Join tänään kahvia. Se ei toki ole sinänsä mitään uutta, mutta vähän silti. Join kokonaisen mukillisen suodatinkahvia, kun toissa vuoden joulukuun jälkeen en ole moista pystynyt tekemään. Raskauden ensimmäinen kolmannes sai kahvin maistumaan paskalta ja se oli sitä tähän päivään asti. Väsymys ilmeisesti alkaa viedä voiton joinakin päivinä ja tekee mieli kahvia. Niinpä rohkenin tänään testata menisikö se alas herkkujen kera.

Tässä viikonlopussa on ollut muutakin vastaavaa taikuutta. Eilen nimittäin lakkasin kynnet ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen ja tänään testasin samban onlinetuntia. Jälkimmäinen kaivaitui mieleen jostain todella vanhasta lihasmuistista – sambaa olen edellisen kerran tanssahdellut Seinäjoella joskus 2005 hujakoilla? Voinko olla tosiaan jo niin vanha? Nythän on jo 2022 kuitenkin. Hyhhyh.

Kynsien lakkaaminen sitten taas. Voi luoja kun tietäisitte paljonko minulla on kynsilakkoja. Sama määrä kuin vaatteita: liikaa. Aivan liikaa. Pahinta kynsilakoissa on se, etten käytä niitä kuin ilmeisesti joka toinen vuosi kerran. Raskausaikana en viitsinyt pahemmin lakkailla.

Mitähän muuta sitä kaivaisi naftaliinista vielä? Lumilaudan? Se kyllä tosissaan houkuttelisi ja käy mielessäni joka toinen päivä. Viimeistään sitten lasken, kun poika on pulkkaikäinen!

Pojasta puheen ollen, hän täyttää huomenna viisi kuukautta ja me aletaan maistella viljoja! Surautimme kaurahiutaleet blenderillä hienoksi ja huomenna sitten aloitamme päivän kauralla. Jännä nähdä miten persaus kestää! Heräsin myös siihen, että hänelle tarvitaan aurinkolasit ja olenkin koko viikonlopun selaillut nettikauppoja.

Taidan seuraavaksi mennä jatkamaan nettikauppaselailuja, sillä olen hetken omassa rauhassa, kun Tahkis lähti vaunulenkille. Oli jotenkin väsyttävä viikko, eilinen meni ihan palautuessa. Tänään on jo vähän jaksanut taas olla pirteä, ainakin sen jälkeen kun sai vähän kahvia. 😀

Ootko sä viime aikoina herätellyt vanhoja harrastuksia henkiin?

PS. Kunikaallinen keikka Netflixissä ei ollut kummoinen, mutta pitihän se katsoa, koska kuninkaallinen hömppä.

Kirjoitin sunnuntaina kuinka heräsin vihdoin päivärytmien rakentamiseen. Sitä on nyt viikko yritetty kovasti noudattaa päivärytmejä ja myös nukuttaa lapsi pinnasänkyyn iltaisin, mutta en jälkimmäisestä ole yhtään varma ottaako se enemmän kuin antaa. Tai siis nyt alan olla jo aika varma siitä, että enemmän se kyllä kuluttaa ja ottaa kuin antaa, vaikka lapsen olisikin hyvä jo vähitellen osata nukahtaa ihan itse ilman nukutusta. Välillä olen vain niin väsynyt illalla, kun yritän tuntitolkulla saada tenavaa laittamaan silmät kiinni, että paljon helpompi ja nopeampi tapa suorittaa nukutus on se vanha tapa ottaa viekkuun tuhisemaan. Siinä on meidän kaikkien hyvä olla, samassa sängyssä. ♥

Onneksi tuli taas perjantai, niin ajattelin aamulla herätessä. Olin ihan finaalissa, kun yön aikana on herätty taas tunnin välein ja aamuyön jälkeen vielä tiheämpään. Ei kuitenkaan auttanut jäädä väsymystä miettimään, sillä aamupäivällä piti käydä osteopaatilla. Käytiinkin, kotimatkalla hain suklaata ja sitten söin itseni ähkyyn. Noudatan nykyään samaa kuin just ennen raskaaksi tulemista – syön suklaata vain viikonloppuisin. Heti on lähtenyt paino laskemaan ja hyvä niin. 🙂 Ainakin toivottavasti, en tietenkään halua laihduttaa imetyksen aikana mitään raskasmetalleja äidinmaitoon.

Eilen osallistuin toista kertaa mamapilatekseen, en muista olenko maininnut harrastavani nykyään pilatestouhuja? Alkoi houkuttaa, joten ostin kurssin tähän alkuvuoteen ja nyt toisen kerran jälkeen pakko sanoa, että olipa kyllä hyvä sijoitus. Pilates vaikuttaa tosi kivalta ja tehokkaalta! Ei olisi yhtään huono harrastaa koko vuoden läpi kyseistä lajia.

Ystävänpäiväsukkien yhteisneulonnan alkua odotellessa puikoilta löytyy Ronja Hakalehdon Riihisocks. Toinen sukka on jo valmis ja nyt toinen vielä tuloillaan. 🙂 Neulontahommia siis ainakin luvassa viikonloppuna, nyt kun taas tulee niin kova pakkanen ettei vauvan kanssa viitsi ulos. Saa nähdä mitä muuta keksitään. 🙂

Ihanaa perjantaita sulle! ♥