Pääsiäisenä touhusin lapsen huoneessa ja vaihdettiin sänky seinältä toiselle. Homma jäi kesken, kun piti lähteä reissuun. Oli tarkoitus siirtää vielä Hemnes toiseen paikkaan, mutta se jäi odottelemaan parempia aikoja ja on edelleen tekemättä. Katsotaan nyt sitten milloin sen saisi aikaiseksi, mutta Strandmon jo siirrettiin kokonaan pois lapsen huoneesta olohuoneeseen eilen. Päätimme nimittäin laittaa olohuoneen järjestyksen uusiksi viimeinkin.

Asuntomme on nykyajan pienineliöinen uudiskohde, jossa mahtuu ehkä kääntymään. Huonekaluja sen sijaan asuntoon ei mahdu eikä varsinkaan sellaista isoa sohvaa, joka meillä on. Olin haaveillut joitakin vuosia sitten jo sohvan vaihtamisesta pienempään, mutta en ole saanut aikaiseksi, koska ensimmäinen yhteinen sohvamme on ihana löhösohva. Jouduimme pestä kaikki tyynyt viime vuonna oksennustaudin takia, joten sohva sai uuden elämän.

Kuitenkin järjestyksemme tässä open concept kitchen and livingroomissa on ollut jokseenkin ahdas. Olohuoneessa meillä on ollut ”kirjahylly”, tv-taso ja sohva, mutta olemme haaveilleet nojatuolista, joka on pari vuotta möllöttänyt lapsen huoneessa.

Eilen tartuimme tuumasta toimeen ja aloimme kääntää sohvaa. Todetaksemme, ettei tule onnistumaan, jos kirjahylly on paikoillaan. Se oli pakko tyhjätä ja siirtää työhuoneeseen yhteen nurkkaan, johon se juuri ja juuri mahtui. Olohuoneesta tuli nyt jotenkin tosi rauhallinen, kun ei tarvitse tuijottaa sekalaista hyllykköä vaan on pelkkä tv. Sohvamme vie edelleen liikaa tilaa, mutta sen kanssa on elettävä. Uutta en aio hankkia vain huvikseen.

Olen niin tyytyväinen tähän uuteen järjestykseen. Vaikka sohvalta näkeekin keittiön, ei se haittaa vaan ehkä tulee tarpeellista painetta pitää keittiö järjestyksessä. Vielä se ei sitä ole, koska muutamia tavaroita jäi vielä vaille sijoituspaikkaa kirjahyllystä ja pitää jatkaa siivoilua tänään.

Vaikka järjestyksen vaihtaminen onkin työlästä, se on silti palkitsevaa. Uusi järjestys tuntuu paljon paremmalta kuin se, että ostaisi vain uuden huonekalun. Mielestäni vastuullisempaa on piristää ilmettä näin kuin ostamalla uutta tai vaihtamalla sohvan, vaikka vanhassa ei ole sellaista vikaa, joka estäisi sen käytön.

Minun tulee tutkittua paljon karttoja työssäni ja välillä tulee katsottua googlemapsukkelin kanssa miltä muualla maailmassa näyttää. Suosittelen. Jos matkustamalla ei pääse avartamaan maailmaansa esimerkiksi ilmastonmuutoksen tai lentopelon takia, googlemapsilla pääsee lähes minne tahansa. Olenkin pohtinut mahtaako länsimaalainen ihminen edes ymmärtää millaisessa yltäkylläisyydessä elää? Meillä on sähköt, puhdas vesi, katto pään päällä (ei toki kaikilla) ja ennen kaikkea kauppakeskukset sekä nettikaupat. Jotenkin kuvittelen, että tuskin ymmärtää, sillä meidän ongelmat ovat välillä aika pieniä. Sitä hermostuu milloin mistäkin toisen ihmisen tekemästä tai tekemättä jättämisestä, kun taas toisaalla maailmassa ongelmina ovat sodat, nälänhätä ja ilmastonmuutoksen lisäämät katastrofit.

Ymmärrän sen, ettei tietenkään voi elää elämäänsä keskittyen siihen kuinka hyvin tai huonosti asiat jollain toisella ovat. Kuitenkin nykyihmisen olisi hyvä tiedostaa, mitä muualla on meneillään. Olisi hyvä tiedostaa, ettemme tarvitse enää yhtään enempää tavaraa, harvoin edes uusia vaatteita emmekä uutta kotia vain siksi, että nykyinen kyllästyttää. Tarvitsetko uuden sohvan, koska vanha on väärän värinen? Et. Yritä elää valintojesi kanssa edes hieman pidempään kuin vuoden tai kaksi. Niin minä ainakin pyrin tekemään.

Olin kuitenkin pieni tuhmeliini ja ostin uudet verhot. Olin elänyt ilman niitä jo useamman vuoden, mutta ne tulivat minua vastaan Vintedissä ja ajattelin olevani oikeutettu ne nyt ostamaan, koska olen miettinyt niitä jo kolme vuotta. Eikä niitä enää myydä missään. Ne olivat silloin aikoinaan todella kalliit, enkä köyhänä voinut niitä ostaa ja olivat ne vieläkin kalliit, mutta ostin silti. Maksoin näistä noin 80 euroa Vinted-lisineen. Ne ovat Vallilan ja nimeltään Midnight Forest. Niin täydelliset meidän makuuhuoneeseen, että melkein itkettää.

Ei minuakaan maailmantuska kolkuttele joka päivä, mutta joskus pysähdyn asiaa miettimään. Olen etuoikeutettu, kun olen saanut syntyä Suomeen. Eniten olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Harmittaa, koska tavallisena kuolevaisena on niin vaikea tehdä enempää kuin jo tekee. En lentele ympäriinsä ja ostan harkiten. Pitäisi jotenkin pystyä vaikuttamaan isommin, mutta aika vaikeaahan se on.

Koetko sinä maailmantuskaa?