Meillä on vietetty tänään ihan ylihidasta aamua, sillä silmät avautuivat joskus 06:36 ja puuronkeittohommissa ollaan vasta pari tuntia myöhemmin. Kauhea nälkä oli jo kauan sitten, mutta ei vain päässyt ylös ennen kuin aurinko alkoi nousta ja tuli vähän valoisampaa.

Hyviin tapoihin tuntuu nykyään jäävän koukkuun yhtä helposti kuin nuorempana huonoihin. Kun on saanut kiinni jostain hyvinvointia lisäävästä, homma etenee kuin lumivyöry jättäen kaiken kakan alleen. Esimerkiksi eilen meidän oli pakko lähteä illalla vielä kauppaan, jotta saatiin punaista maitoa viikonlopun aamupuuroja varten. Ajatus veteen keitetystä puurosta oli yhtä laimea kuin veteen keitetty puuro, hrr. Sitä saa arkena ihan tarpeeksi ja viikonloppuisin on ihanaa, kun on astetta parempaa aamupalaa ja kahvia.

Tänään ohjelmassa mulla on kampaajakäynti puolilta päivin, jonka jälkeen käyn paikassa jossa ennen asuin. Sitten myöhemmin jotain liikuntaa, ehkä jopa pitkä lenkki, jos en ole ehtinyt jo tuhlata kaikkea energiaani johonkin muuhun. Viime viikon lauantaina kierrettiin 10 kilsan kävelylenkki ja nyt olisi tarkoitus edes kerran viikossa kävellä joku tuollainen pitempi matka. Siitä tulee niin hyvä olo ja kunto kehittyy!

Mahtavaa lauantaita teille!

Noin puolivälissä kesälomaa sain työkaverilta viestin, jossa hän kertoi meidän työpaikkaruokalan lopettaneen toimintansa. Ei ollut tietoa uudesta ja niinpä siis jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni turvautua eväisiin. Monta puhetta pidin kotona kuinka eväiden tekeminen on tosi raskasta ja monta keskustelua myös käytiin siitä kuinka siinä silti säästäisi rahaa, jos aina söisi vain eväitä.

En ollut tottunut suunnittelemaan ja tekemään sitä kaikkea, mitä lounaseväät vaativat. Täytyy muistaa edellisenä päivänä, että hei mä muuten tarvin eväät töihin ja toisaalta ei ollut rutiinia tehdä niitä eväitä sekä muistaa ne vielä ottaa mukaan töihin. Siksi se tuntui yhtäkkiä niin tosi raskaalta, kun joutui käyttämään energiaa johonkin ns. ylimääräiseen, mikä varmaan puolelle suomalaisista on ihan normaalia. Syödä eväitä töissä lounaaksi.

Siinähän ei sitten mikään auttanut. Täytyi alkaa miettiä mitä syö töissä ja sitten vielä muistaa lastata kassi aamulla kaikilla herkuilla.

Aika monta kertaa olen ostanut evääksi kaupasta jonkun valmiin kreikkalaisen salaatin, jotka maksavat 4 euroa. Jonkun kerran olen syönyt itsetekemää salaattia ja monta kertaa jotain edellisen päivän ruokaa, jota on tehty kotona. Hyvin niillä pärjäsi sen pari viikkoa, mikä täytyi kärvistellä ilman ruokalaa.

Nyt noin kuukauden kuluttua voin todeta, ettei eväiden syöminen oikeastaan olekaan niin kauhean rasittavaa. Vähän ykspuolista se on, jos aina syö kreikkalaista salaattia, joten mielikuvitusta joutuu välillä käyttää, mutta ei se haittaa.

Kun ruokala sitten avautui taas, jatkoin eväiden syömistä. En edes aio palata enää syömään ruokalassa joka päivä, sillä uuden firman myötä hinnat nousivat monta euroa ja olen jäänyt pahasti koukkuun siihen kuinka paljon rahaa säästää, kun syö eväitä.

En ole tietenkään laskenut tarkasti paljonko rahaa säästyy, kun vaikea hahmottaa mikä on mun osuus rahassa jostain kotiruuasta, joka on tehty edellisenä päivänä molempia syöjiä varten, mutta pari valmista kaupan salaattia viikossa on sen 8 euroa. Jos söisin ruokalassamme joka päivä, sen hinnaksi tulisi 35 euroa.

Ruuan monipuolisuus on ainoa asia, minkä takia ruokalassa kannattaa silti syödä välillä. Kun joku muu on tehnyt ruuan ja salaatit, tulee syötyä paljon sellaista, mitä ei itse osaa itselleen laittaa. Esimerkiksi eilen söin punajuuria ja maksapihvejä, joita en todellakaan itse valmista ikinä kotioloissa.

Eväshommassa vaikeinta on edelleen keksiä jotain, mitä tekisi mieli syödä lounaaksi, mutta kyllä se siitä sitten aina hahmottuu samoin kuin se, mitä syö vapaa-ajallaan. Tällä hetkellä siis kannatan tosi paljon omien eväiden syömistä ihan vaan rahan säästämisen takia. En jotenkin ollut ikinä tosissaan tajunnut, että mä voisin säästää rahaa jostain mun arkikulutuksesta, mutta kyllähän mä tosiaan voinkin. Se on mahtavaa!