Palauttava Riisin rääpäsy
0
Enpä muista milloin viimeksi ovat reisipalani olleet yhtä kipeät kuin eilen Pienen Karhunkierroksen jäljiltä. Tuntuivat samalta kuin joskus 90-luvulla Vimpelin liikuntahallilla jumpatun aerobicin jälkeen, jossa v-askeleet olivat kaikkien koreografioiden perusta.
Ei kuitenkaan auttanut itku markkinoilla vaan luontoon oli päästävä myös eilen. Nyt kun täällä Kuusamon seudulla ollaan. Niinpä luontopolku-arvonnan päätteeksi suuntasimme auton nokan kohti Riisitunturia. Riisin rääpäsy reilu neljä kilometriä vaikutti erittäin hyvältä idealta.
Ja sitä se olikin. Alkuun kyllä tunturille noustessa hieman mietitytti oma jaksaminen, mutta tarpeeksi kuvaustaukoja vaan ja johan sitä lopulta päätyy huipulle.
Maisemat olivat huikeat jo ihan parkkipaikalla. Autolla noustiin ensin varmaankin puoliväliin asti, josta loput pari kilometriä käveltiin ylöspäin.
Riisitunturin kansallispuisto on perustettu erityisesti suoluonnon suojelemiseksi. Sen saattoikin arvata Riisin rääpäsyä kiertäessä, kun viereisillä rinteillä kaukaisuudessa alkoi näkyä suota. Vähän eteenpäin kävellessä polkujen vierillä tuli suota myös vastaan. Erikoisia moiset rinnesuot, jotka netin mukaan ovatkin Riisitunturilla Suomen upeimmat.
Erikoinen on myös tämä Riisitunturin kahden huipun välissä oleva Ikkunalampi. Tämä on kuin suomalainen versio niistä etelän maiden hotelliuima-altaista, joiden takaa kaukaisuudesta aukeaa meri. Riisitunturilla se tosiaan on vain suolampi, jonka takaa aukeaa taivas. Ihan mieletön. Upea. En saanut ikuistettua sen kauneutta kamerallani, jossa tällä hetkellä on kiinni minun laajin linssini 50-millinen. En kyennyt hankkimaan laajakulmaa tätä reissua varten, mutta voitte olla varmoja, että se on hankintalistallani seuraavana.
Pidimme kahvitauon autiotuvan liepeillä, jossa olivatkin upeat puitteet. Päheä uusi grillikatos, pöytä ja siisti vessa. Kelpaa vaeltaa.
Reitti oli tosi upea, vaikka se suhteellisen lyhyt olikin. Sopi tosi hyvin palauttavaksi lenkiksi pidemmän jälkeen. Polku oli koko matkan helppokulkuista ja ainoa raskas osuus oli Riisitunturille kiipeäminen. Kiipeämisen jälkeen sai lasketella alaspäin pari kilometriä, mikäs sen mukavempaa.