Hae
Mari Hietala

Kolesteroliarvojen alentaminen: näin onnistuin

Kävin viime talvena verikokeissa terveystarkastuksen yhteydessä ja sivusin sitä yhdessä postauksessani hieman. Verikokeissa oli mukana kolesteroliarvot, maksa-arvot, ferritiini ja d-vitamiini. Olen pyytänyt d-vitamiinin aina erikseen, sillä minulla on pari kertaa todettu siitä puutos ja se ei ole mukava tila se. Kannattaa pitää huolta d-vitamiiniarvoistaan, jos haluaa elämän tuntuvan kirkkaalta ja pirteältä.
Kolesterolimittauksesta en ollut niin innoissani, koska olenhan ylipainoinen ja omista ruokailutottumuksistahan sekin johtuu. Tulokset eivät olleet kovin hyvät ja hetken kyllä kylmäsi, kun mietin verisuonteni tilannetta. Sain hoitajalta ohjeet syömiseen, joista täytyy kyllä sanoa, että sopivat ennemmin laihdutusohjeiksi. Toisaalta en tiedä kolesterolista sinänsä paljoakaan, mutta sen ymmärrän, että varmaan vanhakantaisesti siihenkin tuputetaan laihduttamista reseptiksi.

Elin pari viikkoa yrittäen muuttaa hieman rajummalla kädellä syömisiäni, mutta loppujen lopuksi pystyin vain kahteen muutokseen kunnolla. Aloin kytätä, missä kaikessa on palmuöljyä ja toisaalta vaihdoin ruisleivän kauraleipään. Kummassakaan en tosin ole ehdoton vaan kyllä sitä palmuöljyäkin välillä lipsahtaa kurkusta alas, kun ei jaksa olla niin tarkka. Keksien syöminen on kyllä jäänyt ihan totaalisesti, sillä niitä on hyvin hankala löytää ilman palmuöljyä.
Näiden lisäksi olen vähentänyt ranskalaisten syömistä ja ehkä hitusen myös irtokarkin. Irtokarkeissa on siis myös lähes kaikissa palmuöljyä ja on hyvin turhauttavaa seisoa perjantai-iltana irtokarkkivatien äärellä tyhjä pussi kädessä maristen, kun ei voi ottaa mitään. Lauantai-illan herkkuruokana ranskisten sijaan tulee nykyään vaihtelevasti syötyä joko hamppareita, nachopeltiä tai tortilloja.
Laihtunut en hetkeen ole, sillä on tullut syötyä aika paljon jäätelöä. Nyt on taas sellainen kausi, kun yritän hillitä jäätelön ja suklaan syömistä, mikä siis tapahtuu niin, että en osta meille kyseisiä tuotteita. Jos jotain tarvitsee, täytyy käppäillä lähikauppaan ostamaan. 
Kävin uudelleen verikokeissa pari viikkoa sitten ja kolesteroliarvoni ovat tippuneet puolessa vuodessa näin:
P-Kolesteroli 6.8 –> 6.2 (pitäisi olla alle 5)
P-Kolesteroli, HDL 2.06 –> 2.13 (tää on hyvis ja noussutkin, jee, liikunta vaikuttaa tähän)
P-Kolesteroli, LDL 4.4 –> 3.8 (pitäs olla alle 3)
Kuten näkyy, vielä on tehtävää, mutta muuta en oikeastaan odottanutkaan. Kolesteroliarvojen mittaamiseen ei olisi tarvinnut odottaa puolta vuotta ja minunkin piti mennä kokeisiin jo keväällä, mutta tuli korona enkä halunnut tunkea mihinkään, missä liikkuu flunssaisia ihmisiä. D-vitamiini oli kerrankin yli puutosrajan ja siitä olen iloinen. Ferritiiniarvoni oli talvella vajaa 40 ja sitä ei mitattu nyt viimeksi ollenkaan.

Tällä tiellä aion jatkaa seuraavaan mittaukseen. Välttelen palmuöljyä ja pidän kauran ruokavaliossa.

Kansallinen Liiga: TPS – Ilves 19.7.2020

Huh hellettä, sanos valokuvaaja tekonurmikentän laidalla, kun aurinko selkään 90 minuuttia porotti. Minut yllätti tänään kyllä ihan täysin Turun kuumuus, kun olin valokuvaamassa jalkapalloa Turun urheilupuiston yläkentällä. Vettä oli mukana aivan liian vähän ja hikoilin kuin pieni possu pari tuntia nestehukan partaalla.
Päätin lähteä kuvaamaan naisten matsia, kun en ollut vielä koko kaudella ehtinyt heitä kuvaamaan ja sattui vielä mukavasti Ilves vastaan, koska mitä muutakaan futista sitä nyt kuvaisi kuin Tepsi-Ilveksiä. Mitään muuta jalkapalloa en nimittäin aio koko heinäkuussa kuvata, vain miesten versio TPS-Ilveksestä ja nyt tämä naisten versio.
Minä suoritin ihmeen, sillä saavuin yläkentälle ajoissa. Ihan kunnolla ajoissa. Niin, että ehdin vaihtaa pari sanaa TPS:n koutsin kanssa ja ihailla rouvien leipomia mokkapaloja kuola pilkistellen suupielestä. Ehdin myös patsastella katsomon edessä, kun en oikein osannut päätää lähestymistapaani alkuseremonioihin. Sitten, kun pelaajat olivat tulossa tupaan, päätin ottaa pari askelta taakse ja kuvailla hieman kauempaa.

Pidin kiinni taas siitä, että kuvaan myötävaloon. En ole koskaan ennen tehnyt sitä yläkentällä, mutta kävin mielessäni keskustelun jotenkin näin: ”miksi ihmeessä en ole aiemmin tehnyt tätä, ihan typerää yrittää saada yleisö taustalle jos tämä kenttä on ollut pakko vääntää just näin päin että aurinko tulee katsomon takaa, aaaaa myötävalo olet kaunis”. Se toki teki sen, että aurinko porotti koko sen 90 minuuttia selkääni ja nyt täällä tarkistellaan vartin välein onko selkäni palanut vai ei.

Tauolla en saanut mitään kivoja taidekuvia. Meinasin mennä kohti penkkejä, mutta TPS oli putsannut kaiken mukaansa eikä jäljellä ollut edes yksiä hylättyjä nappiksia. Ei mitään. Tyydyin hikoilemaan kioskin kulmilla mokkapalat mielessäni.
Ensimmäinen puoliaika ei ollut kovin ihmeellinen kotijoukkueen pelin kannalta. Pari kertaa he kävivät moikkaamassa siinä päässä, jossa minä olin kytiksellä, mutta noin muuten sain tuijotella Ilves-ihmisten sukunimiä.
Toisella puoliajalla sain tekemistä hetkittäin hieman enemmän, mutta silti mitään erikoista ei päässyt tapahtumaan. Juuri, kun olin kirjoittamassa Tahkikselle viestiä kuinka Rannus on kova juoksemaan, hän käveli vierestäni vaihtoon.

Ei voittoa Turkuun tällä kertaa, mutta toivottavasti pian saa pistetilin auki. Seuraava kotipeli on elokuun puolella, joten silloin uusi yritys turkulaisyleisön edessä.
Ja unohtuipa melkein kertoa, että mokkapalahimoni tyydyttyi pelin loppuvaiheella, kun minulle tuotiin yksi erittäin mehevä pala kyseistä herkkua nenän eteen. Kyllä kuulkaa kelpasi. Kiitos vielä leipurille!