Minuun on alkanut vähitellen iskeä sosiaalisuuden kaipuu. Olen nyt 4,5 kuukautta möllöttänyt kotona enemmän ja vähemmän eristyksissä, koska vauva oli alkuun niin pieni, ettei hänen kanssaan oikein viitsinyt mitään. Nyt kuitenkin kaipaan kovasti vauvalle toisia vauvoja ihmeteltäväksi ja sitä kautta itsellekin seuraa, jotain sosiaalista kanssakäymistä. En ole varma osaanko enää edes puhua kenenkään kanssa, kun vietän päivät vauvan kanssa. 😀 Onneksi on edes instastory.

Tänään juuri neuvolassa tämä kaikki korostui, kun vauva oli tosi kiinnostunut pienemmän vauvan itkusta ja minäkin innostuin höpöttämään vieraille ihmisille. Jo aiemmin olen muutenkin nähnyt miten vauva on tosi innoissaan uusista ihmisistä pienen vierastamisen jälkeen, joten on todella sääli, että korona eristää vanhat ja nuoret ihmiset koteihinsa. Toivottavasti tämä muuttuu ennen kuin kaikki ovat unohtaneet sosiaaliset taidot, jos sellaisia on alkuunsa edes ollutkaan.

Tämä minun sosiaalisuuden kaipuu sai tänään neuvolan lisäksi muutakin ruokaa. Googletin nimittäin viime yönä vauvauinteja ja pilatesta. Löysin mamapilateksen, jossa sattui olemaan alkamispäivä juuri tänään. 😀 Kaivoin kukkaron taskusta ja pitkästä aikaa laitoin rahaa ihan johonkin tällaiseen ”jumppakurssiin”. Afrotanssikin vilahti jossain ja mietin, että voisihan sitä joskus oikeasti käydä jollain tanssitunnillakin… Mutta sitä odotellessa tämä pilates nyt ensin.

Kun pilatestunti alkoi, tuntui hyvältä nähdä joku oikea ihminen ruudun takana. Kuulla muiden osallistujien äänet ja miettiä miltä tämä tuntuisi ihan livenä. Varmaan todella erikoiselta, kun ei ole vuosikausiin käynyt missään livetunnilla ja ollut lähinnä töissä ”porukalla”.

Onneksi välillä on tällaisia päiviä, kun kaikki tuntuu hyvältä. 🙂 Neuvolakäyntikin oli tosi jees! Vauva kasvaa tasaisesti omilla käyrillään, muuta ei sanottu. 🙂

Nyt ootellaan milloin vauva herää päiväunilta, jotta päästään jatkamaan maisteluharrastuksia. Tänään iltapäivähedelmänä luvassa luumu. Katotaan jos saataisiin kakkaan vauhtia. 😀 Poikaan ei onneksi tarvitse saada enempää vauhtia, hän osaa kyllä ihan sujuvasti kieriä pitkin lattiaa.

Meidän lapsi täytti neljä kuukautta jouluna. Samaisella viikolla saimme lastenpolilta vihreää valoa kiinteiden aloittamiseen, mutta emme silti iskeneet sosetta pöytään pojalle ihan jouluaattona kuitenkaan. Halusin syödä lanttulaatikot ja kinkut rauhassa, kun ne kuitenkin vaikuttaisivat imetyksen kautta eikä sitten niin varmasti näkisi johtuuko joku soseista vai jouluruuista. Kiinteiden aloitus venyikin sitten uudelle vuodelle, mutta eihän se mitään haittaa, kun aloitusta olisi voinut venyttää vielä pari kuukautta. Pojan pienen koon vuoksi aloitimme kiltisti kuitenkin jo nyt, sillä neljän kuukauden jälkeen ei enää anneta korviketta lisämaitona (jota emme muutenkaan ole antaneet, omaa maitoa kyllä on mennyt) vaan ennemmin aloitetaan kiinteät.

Aloitimme kokeilut bataatilla. Kolmantena päivänä poika oksensi heti ruokailusession päätteeksi, joten joko hän ei ollut valmis tällaiseen maisteluun tai sitten vika oli bataatissa. Päätimme jatkaa päärynällä. Eka kerta sujui ihan hyvin, seuraava paremmin ja kolmas jo tosi hyvin. Poika ottaa lusikan itselleen ja hankaa sillä ikeniä. 😀 Loppujen lopuksi en siis tiedä onko päärynä hyvää vai syyhyttääkö hampaat vain niin pirun paljon.

Eilen testasimme parsakaalta. Oletin hänen nyrpistävän nenäänsä ja sylkevän terveelliset syömiset pois, mutta ei, ikenien hankaaminen lusikalla oli mahtavaa. 😀 Tänään kokeilen uudelleen vihreää mönjää hänelle. Illemmalla annamme jälleen naminamipäärynää. 🙂

Sitä en tiedä onko pieni ihminen kasvanut tarpeeksi viimeiseen punnitukseen nähden, mutta se selviää parin päivän päästä. Vaikea arvioida mitä enää voisi tehdä painon suhteen, kun kiinteiden aloitus on nyt hoidettu. Annamme toki öljyä lapselle myös. Sen vain tiedän, että lapsi on vatkannut jalkojaan marraskuusta asti ja nykyään hän harrastaa mahalleen kääntyilyä. En voi estää häntä liikkumasta enkä myöskään tunkea tissiä suuhun määräänsä enempää. Soseita annetaan niin paljon kuin menee, kunhan ensin on nähty, ettei tule oksennusta tai mitään muutakaan oireita.

Minusta tämä sosejuttu on tosi hauska. En malta odottaa, että lapsi alkaa syödä enemmän! 🙂