Me oltiin lomalla viime viikko ja suunnattiinkin heti maanantaina Kihniöön. Ollaan oltu siellä jo monena vuonna mökkeilemässä. Nyt oli ihan hyvä ajankohta, kun lumet ovat jo sulaneet ja pystyi suunnitella muutamia metsäretkiä aktiviteetiksi.

Tiistain retkikohteeksi valikoitui Aitoneva. Se on entinen turvesuo, jossa kiertää 1,2 km pitkä luontopolku. Tosi kiva lapsen kanssa, koska mitään korkeuseroja ei ole, vain suota. Auton voi jättää turvemuseon miljööseen, jossa viereisessä metsässä on vanhojen turvekoneiden näyttely.

Keskiviikon kohteeksi otettiin Seitsemisen kansallispuiston Aarnipolku, joka on 1,8 km pitkä ja myöskin lapselle aivan sopiva. Aarnipolku edustaa ikimetsää ja halusin päästä uudelleen näkemään kilpikaarnaisia mäntyjä, jotta muistaisin taas mistä tässä elämässä pitäisi olla kyse: puista, jotka elävät pidempään kuin me ihmiset.

Iltasella kävelimme vielä Pyhäniemen päähän käymään, kun ei ollut tullut siellä hetkeen käytyä. Aika hieno!

Torstaina lähdimme takaisin Varsinais-Suomeen, jotta ehtii hetken olla kotonakin taas. Meillä jäi lapsen huoneen järjestely kotona kesken, vaikka eihän sitä sitten kyllä lomalla tullut hoidettua loppuun ja kesken se on vieläkin. Katsellaan sitten, kun sataa ja viitsii tehdä sisällä jotain.

Viikonloppuna teimme pari eri pyöräretkeä, joista sunnuntainen suuntautui Kupittaanpuistoon jäätelölle. Lapsi toki kipitti kaikki leikkipuistojutut läpi ja väkeäkin oli mieletön määrä.

Nyt alkaa olla säät niin kohdallaan, ettei tiedä miten päin olisi. Vihdoin muutamat krookukset ovat puhjenneet kukkaan ja sammakoitakin on jo bongattu.

Loma teki tosi hyvää ja ehdin kouluhommiakin saada valmiiksi kivasti viikon aikana. Tällä viikolla en ole vielä opiskeluihin asti ehtinyt, mutta jospa sitten loppuviikosta taas. Terassi ja ikkunat pitäisi pestä. Jos viikonloppu on yhtä lämmin kuin nämä päivät tällä viikolla, varmaan pyöräilemme taas pitkin Lietoa ja Turkua. 😍

Muistatko vielä Jenkkikassin? Rehellisesti sanottuna itsehän en muista, vaikka jotain tuttua niissä silti on. Jenkkikassi sai alkunsa vuonna 1952 Olympiaurheilijoiden urheilukassina ja myöhemmin isäni mukaan Jenkkikassi oli kaikilla työmiehillä eväskassina. Ehkäpä siis olen kassiin törmännyt joskus 90-luvulla ja nyt ainakin olen, kun Jenkkikassin tuotanto siirtyi henkilöille, joista yhtä olen seurannut instassa jo pitkään.

Minusta Jenkkikassi on jotenkin todella herkullinen ja ihanan käytännöllinen. Malleja löytyy muutamia erilaisia: perinteinen ja putkimallinen. Parasta on se, että kasseja on myös monessa eri koossa. Kaikkeen tekemiseen siis löytyy omansa. 😊

Kasseihin mahtuu hyvin meidän kaikkien uintikamat, jopa minun omat L-kokoiseen putkikassiin (kaksi pyyhettä, uimapuku, kosmetiikka, uimalasit, uimalakki ja vaihtovaatteet). Lapsen S-kokoiseen kassiin mahtui reissuun mukaan kaikki mahdolliset lelut, jotka hän tahtoi mukaan. Uimisen lisäksi olen ajatellut pakata omani mukaan tulevalle Helsingin reissulle toukokuussa, kun menen yhdelle kurssille viikoksi.

Lapsen S-kokoinen kassi on tosi näppärän kokoinen, kun se on aika pieni, mutta kuitenkin tilava. Saattaapi olla, että lainaan joskus itse sitä jollekin kauppareissulle esimerkiksi.

Sellainen perinteisen mallinen Jenkkikassi olisi myös oiva valinta arkilaukuksi. Sen voisi ottaa mukaan töihin, matkalle tai kauppaan.

Jos sulta puuttuu tällainen kaikkeen käyttöön sopiva kassi, näitä saa nettikaupasta tai käymällä Alavudella Jenkkikassin myymälässä. Aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen Alavuden reissua. Itse ainakin taidan piipahtaa, jos joskus ajellaan ohi sopivasti.