En muista koskaan olleeni lomalla jo kesäkuussa, mutta tänä vuonna tulee sekin koettua. Meillä on poikaystävän kanssa loma samaan aikaan ja ollaankin suunniteltu lähtevämme reissuun heti kesäkuun alussa!

Aloimme miettiä kesälomareissua jo talvella, mutta viimeistään pääsiäisen jälkeen Ähtäristä kotiin päin ajellessa puhuimme tosissaan mihin päin lähtisimme. Kumpaakin vetää puoleensa erämaan rauha, kaunis luonto ja eläimet, joita valokuvata. Toinen meistä on tottunut lentämään, kun toisen viimeisin lentokokemus on 90-luvulta Menkijärven lentokentältä. Niinpä päätimme aloittaa tämän yhdessä reissaamisen ihan vaan Suomesta ja muista Pohjoismaista.

Tavallaan ymmärrä jo nyt matkabloggaamisen hienouden. Reissuja on tosi ihanaa miettiä ja suunnitella sekä tietysti toteuttaa. On hienoa lähteä tutkimaan maailmaa, vaikka sen aloittaisikin läheltä. Suomessakin on tosi paljon nähtävää ja rakastan meidän metsiä. Tietynlainen vanha metsänpohja on uskomattoman kaunis, etenkin kun siihen osuu auringonvalo.

Sattumalta Museokortti haki kesäksi museoseikkailijoita, joiden piti hakemuksissaan kertoa millaiselle seikkailulle lähtisi, kenen kanssa ja paljonko se maksaisi. Me tehtiin hakemus viime hetkellä ennen hakuajan päättymistä, joten meillä on olemassa jopa ihan paperilla kesälomaretkemme Suomi-kohteet. Olisi tosi hauskaa pysähtyä tiettyihin museokohteisiin ensimmäisten viikkojen aikana ennen kuin menemme käymään Norjan puolella, joten täytyy toivoa, että pääsemme museoseikkailuun mukaan.

Jos taas museoseikkailu ei osu kohdalle, suuntaamme todennäköisesti vähän nopeammin Ruotsiin ja Norjaan. Norjan lisäksi haluan nimittäin käydä myös Ruotsin puolella, kun en ole käynyt Haaparannallakaan vuosiin.

Muuta kesälistalle kuuluvaa: haluan pukeutua mahdollisimman vähän farkkuihin, treenata, kulkea metsissä, valokuvata auringonlaskuja, valvoa, nauttia kesäilloista ulkona, uida, olla tekemättä mitään, lukea ja käydä pesispelissä.

Vaikka eilen jännittikin kuinka selviän monen tunnin auringossa olemisesta ehjin nahoin, selvisin tosi hyvin! Auringonpaiste keskipäivän aikaan oli todella paahtava, mutta osasin juoda juuri sopivasti samalla, kun tepastelin Teräsrautelan kenttää edestakaisin kuvaten Nappulaliigaa. Kotona ehdin viilentyä hyvin ennen kuin piti taas lähteä eikä kuumuuskaan tuntunut niin pahalta siinä kolmen pintaan päivällä. Yläkentälle päästyäni olisin ollut taas jo valmis uppoutumaan vesisankoon, mutta jätin väliin kuitenkin. Join kahvia ja söin mokkapalan, niiden voimalla jaksoi taas hyvin kuvata.

Kuvasin tämän matsin vähän eri tavalla kuin mihin olen itseni opettanut vuosien aikana. Tässä on tullut niin paljon kuvapyyntöjä vastustajan joukkueessa pelanneilta, että on pakko muuttaa omia tapojaan kuvata. Yritän jatkossa kuvata molempia joukkueita sekä jopa julkaista niitä kuvia. Usein kuvien tekovaiheessa tulee se ”nääääh, en mä tätä julkaise” ja sitten moni ihan hyväkin otos jää jonnekin arkistoon pölyttymään.

Idea tähän molempien joukkueiden kuvaamiseen sai potkun pyllylle siis viime viikkojen kuvapyynnöistä, mutta vaati FC Hongan Turkuun, jotta jotain loksahti päässä paikoilleen. Nykyään Hongassa pelaava Pikkujämsän Elli kyseli minua nimittäin kuvaamaan ihan kauden alussa jo ja lupasin kuvata edes Turussa ellen Espooseen innostu lähtemään. Koska eilen piti kuvata sekä Tepsiä että Elliä, yritin painaa nappulan pohjaan aina, kun pallo oli jonkun jaloissa. Ei värillä siis väliä, kunhan vain pallo on jollain. Katsotaanpas mitä sain aikaiseksi!

Kuvauspaikkani oli tällä kertaa hieman huono enkä saanut oikeastaan ollenkaan yleisöä taustalle, mutta oli pakko asettua johonkin, missä on edes vähän varjoa. Istuin siis molemmat puoliajat jossain puolivarjossa ja jäin liian sivuun, jolloin yleisö ei osunut taustalle useinkaan. 

Näin kun aivottomana seurasin vain palloa, en tiedä yhtään tapahtuiko pelissä jotain. Ei mitään käsitystä jalkapallosta muuta kuin se, että oli kivan tasaista eikä peliä vihelletty poikki koko ajan jonkun pellesirkuksen takia. Naiset eivät tee sellaista ja siksi heidän kuvaaminen on rentouttavaa sekä miellyttävää.