasunnossa. Kriteeri numero yksi: haluan pihaan pensasmustikoita. 😂 Olisin toki saanut tähän nykyiseenkin, mutta laitoin viinimarjoja. Muuta ei mahdu. 😄 Ihailin äärettömästi myös maaseudun rauhaa ja peltoja. Ai että. Olisi niin hienoa, kun itselläkin olisi talo pellon laidalla.

Palattuamme kotiin tuli myyntiin yksi sellainen talo, jota olemme juurikin etsineet, mutta ärsyttää nykytalojen pienet pihat. Kävimme katsomassa, mutta jätimme talon muille. Pyöräilimme pois katsellen uusia rakenteilla olevia taloja pohtien mahtaisiko niissä olla paremmat pihat. 😄 Nyt on hyvä mieli, kun on taas hieman tarkentunut ajatus talosta ja sen kriteereistä.

Tällä viikolla

Palasimme kotiin perjantaina ja heti sunnuntaina lähdimme Ankka-Nautelan luontopolulle. Sinne on pitänyt mennä jo monta vuotta, mutta vasta nyt saimme aikaiseksi. Oli tosi kiva! Menimme vain 1,3 km parkkipaikalta laavulle ja samaa reittiä takaisin. Retkestä innostuneena lähdimme uudelleen metsään tiistaina ja silloin kiersimme Paimion luontopolun.

Olemme myös innostuneet pelaamaan Carcassonnea. Ensin lasten versiota ja sitten tätä vähän vanhempien. Ostimme Tampereelta tähän kaksi lisäosaa, mutta olemme pelanneet vasta ekan lisäosan kanssa. Lapsi halusi tähän mukaan ja ihan hyvin se sujui. Suuttuu ihan samalla tavalla kuin lastenkin versiossa, ellei voita.

Pari sanaa instagramista

Olen noin vuoden verran jo julkaissut instagramissa päivän asu -videoita. Kaikki sujui aika hyvin niiden kanssa, kunnes tuli kesä ja jouduin johonkin ”väärien seuraajien looppiin”. Minulle alkoi tulla hurja määrä ulkolaisia miehiä seuraajiksi ja DM-boksi räjähti videopuheluiden sun muiden johdosta. Minä räjähdin myös. Aloin estää näitä sankareita, kunnes kyllästyin. Sitten yhtäkkiä seuraajia oli jo melkein 2000 ja totesin, että pakko ne on vaan kaikki poistaa, koska en halua seuraajakuntani olevan puoliksi Marokosta ja Turkista. Estin siltä istumalta varmaan 300-400 seuraajaa ja sen jälkeen kaikki yksitellen, ellei profiilista selviä, että on nainen. Suomalaiset miehet saavat jäädä, kunnes käytös paljastaa heidät.

Samaan aikaan olen ollut kovin innostunut instagramista ja reelsien tekemisestä. Olisikin kiva, jos saisin sinne seuraajiksi päivän asuista ja tavallisen kuolevaisen harjoittamasta liikunnasta kiinnostuneita ihmisiä. 😊 Tilini löytyy täältä.

Syyskuussa palaan töihin ja kirjoittamaan opinnäytetyötä. Katsotaan tulisiko samalla kirjoitettua myös tänne useammin. 😊

Olemme asuneet nyt 2,5 vuotta maatasossa ja jaksan joka vuosi olla todella innoissani omasta pienestä pihastamme. Vaikka se onkin aivan liian pieni kaikelle, mitä haluaisin puutarhaan, olen silti onnellinen siitä vähästäkin mitä nyt on. Olen ylipäätään niin onnellinen vain siitä, että oven avaamalla on ulkona eikä rappukäytävässä. Kymmenen vuotta kerrostalossa oli kymmenen vuotta hukkaan heitettyä passiivista elämää.

Heti ensimmäisenä kesänä pihaamme ilmestyi kaksi kukkapenkkiä, yksi lavakaulus, kaksi marjapensasta ja yksi atsaleahavuviritelmä. Ensimmäisenä syksynä kylvin tulppaaneja ja krookuksia sinne tänne meidän takapihaa, mutta myyrät veivät ne kaikki. Toisena kesänä laajensin kumpaakin kukkapenkkiä ja istutin ne vähän liian täyteen kaikkea. 😄 Nyt kolmantena kesänä nautin kasvusta ja kukista.

Terassimme laitan aina täyteen ruukkuja, koska kesäkukat puutarhalta ainakin kukkivat jo valmiiksi eikä tarvitse odotella niin kuin kukkapenkkien kukkasten kanssa. Tulee ihanan kotoisaa, kun on ruukkuja siellä täällä. 😍

Kukkapenkeissä minulla on punahattuja, liljoja, jaloritarinkannus, kurjenmiekkoja, siemenistä kasvatettuja unikoita, syysleimuja, tiarella, vanhan ajan unikko (Olympia), akileija ja yksi pioni, joka ei ole kukkinut vielä koskaan. Nyt kolmantena kesänä tuntuu, että kukkapenkkien loistosta pääsee nauttimaan kunnolla.

Tarhaidänunikko Olympia minua on naurattanut eniten kukkasistani, koska se oli minulle pakkomielle. Mummoni kukkapenkissä oli sitä, joten minunkin piti saada. Onneksi entisen asuinpaikkamme takapihan kukkapenkistä sitä löytyi ja joku oli juuri harventanut, kun satuin paikalle. Otin pari kuivunutta alkua mukaani, tungin multaan ja niinpä ne vain lähtivät kasvamaan. Nyt kukkapenkkini muistuttaa mummoni kukkapenkkiä: on unikkoa, akileijaa ja oransseja liljoja.

Jos meillä olisi isompi piha, laittaisin enemmän marjapuskia ja pari omenapuuta. En voi kuin ihmetellä nykyajan omakotitaloasujia: piha kierretään tuijilla eikä mitään muuta istuteta. Minusta parasta on jo keväästä alkaen kiertää piha läpi ja ihailla kasvua. Ja kuinka mukava olisi syksyllä keittää omista omenoista hilloa?