Nyt on päästy siihen herkulliseen aikaan, kun voi päivittäin käydä katsomassa kukkapenkit ja muut paikat läpi mitä lumen alta paljastuu. Kylvin viime syksynä tulppaaneja ja krookuksia joka puolelle, niin kukkapenkkeihin kuin muuallekin pihaan. Tiesin kyllä niiden menevän myyrien ruuaksi, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Lumen alta on alkanut paljastua ihanaa uutta kasvua. Syysleimut, kurjenmiekat, akileijat, orvokit ja kaikki mahdollinen monivuotinen puskee jo vihreää. Eniten olen etsinyt tietysti kylvämiäni tulppaaneja ja krookuksia, mutta tulppaanit taitavatkin näkyä vasta myöhemmin. Etupihalla on ehkä yksi, mutta en ole siitä varma voiko se tosiaan olla tulppaani. Krookuksia on tulossa ehkä vain yksi etupihalle ja kaksi yhteen kukkapenkkiin. Jos ne kukkivat, olen ikionnellinen! Yksikin kukkiva krookus on voitto meidän myyräkannalla.

Myyrät ovat siis metsämyyriä, jotka meillä on mellastaneet jo kaksi talvea. Viime vuonna ne söivät kaikki sipulit, jotka kylvin paitsi kaksi tai kolme tulppaania jäi. Viime syksynä kylvin taas ja jännä nähdä, mitä tänä vuonna jää heidän jäljiltään. Mies itse asiassa häiritsi yhden myyrän synnytyspuuhia, vaikka kielsin, koska olin varma luonnon kostavan, kun sitä häiritään. Ja niinhän siinä kävi: mies kävi katsomassa parin päivän päästä, eikä myyrää enää ollut, mutta yksi puoliksi syöty krookuksen sipuli oli raahattu puulaatikon alle. Myyrän terveiset häirinnästä.

Aika paljon on puutarhassa hommia sitten, kun kevät tästä etenee ja yöpakkaset alkavat hellittää. En viitsi vielä alkaa nyhtämään rikkaruohoja puskien juurilta, mutta kuukauden päästä on jo pakko. Sitten meidän tarvitsee myös huoltaa terassi, kun se jäi viime vuonna tekemättä. Täytyy pestä ja öljytä.

Olen jo tietysti pohtinut mitä kukkasia tänä vuonna istutan ruukkuihin. Mitenkään hillittömän paljon en viitsisi rahaa laittaa puutarhalle, joten täytyy katsoa voisiko ruukkuihin istuttaa jotain monivuotista. Isompi hyötypuutarha olisi myös ihana, mutta se ei ole oikein mahdollista näin pienessä pihassa.

Kyllä se on kevät nyt. Tällä viikolla loppui työmatkakävely ja vaihtui pyöräilyyn. Olin luvannut lapselle, että aletaan pyöräillä, joten eihän siinä sitten muu auttanut tällä viikolla. Maanantaina mentiin autolla, kun oli muita menoja, mutta heti tiistaina avattiin pyöräilykausi ja voi kun oli mukavaa. Tykkäsin kyllä kävelystäkin, mutta onhan tuo pyöräily nyt vaan paljon nopeampaa. Ai että!

Jälkisähköistetty Helkamani alkaa olla jo akkunsa puolesta tiensä päässä, mutta toivon sen kestävän vielä. Ainakaan se ei vielä hyytynyt, kuten vuosi sitten tuntui, että tehot lähtivät kauan ennen kuin akku itsessään oli tyhjä. Viime vuonna pääsin sillä just ja just 12 kilometriä suuntaansa töihin, joten toivottavasti sama onnistuu edelleen tänä vuonna. Uusi akku maksaisi useamman satkun, vaikka olisihan se kiva, jos pystyisi suunnittelemaan pitempiäkin kesäretkiä nyt kun on paljon parempi kunto polkea. Turkuun en uskalla lähteä ennen kuin aamulämpötila on vähintään +10 astetta.

Maanantaina itse asiassa kävin kampaajalla. Sain vihdoin uuden värin päähän ja se on ihana. Ei niin kirkuvan punainen vaan kiva vaaleampi kesää kohti -tukka. 💕 Sain raitojakin taas ja voi vitsi, että tykkään!

Kuva on otettu tänään, kun kokeilin Vinted-ostostani Marimekon Ruoste-puseroa. Värianalyysi kertoi minulle sopivan harmaa, joten nytpä uskallan ostaa sitä. Tämä oli mun ensimmäinen harmaa ostos analyysin jälkeen ja olen tietysti innoissani.

Tämä oli myös kevään ensimmäinen päivä, kun pääsin takapihalle katsomaan kukkapenkkien tilannetta ja sehän oli vallan mainio. Vihreää puskee joka puolelta ja raparperitkin jo nousevat. En kestä kuinka ihanaa aikaa tämä on! En malta odottaa, että pääsen pihahommiin ja seuraamaan kasvua! 😍 Ihana suunnitella jo mitä kaikkea laittaa terassille ruukkuihin ja miettiä mahtuisiko johonkin nurkkaan vielä joku uusi lilja. Äitini miljöössä kasvaa upeita puuliljoja ja haluaisin ehkä myös niitä.

Ootko sä innoissaan keväästä? 😍