Kävin eilen kuvaamassa Kakkosta Kaarinassa, kun KaaPo pelasi FC Hongan Akatemiaa vastaan. Kakkosen lohko B on hyvin mielenkiintoinen tänä vuonna, kun sieltä löytyy KaaPon lisäksi myös SalPa ja Pallo-Iirot. Tänä vuonna on siis monta mahdollisuutta mennä kuvaamaan ns. paikalliskamppailuja.

Tämä eilinen kamppailu FC Hongan Akatemiaa vastaan oli sellaista jyystöä, etten ole hetkeen jalkapallokentällä nähnyt. Koko ajan joku kaatoi jonkun erilaisilla menetelmillä, joista yleisimpiä olivat toisen jalkoihin kompastuminen, omiin jalkoihin kompastuminen, toisen päälle hyppääminen, muuten vaan törmäily ja se legendaarisin: toiseen nojaaminen, kunnes se toinen lähtee pois alta. Toisen puoliajan lopussa kentällä yritettiin pelata jalkapalloa, mutta ei mennyt pallo maaliin sitten millään.

Huomasin siinä kuvatessa voikukkien jo kukkivan täysillä. Tämä oli erittäin oleellinen havainto, eikö!

Tauolla maistui taas mokkapala ja kahvi, nams! Peli ehti jo jatkua ennen kuin minä kerkesin takaisin asemiin, mutta ei siinä tapahtunut mitään ihmeellistä sillä välin onneksi.

Kuvasin molemmat puoliajat valon kannalta tosi tyhmästi. Olisi pitänyt jäädä päädyssä maalin toiselle puolen heti alussa, mutta en tehnyt niin ja kärsin valinnastani loppuun asti. Valokuvaajalla on aurinkokeleillä usein kaksi vaihtoehtoa: joko kuvaa vastavaloon ja saa yleisön taustalle tai kuvaa myötävaloon, mutta taustalla on pelkkää mehtää tai peltoa. Yleensä kuviin halutaan nimenomaan yleisö taustalle, joten valinta saattaa tosiaan välillä olla turhan vaikea, kun katsoo mistä suunnasta valo tulee. Olisipa maailma, jossa valokuvaajalta kysyttäisiin kuinka päin kenttä täytyy rakentaa ? Tai olisipa Suomessa niin isot stadionit, ettei oikeastaan ole väliä mistä päin aurinko paistaa, kun reunat ovat täynnä katsomoita.

Huomenta! Alkaa normaali rytmi vihdoin löytyä, kun tuli herättyä jo ajoissa ennen kahdeksaa. Tuntuu paljon paremmalta kuin mikään melkein kymmeneen nukkuminen. Tässähän ehtii nyt vaikka mitä, kun on herännyt aikaisin!

Jäätävät toukokuun alun kelit saatiin, mutta ei haittaa yhtään. Minun puolestani koivujen norkot voisi palentua ja vahingossa tippua kaikki. Muutenkaan ei oikeastaan haittaa kylmyys, koska muistan edelleen kuinka tukala viime vuosi oli. Ensin paahtavaa hellettä koivun kukinnan aikaan ja sitten heinäkuussa järjetön helle, jolloin ei pystynyt oikein tekemään yhtään mitään. Tuskin tämä jääkausi kauaa edes kestää, eihän mikään tila ole nykyään pysyvä.

Tänään menen kuvaamaan KaaPon kauden avausta Kaarinaan. En tiedä olisinko muuten ihan kauden avausta lyönyt kalenteriin, mutta Blomqvistin poika teki sopparin KaaPon kanssa tuossa joku aika sitten ja futiskuvauselämäni ei ole täydellistä ellen pääse pyydystämään kuvia Nikkestä.

Ihan kaikkia KaaPon matseja en tällä kaudella silti taida kuvata, koska mulla alkaa kuvauskalenteri olla täynnä jo muutenkin. Jos viime vuosina yhden joukkueen kuvaaminen on tuntunut täydeltä työltä, vielä enemmän on tietysti hommaa seurata kolmen joukkueen touhuja. Ei ole tarkoitus uhrata ihan kaikkea vapaa-aikaa tälle harrastukselle kuitenkaan, vaikka hienoahan se olisi, jos sitä aikaa elämässä olisi enemmän ja voisi tehdä kaiken mitä haluaa.

Sitä paitsi on paljon jalkapallon tasosta ja mokkapaloista kiinni, mitä haluan mennä kuvaamaan. En kestä tylsää puolustusjalkapalloa enkä sellaista kakkaa aio kuvata enää ikinä, ellei ole pakko. Mokkapaloilla saa kuitenkin paljon anteeksi. Mikään ei ole parempi paikka mennä kahville kuin jalkapallopeli.

Ja nyt Mari menee jääkaapille. Aamupalaa! Nähdäänkö tänään Kaarinassa?