Talvinen maisema on häikäissyt kauneudellaan tämän viikon. Lunta tuprutti tiistaina niin paljon, että pystyi puhumaan lumikaaoksesta ja sitä se todella olikin. Hyvä puoli kaaoksen myötä oli se, mitä se teki maisemille. Täällä on ihanan talvista ja puut ovat edelleen lumen peitossa. En kuitenkaan päässyt näkemään lumista ihmemaata päivänvalossa ennen kuin eilen, kun teimme monen tunnin kävelyretken Katariinanlaaksoon ja takaisin.

Emme olleet pitkään aikaan käyneet Katariinanlaaksossa. Alueen metsä on aivan ihanaa vanhaa lehtoa ja siellä voi nähdä monia eri lintuja sekä eläimiä, jos tuuri käy. Ilman tuuria tapaa yleensä oravia, tali- ja sinitiaisia, mustarastaita, käpytikan ja sorsia. Moni luontokuvaaja on taltioinut Katariinanlaaksossa esimerkiksi lumikon ja söpön hiiren. Itse olemme nähneet siellä merikotkan myös kerran.

Tälläkin kertaa paikalla olivat oravat, mustarastaat, tiaiset, käpytikka ja luontokuvaajat pitkine putkineen. Myös me tietysti kuljimme kamerat kaulalla, mutta minun mukana olleella kalustolla ei varsinaisia lintukuvia saanut otettua. Tahkis sen sijaan kuvasi yhden haukan matkalla Katariinanlaaksoon sekä keltasirkun luontopolun varrelta. Keltasirkun toivoinkin näkeväni, koska minusta se kuuluu talvimaisemaan. Sen keltainen väri loistaa kaiken valkoisen keskeltä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Kuulimme myös närhen rääkäisevän pari kertaa, mutta se ei halunnut meille näyttäytyä.

Retkemme kesti kolmen tunnin verran ja kilometrejä taisi kertyä kahdeksan. Normaalisti olisimme varmaankin kävelleet Luolavuoren kautta, mutta sinne on tietysti ajettu nyt hiihtoladut ja niitä pitkin ei missään nimessä saa kävellä. Hiihtoladut ovat pyhä asia ja niitä tulee kengillä kulkevan kunnioittaa. Tämä ei ole sarkasmia vaan olen tosissani. Vaikken ole vuosiin hiihtänyt, hiihto on lähellä sydäntäni silti. Eilen kieltämättä alkoi houkuttaa hiihtäminen, kun muut painelivat suhteellisen tasaista baanaa niin perinteistä kuin luisteluhiihtoakin. Ehkä pian on aika kaivaa sukset varastosta?

Kotipihaan tullessa joimme vielä kaakaot ennen kuin menimme sisälle. Se maistui aivan ylihyvältä kymmenen asteen pakkasessa, ai että! Koko kolmen tunnin retki teki meidät molemmat todella iloiseksi, etenkin kun aurinko näyttäytyi ja talvinen maisema kimalteli valossa.

Uuden vuoden alettua on mukava asettaa edes muutamia tavoitteita. Koen, että ilman tavoitteita ei saa mitään aikaiseksi vaan ääneen lausuttu tavoite tekee asioista todellisia. Eivät valu päivät toistensa jälkeen sormien välistä ja huku arjen keskelle. Viime vuonna yksi tavoitteistani oli nähdä ystäviä enemmän ja aloitinkin tammikuussa hyvällä vireellä tämän, mutta sitten alkoi korona. Se asia jäi siihen ja tällä hetkellä onkin tosi ikävä kaikkia ketä en ole nähnyt kohta varmaan vuoteen.

Myös matkustaminen oli listallani, mutta sekin jäi koronan myötä. Kotimaassa sentään matkailtiin pari kertaa, Kuusamossa ja Vimpelissä.

Tänä vuonna koen kaipaavani hillitympiä, helposti saavutettavia tavoitteita.

LIIKUNTA: Vuoden alkuun osui juoksukoulun etävalmennus, joten ehdottomasti tavoitteeni on tänä vuonna vihdoin oppia juoksemaan. Että voisin vaan oikeasti lähteä juoksulenkille. Samalla liikunnan määrää pitäisi lisätä, sillä ollaan jotenkin tultu laiskemmiksi syksystä alkaen. Lihaskuntotreeni loistaa poissaolollaan tällä hetkellä, joten sekin pitäisi saada takaisin päiväjärjestykseen.

RETKEILY: Metsäretkille pitää päästä tasaisin väliajoin. Varsinais-Suomessa on onneksi vielä jäljellä paikkoja, joissa emme ole käyneet ja lomilla tietysti päästään kauemmaksi. En tälle vuodelle aseta tavoitteeksi nukkua laavussa, mutta telttaretkelle haluan. Vaelluskin houkuttaa, mutta täytyy katsoa sitä myöhemmin.

KOTI: Olisi ihanaa löytää omakotitalo maalta.

MATKUSTUS: Jos korona väistyy ja matkustaminen olisi mahdollista tänä vuonna, ehkä haluaisin johonkin. En tiedä uskallanko lentää, mutta haluaisin.

IHMISSUHTEET: Haluan ehdottomasti kaikkien niiden kanssa kahville, ketä en ole nähnyt vuoteen.

RAHA: Ihan ensimmäinen tavoite on vihdoin avata kaupankäyntipalvelu verkkopankissa, jotta pääsisin shoppailemaan osakkeita. Rahastosäästäminen minulla on sentään jo hallussa, mutta osakepuoli täytyy vielä valloittaa.

Mitään tätä suurempia asioita en viitsi lähteä listaamaan, vaikka mietinkin pitäisikö listalla olla myös työ ja laihdutus. Tällä hetkellä minun uratavoitteissani on vain se, että haluan pitää tämän, mitä mulla just nyt on. Laihdutus sitten taas – kokeiluni olla syömättä sokeria arkisin jatkuu edelleen. Katsotaan, mitä se tuo tullessaan pidemmällä aikavälillä.

Näillä tavoitteilla aion lähteä vuoteen 2021. Ootko sä asettanut tavoitteita itsellesi?