POSTAUKSESSA MAINITTU VAUHTISAMMAKON ETÄVALMENNUS SAATU

Tulin joku aika sitten ulkoa, kun kävin puolen tunnin aamulenkillä juoksukävelemässä. Kuulostaako termi sinusta hassulta? Minusta ainakin, mutta kuulin tämän itseäni viisaammilta ja käytän sitä surutta nyt. Juoksukävely tarkoittaa siis lenkkiä, jossa juostaan tietty määrä ja kävellään vastaavasti osa. Esimerkiksi voi juosta minuutin ja kävellä minuutin toistaen tätä puolen tunnin tai tunnin ajan. Omalla lenkilläni nyt aamulla oli lisämausteena vielä sykerajat ja yritin siis pitää lyöntitiheyden maltillisena juoksuosuuksilla. Juoksemisen jälkeen jäin vielä ulos hetkeksi, koska keli oli aivan ihana tänään enkä olisi millään malttanut tulla takaisin sisälle. Sitten alkoi reisipaloja sen verran viluttaa, että oli pakko.

Tämä ei ollut viikonlopun ainoa juoksulenkki. Kävin jo perjantaina vähän testaamassa omaa juoksutekniikkaa juoksukävellen 20 minuutin verran. Silloinkin oli kiva keli ja juoksu kulki kyllä tosi hyvin, vaikka takana olikin kuukauden tauko.

Jos muut ihmiset ovat ikuisia laihduttajia, minä olen ikuinen juoksemisen aloittaja. Olen yrittänyt todella monta kertaa saada tehtyä itsestäni juoksijan, mutta johonkin se on aina tyssännyt. Kerran elämässäni pystyin hölkkäämään 10 kilometriä ja kun sen suoritin, en enää juoksemaan mennyt. Jotenkin ihan käsittämätöntä? Mutta silloin tavoitteeni oli vain se kymppi enkä nähnyt enää mitään muuta sen jälkeen. Olin nuori ja pitkäjänteisyys kuului jonkun toisen maailman sanakirjaan. Kesällä 2019 oli jonkinlainen yritys myös, mutta sekin sitten vain jäi parin kerran jälkeen. Tänä syksynä hankimme poikaystävän kanssa älykellot ja aloitimme taas. Se sujuikin tosi hyvin, kunnes reväytin takareiteni intervallitreenissä. Nyt olen vähän niin kuin sen jäljiltä elvyttämässä harrastusta uudelleen.

Nämä tämän viikonlopun juoksulenkit liittyvät siihen, kun sain kutsun Vauhtisammakon juoksukoulun etävalmennukseen. Etävalmennus alkoi torstaina ja nyt on tosiaan pari lenkkiä sitten jo takana. Ehkäpä valmennuksen myötä vihdoin minusta tulee juoksija?

kerrankin hyvä tuuri

Viikonlopun muita puuhia juoksemisen lisäksi ovat olleet neulominen ja pieni shoppailu. Islantilaisneule sai jatkoa eilen uudella ohjepätkällä. Minulla meni sen tekemiseen koko päivä, koska välissä käytiin shoppailuretkellä, jonka jälkeen syötiin, käytiin saunassa ja taas syötiin.

Shoppailuretkeltä mukaan tarttui pari alennuksessa Marimekossa ollutta patalappua, alehuulipuna Kicksistä, The Body Shopin kulmakarvasivellin, Lumenen voide sekä leikkuualusta Hemtexistä. Leikkuualusta ei ollut mikä tahansa randomilla löytynyt vaan pitkään himoittu. Kun näin Hemtexin kyltit ”kaikki tuotteet -50 %”, kirmasin viimeiseen nurkkaan toivoen alustoja olevan vielä jäljellä. Oli onneksi! Kerrankin kannatti odottaa alennusta. Tämä oli siis Skanssin Hemtexissä, joku loppuunmyynti ilmeisesti.

Nyt ulkona näyttäisi paistavan aurinko, joten täytyy tästä rientää muihin puuhiin. Kävelyretki läheiselle kirppikselle on ainakin vielä ohjelmassa!

Kun kuulin, että Käsityökekkerit ja Satu Rämö järjestävät islantilaisen villapaidan yhteisneulonnan, jäin pieneksi hetkeksi harkitsemaan voisinko ottaa osaa. Ajatus kutkutteli kovin, eikä mennyt lopulta kauankaan, kun löysin itseni etsiskelemästä netistä Léttlopi-lankoja. Olin kuitenkin juuri joulun tietämillä saanut lähes kaikki keskeneräiset neuletyöni tehtyä, vain yksi pipo ja sukka enää tekemättä. Päätin islantilaisneuleen mahtuvan lukujärjestykseeni ja niinpä aloin ihan todenteolla etsimään lankoja.

Tarvitsin kahdeksan kerää pohjaväriksi ja kolme muuta sävyä. Sävy-yhdistelmiin olisi varmaankin löytynyt netistä ehdotuksia, kun olisi vain käyttänyt googlen kuvahakua tai tutkinut instasta, mutta päätin keksiä itse. Muuten tehtävä ei olisi ollut kovin haastava, mutta aina ne sävyt olivat loppu kaupasta, mitkä minä olisin halunnut. Lopulta löysin eräästä turkulaisesta lankakaupasta täydellisen sinisen sekä tummansinisen, vaalean beigen ja valkoisen sille kaveriksi. Tein tilauksen välittömästi ja ilmoitin noutavani langat seuraavaan lauantaihin mennessä.

Kun hain langat, en olisi voinut tyytyväisempi olla valintoihini. Olin onnistunut valitsemaan netin kuvien perusteella hyvin toisiinsa sopivat sävyt, joten seuraavaksi täytyi metsästää enää puikot. Olin varma, että löydän Novitan pyöröpuikot ihan vaan ruokakaupasta, mutta voi kuinka väärässä olinkaan. Kupittaan Cittarin Novita-hylly loisti tyhjyyttään eikä Itäharjun Prismalla kovin paljon paremmin mennyt. Sopivat pyöröpuikot löytyivät Myllyn Prismasta meidän uuden vuoden ajelun yhteydessä ja sitten jäinkin vain odottelemaan yhteisneulonnan alkua.

Léttlopi-langoista on ollut jonkin verran pulaa koronavuoden aikana, sillä todella moni on alkanut neuloa etenkin islantilaisneuleita. Koen itseni siis onnekkaaksi, että löysin langat ylipäätään. Tämä on itselleni ensimmäinen kerta islantilaisen villapaidan parissa ja koen, ettei parempaa tilaisuutta voisi olla kokeilla neuloa sellaista kuin yhteisneulonta. Lisäksi paita tehdään ylhäältä alaspäin, jonka olen myös halunnut oppia. Kaksi kärpästä siis samalla iskulla, mikä sen parempaa? Onneksi sentään kirjoneuletta olen testannut jopa yhden villasukan verran. 😀

Mitä pidät mun lankojen sävymaailmasta? Onko islantilaisen villapaidan neulominen sulle tuttua puuhaa?