Jos kosmetiikkatuotteista pitäisi valita yksi tuoteryhmä, joka minulla ei ole ihan kunnossa, sanoisin sen olevan kosteusvoiteet. Olen kokeillut vaikka ja mitä, mutta en vieläkään ole päässyt selville siitä, mikä voide olisi kasvoilleni tarpeeksi kosteuttava ärsyttämättä ihoani yhtään. Asiaa ei paljon auta se, että minä vanhenen kiihtyvää vauhtia ja iän myötä ihoni tarpeet muuttuvat.

Minulle suositeltiin instassa juuri Lumenen Lähde-sarjaa, mutta se sisältää koivunmahlaa ja koivuallergisena mahla ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Kysyin asiasta Lumenelta ja heidän mukaansa mahla kerätään ennen siitepölykautta, mutta varmuuden vuoksi kannattaa ehkä olla kokeilematta tuota sarjaa.

Olen puolen vuoden sisään hankkinut muutamia eri kosteusvoiteita toivoen jonkun niistä olevan se paras, joka todella toimisi ihollani eikä enää tarvitsisi etsiä. Muutama kokeilemistani tuotteista toimiikin itse asiassa tosi hyvin, mutta oikean päivävoiteen löytämistä odotan edelleen. Tässä voiteet, joita olen käyttänyt enemmän ja vähemmän:

Cliniquen pinkki mönjä* vaikuttaa tuotevalikoimastani parhaalta vaihtoehdolta päivävoiteeksi, mutta en silti käytä sitä tällä hetkellä aktiivisesti. Ostin sen keväällä Sokoksen alesta, koska halusin tietää miksi sitä niin hehkutetaan ja juu, onhan se kyllä hyvä! Jos en mitään muuta keksi, ostan tuon saman seuraavaksi, kun tulee aika hankkia uusi voide.

ESPAn Overnight Hydration Therapy* on yövoide, josta en aio enää ikinä luopua. Se on kertakaikkisen ihana. Siinä on hyaluronihappoa, joten en käytä terapiavoidetta kuitenkaan ihan joka yö vaan silloin, kun naamani kaipaa pikakaunistajaa.

The Body Shopin pinkin putelin* ostin joku aika sitten, kun se oli tarjouksessa. Tiedän pari tyyppiä, jotka käyttävät kyseistä voidetta, joten halusin testata toimisiko se minulla. Vastaus on: ei täydellisesti. Se on kyllä kosteuttava, mutta siitä jää uupumaan jokin ripaus ja leukaani alkaa ilmestyä näppylöitä. Yritän kovasti käyttää rasvan pois, jotta pääsen tässä puteliviidakossa eteenpäin.

Estée Lauderin tuubista* tulee voidetta värin kanssa. Siinä on hauska Estée Lauderille ominainen tuoksu, mutta tämänkään voima ei aivan yllä minun leukaani asti. Tulee näppyjä. Menee ehkä keskellä kesää paremmin.

Emma Hardien Midas Touch -voide* tuli viimeisimmän Lookfantasticin boksin mukana ja korkkasin sen nyt uteliaisuudesta, josko se olisi ollut se oikea, mutta ei se ehkä ole. Kosteuttaa kyllä hyvin, ei siinä. Jätin testini tauolle hetkeksi ja palaan takaisin myöhemmin toteamaan pystynkö käyttämään sitä vai en.

Tässä kevään aikana välillä on käynyt mielessä ihan jonkun perusvoiteen hankinta apteekista naamaa varten, mutta enpä sitten kuitenkaan venynyt ostopäätökseen asti. Niitäkin voiteita on niin miljoona enkä tiedä mikä niistä olisi paras naamalle. Olen jopa vähän jo väsynyt näihin kaikkiin voidevaihtoehtoihin, koska haluaisin vaan löytää sen parhaan, joka sopisi eikä tarvitsisi hetkeen säätää mitään erikoista. Otan mielelläni kosteusvoidevinkkejä vastaan kommenttiboxin puolella! Mitä sä käytät?

Mikä on punainen, pyörii ympyrää keittiössä ja toistelee mistä näitä ihmisiä tulee? No sehän on bloggaaja, joka on yllättynyt jo pari viikkoa putkeen analyticsin kävijätilastoja vilkaistuaan. Mää ite siis.

Olen blogannut kauemmin kuin karppaus on ollut muotia eli pian 11 vuotta. Oli luonnollista siirtää paperinen päiväkirja internettiin enkä osannut ajatella bloggaamista mistään muusta näkökulmasta. Kirjoitin vuosia blogia vähän kuin itselleni. Tosin kirjoitan tätä vieläkin osittain vain itselleni, mutta täytyy myöntää, että jokin tässä on muuttunut vuoden sisällä.

Kun teitä on sinne ruudun toiselle puolelle pölähtänyt iso kasa lisää, ajattelin esitellä itseni. Aikojen alusta tähän päivään. Kuvittelen säästäväni teidän aikaanne, ettei teidän tarvitse poimia joka toisesta postauksesta faktoja ja muodostaa kokonaista minua.

Olen syntynyt 80-luvulla, joten nykymaailmassa olen jo aika vanha. Se tapahtui kylmänä pakkasyönä. Olen kotoisin pesäpallon luvatusta maasta Vimpelistä. Minulla on veli, joka ei olekaan mikään turha jätkä vaan insinööri.

En ollut koulussa kovin hyvä, koska en osannut oikein keskittyä. Menin kauppikseen ja kummasti aloinkin olemaan hyvä koulussa. Luulen, että minulla on luontainen taipumus ymmärtää liiketoimintaa ja kaupallisuutta, luonteeni vain on jotenkin sellainen. Se myös sopii tosi hyvin asiakaspalveluun ja markkinointiin (mutta tottakai valitsin aina kirjanpitolinjat). Kauppiksesta jatkoin ammattikorkeaan, josta valmistuin aivan liian kauan sitten eli joskus vuonna 2006 muistaakseni. Minusta tuli tradenomi.

Olen elämäni aikana harrastanut ainakin näitä: ratsastus, lumilautailu, lenkkeily, wowittaminen, tankkipelin pelaaminen, kuntosali, valokuvaaminen.. Tällä hetkellä harrastan lenkkeilyä ja ulkoilua lähinnä. Välillä muutakin liikuntaa. Niin ja tietysti jalkapallon valokuvaamista, siitähän tämä blogikin osittain kertoo.

Jäin tradenomiksi valmistumisen jälkeen asumaan Seinäjoelle ja asuinkin siellä reilun 10 vuotta. Elämä vei siihen suuntaan, että halusin muuttaa Turkuun ja siellä ehdin asua vähän yli 3 vuotta, kunnes vuosi sitten muutin Raisioon.

En ole ihan varma haluanko asua Raisiossa loppuelämäni, sillä ihan hyvin voisi muuttaa mihin vaan erämaahan tai vaikka ulkomaille. Jos vaan töitä siis voisi tehdä muualta käsin kuin Raisiosta.

Töissä olen ollut koko elämäni samalla työnantajalla. Minulla on ollut monta eri nimikettä ja tehtävää, mutta just nyt olen jokin hybridimalli sihteeristä ja asiakaspalvelijasta. Asiakaspalvelu on aika hauskaa, kun sitä on sopivissa määrin ja saa välillä hengähtää paperihommien puolella.

Ajatusmaailmani on viidakko. Olen joskus kuullut olevani joltain aivan eri planeetalta ja noh, miksei. Olen vain jokseenkin taiteellinen luonne, joka suosii ajattelussaan yksinkertaistamista ja joskus jopa mustavalkoisuutta, sillä kaikki kehitys vaatii perusasioihin palaamista toistuvasti. Yritän hakea eri asioiden väliltä yhtäläisyyksiä, jotain mikä toisi eri juttuihin logiikkaa ja sitä kautta ennustettavuutta, mutta välillä menee tietysti pahasti metsään. En ole mikään ylikorkeasti koulutettu vaan älyni tulee maalta ja maahan se on menevä, ellen joku päivä ryhdistäydy ja lähde havittelemaan aikuisiän akateemista osaamista. Toisaalta en tiedä mitä minä sellaisella, kun näinkin pärjää ihan hyvin. Ei ole ihmistä tutkintotodistuksiin ja titteleihin katsominen.

Tulevaisuus on avoinna kaikelle. Haluan edistää sekä omaa että muiden hyvinvointia, oman kotieläinpihan, asua keskellä metsää ja kuvata jalkapalloa ulkomailla. Haluaisin retkeillä ja ottaa kuvia metsistä. Haluan saada sinut rakas lukijani nauramaan ja tuottaa hyvää mieltä ympärilleni.

Simmottiis. Ja arvaa mitä! Nyt mä haluaisin kuulla kommettiboksin puolella kuka sää olet! Kuka oot, mistä tuut ja mitä teet työksesi? Kiinnostaako jalkapallo?