Me vietettiin kaupunkijuhannus. Se ehkä kuulostaa tylsältä, mutta ollaan kyllä ehditty touhuamaan vaikka ja mitä! Aloitan nyt ihan ensiksi siitä, että läppärini päätti hajota kesken sähköpostin kirjoittamisen torstaina. Ihan varoittamatta. Sai unohtaa bloggaamiset ja Outlanderin tuijottelun täysin. Ajattelin pärjääväni hetken ilmankin, vaikka vähän hankalaksi kaikki menisi, kun olin juuri päättänyt akkreta maanantaina pelattavaan Helmareiden Suomi–Japani -peliin ja muutakin koneella tehtävää olisi tiedossa ensi viikolla. Onneksi tämä läppäriasia kuitenkin järjestyi ja nyt minulla on uusi mäkki käytettävänä seuraavat 9 vuotta (niin kauan vanha kesti!).

Perjantaina me käytiin hakemassa läppäriä varten joku ihmeen adapteri ja pojalle pyöräilykypärä. Asennettiin nimittäin pyörään istuin ja käytiinkin illalla pienten päikkäreiden jälkeen Kupittaalla maistamassa suolaista kinuskia pehmismakuna. Kyllä se alas meni sanois satakuntalainen.

Eilen ja tänään ollaan käyty kahvittelemassa ilmalämpöpumpputaloissa, meillä kun ei itsellä sellaista ihmettä ole. On aika tympeää, kun lapsi hikoaa touhutessaan ja saa olla hysteerisenä koko ajan laittamassa tissiä suuhun, että varmasti saa nesteitä. Toivon todella tämän olevan mun viimeinen kesä kerrostalossa.

Nämä helteet alkoivat tosi sopivasti nyt, kun Tahkis palaa töihin ja minä juoksen yksinäni kiipeilevän vauvan perässä. Oh lord kuulkaa minä sanon! Mulla on ollut niin leppoisat oltavat, kun oon saanut useamman viikon rauhassa aamuisin naputella sähköposteja vaan enpä saa enää. Palaan työleirin pariin näissä erittäin leppoisissa lämpötiloissa.

Huomenna pääsen onneksi heti iltavapaalle, kun menen kuvaamaan jalkapalloa ja tiistaina meille tulee vieraita, jolloin toivottavasti ehdin vähän tehdä hommia itsekseni. Keskiviikolle sääennusti näytti ukkosta, mutta en usko ennen kuin näen. Varsinais-Suomessa kun alkaa helle paahtaa, siinä menee neljä kuukautta ennen kuin se loppuu. Toivottavasti tämä vuosi on erilainen.

Kuumuudesta huolimatta meidän kaupunkijuhannus oli tosi kiva! Oli kivaa käydä vierailemassa muiden luona ja jutella. ♥ Kaikkea kun ei voi instagramiin kirjoittaa.

Me tultiin just kävelylenkiltä koko perhe ja nyt keittiössä puuhaillaan ruokaa meille kaikille. Kiva auringonpaiste ulkona, mutta tuuli on ihan järkyttävä. Ei siis mikään sellainen keli, joka houkuttelisi ulkoilemaan enemmänkin. Eilen oli paljon parempi sää minun makuun, kun satoi! Kesäsade raikastaa ja antaa myös luvan levätä. Me tosin ei tietenkään levätty vaan käytiin molemmat juoksemassa! Minäkin! 10 kuukautta meni synnytyksestä, että sain aikaiseksi. Oli ihanaa. Jouduin tosin laittaa urheiluliivit tilaukseen, kun ei mitkään vanhat enää mene päälle ja juoksemista olisi mukava harrastaa koko kesä.

Olikin tosi hyvä mieli eilen, kunnes oveen koputettiin päivällä. Alakerran naapuri kävi kertomassa, että meiltä kuuluu aikamoinen melu hyvin usein. Poika oli juuri tätä ennen paiskonut varamummun ostamia duploja täysiä lattiaan, niin kuin hän tekee joka päivä tyhjentäessään duplosäkkiä. Tiedättehän sen leikin, jolla lapsi harhautetaan tekemään välillä jotain muuta kuin nousemaan seisomaan. Ei nimittäin ihan koko ajan jaksaisi olla juoksemassa perässä ja vahtimassa, ettei poika lyö päätään lattiaan. Duplojen heittely on mukava hengähdystauko.

Valitettavan vaikea sitä on vauvan puuhasteluja rajoittaa, mitä ääniin tulee. Eilen illalla puuroa odotellessa oli varsinainen messu taas kuin myös nukkumaan mennessä. Lisäksi poika huutaa kurkku suorana aamuisin (5-8 välillä), jos äiti kehtaa lähteä käymään vessassa. Voihan se olla, että nämä elämän äänet vituttaa, mutta tämä on kerrostalo. Viimeinen kerta kun minä asun kerrostalossa, toivottavasti.

Tuon kohtaamisen jälkeen lähdimme ostamaan kesäkukkia parvekkeelle, että saisi jotain piristystä. Toimi! Sain monta ihanaa kukkasta asumaan meille.

Nyt on mukavaa, kun on kesäkukkia ja sekin, kun käytiin jo lenkillä. Elämän äänistä en ajatellut ottaa enempää stressiä, meillä sentään on kuitenkin hiljaista ainakin öisin.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa