Kuten olen tainnut mainita, päätin osallistua mamapilateskurssille. Se on näin torstaisin iltapäivällä ja sitä vetää fyssari, joka on erikoistunut tällaisiin synnyttäneisiin mammoihin sekä lantionpohjan kuntoutukseen. Viikko sitten laitoin hänelle viestiä voisiko hän tsekata onko minulla jonkinlainen vatsalihasten erkauma ja niin sitten tuossa tiistai-iltana parkkeerasin auton tuomiokirkon lähistölle mennäkseni vastaanotolle. En sinne kirkkoon vaan sen fyssarin luo.

Neuvottelimme ja tutustuimme hetken ennen kuin menin pitkäkseni. Hengittelin samaan tapaan kuin pilatestunneilla ja sain kuulla erkaumatilanteen olevan ihan hyvä. Tutkittiin myös lantionpohja samalla, mitä en siis ollut etukäteen ajatellut, mutta mikä oli kyllä tosi hyvä käydä läpi. Sain täsmällistä tietoa lantionpohjan tilanteesta ja tiedän nyt miten sitä treenata. En siis ollut ihan tikissä, mutta en nyt paskimmassakaan kunnossa. Tehtiin yksi kreisi vatsisliike, jota tehtiin tänään myös pilatestunnilla. En tietysti osaa sitä selittää miten se tehtiin, mutta siis saan mun navan liikkumaan alhaalta ylöspäin! 😀 En ole koskaan tiennyt osaavani tällaista tai pystyväni moiseen.

En myöskään alunperin ajatellut käyväni äitiysfyssarilla, kun lääkäri totesi jo aiemmin, että erkauma on ok. Silti tuli sellainen olo, että voisin käydä jollain alan ammattilaisella kuitenkin vielä ja sehän olikin money well spent todella. 🙂 Itsestä huolehtimisesta tulee hyvä fiilis!

Olen vastapainona kaikille syville vatsalihaksille ynnä muille pitänyt huolta meistä kaikista ja tehnyt meille banoffeeta eilen. Ihan sikahyvää ja niin helppo tehdä. Äsken myös vaihdettiin petivaatteet sekä hieman siirrettiin pinnasänkyä. Täytyisi tuon lapsen hyvinvoinnin eteen vielä saada tehtyä se, että hän alkaisi nukkua pidempiä pätkiä, jolloin myös meidän vanhempien hyvinvointi paranee. Ensi yönä nukutan hänet vaunuihin, koska niissä hän osaa nukkua. Sieltä siirrän pinnasänkyyn yöllä, kun herää ensimmäisen kerran. Toivottavasti tämä toimii, sillä alkaa parin tunnin välein heräily ottaa voimille vähitellen.

Jos nukkuisin vähän enemmän, voisin tämän erkaumatilanteeni turvin alkaa haaveilla juoksemisesta joskus parin kuukauden päästä. Jos saan lantionpohjani kuntoutettua kunnolla. 🙂

Luulen, että meillä eletään miljoonaa eri vaihetta juuri nyt. Päällimmäisenä niistä hampaidentulovaihe. Lapsi kitisee illalla kuin pieni eläin, eikä kykene öisin nukahtamaan ilman mamman apua. Se ei kuitenkaan käy, että mamma laittaa tutin suuhun vaan sinne suukkuun pitää saada jotain aivan muuta. Jos mamma laittaa tutin, poika herättää koko kerrostalon. Näin on näppylät.

Sitten on edelleen käännyn mahallani, mutta en osaa liikkua -vaihe. Se on raskasta. On myös eroahdistusvaihe. Isä saa mennä naama poikaan päin jääkaapille, mutta selkä poikaan päin ei saa mennä. Mihinkään. Itkettää, jos äiti menee vessaan ja säikähdetään kun äiti tulee vessasta.

Uusimpana tulokkaana on se vaihe, kun lapselle syötetään aamupuuro ja minä syön sitten ihan viimeisenä. Tajusinkin juuri tänä aamuna kuinka mun aamupala lipuu koko ajan vaan kauemmas. Alkuun sitä ei meinannut keretä syödä, koska vauva tarvitsi äitiä koko ajan. Sitten yhtäkkiä vauva viihtyikin lattialla itsekseen, joten ehti syömään edes osittain. Tee jäi yleensä sellaiseksi, joka juotiin kun kerettiin. Nyt se on sitä taas ja vielä pahemmin. Tänään nimittäin piti jo olla kovasti menossa päiväunille, kun minulla oli vielä aamutee juomatta.

Minulla itselläni alkaa vähitellen olla menossa tämän aamupala-asian lisäksi kevätvaihe. Juuri kuuntelin parvekkeella kuinka titityyt laulavat niin keväisesti. Aurinko paistaa ja lämmittää, lumi sulaa. 🙂 Jos en olisi käynyt aamulla jo lenkillä, olisin lähtenyt nyt päivällä ehdottomasti ulos. Tosin harkitsin kovasti lähtisinkö aamulenkistä huolimatta, mutta en sentään, tänään on muutenkin ihan tarpeeksi puuhaa. Oikeastaan joka päivä on aikalailla tarpeeksi puuhaa tämän sosemaisteluharrastuksen myötä.

Huomenna alkaa ystävänpäiväsukkien yhteisneulonta ja tajusin facesta, että mun täytyy puolittaa kaksi kerää sitä varten vielä tänään! Yhteisneulonnassa nimittäin tehdään kaksi sukkaa yhtä aikaa, joten tietysti tarvitsen kahdesta eri sävystä kaksi eri kerää. Sen kun vielä näkisi missä välissä tämänkin ehtii tehdä, sillä olen menossa illalla fyssarille tarkistuttamaan erkauman!

Seuraavaksi aion levätä hetken, muuten alkaa hengästyttää kun koko ajan pitää tohottaa jotain.