Me oltiin koko viikonloppu Raumalla ja tultiin just kotiin. Kun en ole postannut mitään viikon aikana, ajattelin käyttää lapsen ruokailuhetken nyt tähän. Mitähän me ollaan edes touhuttu tämä viikko?

Maanantaina… En kykene muistamaan. Oikeasti. Tahkis oli iltavuorossa, oltiinkohan me pojan kanssa kirppiksellä Länkkärissä ja tultiin iltapäivällä kotiin. Ehkä se näin oli. Tiistaina käytiin Kaarinassa kirppiksellä ja keskiviikkona pääsin vihdoin hammaslääkärille. Torstaina aloitin päivän kävelemällä Ankkaan munkkikahville ja perjantaina kipitin iltapäivällä käymään Kupittaan Cittarissa. Sitten heti perään viikonloppu Raumalla. 😀 Kovin jännittävä viikko siis ollut, höhö.

Viikonloppu sitten sujuikin hyvin, kun ei tarvinnut itse koko ajan olla vahtimassa lasta. Otin oikeastaan ilon irti kokonaan ja neuloin niin pirusti. Neuloin yhden lankakerän verran Tahkikselle pipoa ja tänään alotin sukat itselleni. Alkaa jo vähän kädessä tuntua. 😀 Olisipa aina aikaa neuloa ilman keskeytyksiä noin paljon! Tulisi valmista paljon nopeammin.

Tuleva viikko ei menojen suhteen sen hiljaisempi ole, etenkään huominen. Minun pitää aamusta olla Varissuolla suuhygienistillä, iltapäivällä menen kampaajalle ja sieltä suoraan yhteen asuntonäyttöön!! Tiistaille on kehitteillä treffit varamummun kanssa ja torstaina taisi olla joku lainaneuvottelu vielä.

Ihan hyvin siis nyt taas saan ajan kulumaan hoitovapaalla, ehkä se tylsyyshetki oli sitten vain ohimenevä.

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa

Me vietettiin tänään ihana iltapäivä Turun kaupungin kulttuurivirkistysalueella Kuralan Kylämäessä. Kylämäen alueella on neljä eri maatilaa ja niihin kuuluvia rakennuksia pilvin pimein, enemmän kuin olin edes ajatellut. Alue on tosi laaja ja nähtävää riittää, toisin kuin alhaalta tieltä katsellessa ajattelisi. Kuralassa on toki myös kahvila, jossa oli kiva käydä päiväkahvilla ennen kuin lähdimme tutkimaan rakennuksia. Minä myös arvuuttelin kasvien nimiä ja Tahkis tarkisti jollain puhelinsysteemillä mikä on oikea laji. Osuin aika hyvin oikeaan muuten, mutta malvikkia en kyllä muistanut. Tämä ensimmäinen on lilja, eikö vaan. ;D

Hurjaa on ajatella, että Kuralasta meinasi tulla kerrostalolähiö 60-luvulla. Sitten tehtiin löytö rautakautisesta elämästä ja Turun kaupunki osti maat rakennuksineen itselleen. Olisi maisema todella erilainen, jos kerrostalot olisivat paikalle nousseet. Ei upeita peltoja eikä näkymää Aurajoelle. Niin hienoa, että tämä maalaisidylli säilyi kuitenkin lopulta ja nyt se tosiaan toimii museona.

Se yllätti, että Kuralan Kylämäessä sai vietettyä monta tuntia. Lapselle ehti tulla väsy kesken kaiken ja hän melkein nukkuikin päiväunet kahvilan pihassa. Emmekä me edes kiertäneet alueella kulkevaa luontopolkua, koska emme tienneet millainen se on. Olimme kuitenkin rattaiden kanssa liikenteessä. Ensi kerralla täytyy kyllä käydä tutustumassa siihenkin sitten, kun lapsi jaksaa jo käpsytellä. Tai osaa. 😀

Kuralasta meidän matka jatkui eksoottisesti Lidliin. Ja seuraavaksi vuorossa on syömistouhuja, joten seuraavaan kertaan!

Seuraa blogiani instassa, facessa ja Bloglovinissa