Tänään oli päästävä arkilenkille lähiluontoon, vaikka todellisuudessa töiden jälkeen olisi helposti voinut jäädä kotiin makaamaan. Onnistuin hankkimaan nimittäin työpäivän aikana pienen orastavan pääjumin, joka vei energiat täysin. Kuten me kaikki kuitenkin tiedämme, ei mikään muu toimi pääjumiin paremmin kuin ulkoilu ja niinpä päätin vaihtaa lenkkivaatteisiin kaikesta huolimatta. Sitten mentiin!

Meidän omassa pihassa oli harakoiden suurajot ja järjettömät tappelut. En ole koskaan kuullut harakoiden vastaavia kurkkuääniä. Varislintujen kevätpuuhia on jotenkin tosi mukava seurata, kun ovat aika hassuja. Varsinkin vuosi sitten Sauvossa nähty korppien parittelulento on jäänyt mieleen ja olisikin mahtavaa nähdä vastaavaa myös tänä vuonna.

Halusin metsään, joten jatkoimme matkaa kohti parin kilsan päässä sijaitsevaan pieneen metsään, jossa viime vuonna kuulimme hömötiaisia ja kerran punarinta lauloi kauniisti metrin päässä välittämättä meistä. Kaipuuni metsään on alkanut kasvaa kevään myötä ja ihan hyvä niin, koska tämä blogikin kaipaa jo vähitellen retkeilyä, eikö vain.

Metsä oli ihanan rauhoittava. Vaikkemme siellä pitkään olleet, sain silti annoksen rauhaa. Tuijotin kuusten oksia, jotka kimmelsivät ilta-auringossa ja mietin kuinka hyvä on olla. Kaikki arjen asiat unohtuivat, työpäivää myöten. Metsään meneminen kannattaa ihan aina kuin myös arkilenkille lähteminen. ♥

Nyt ei auta kuin toivoa viikonlopuksi mahtavia kelejä, sillä lähiluonnon lisäksi haluan johonkin kunnon retkelle juomaan kuksakahvia, vaikken enää kahvia juokaan periaatteessa. Talven aikana on tullut googleteltua uusia reittejä ja hinku tiettyihin paikkoihin on kova. Nyt kun lumetkin ovat jo suurin piirtein sulaneet, voi suunnitella kallioisempiakin retkiä. Näin keväällä vielä ekstraa retkiin tuovat muuttolinnut sekä lintujen leikit ylipäätään. Koko luonto herää eloon ja se on kyllä keväässä ihan parasta joka kerta! ♥

Seuraa instassa!

Koska tätä viikonloppua siunattiin upeilla kevätkeleillä, on meidän pitänyt ottaa ilo irti auringonpaisteesta sekä eilen että tänään. Eilen kävimme pitkällä aamulenkillä ja tänään täytyi päästä metsään. Oli vain kamalan vaikea päättää mihin metsäkohteeseen suuntaamme, kun useimmat kiertämämme luontopolut ovat ilman luntakin märkiä ja toisaalta näin raskaana menen mieluiten paikkaan, jossa on vessa. Ehdotin lopulta Ruissaloa ja Honkapirtin hernekeittoa, vaikka ajatus hieman ahdisti koronan kannalta. Muutakaan en keksinyt. Oikeasti tiesin, että kuusimetsä on se juttu, jota tarvitsen nyt. Halusin metsän, jossa ei ole muita ja saa syödä rauhassa ilman koronauhkaa. Ruissalo kun kuhisee ihmisiä aina, kun aurinko paistaa.

Mistä sitten löytyy kuusimetsä varustettuna jollain luontopolun tapaisella ja vessalla? Vakkavuorelta ainakin. Rakastan sitä osuutta, joka johdattelee kulkijan syvemmälle metsään Vakkavuoren juurelle. Upeita kuusia, joiden oksien välistä aurinko paistaa ja tintit möykkäävät.

Vakkavuori ei välttämättä raskaana olevalle ole se paras valinta, kun ei saisi kuitenkaan liian raskasta urheilua harrastaa. Alueella ei oikein voi välttyä kiipeilyltä ja se on usein ilman raskauttakin hengästyttävää. Nyt vielä lumi toi omat haasteensa tähän retkeen, mutta taisi loppujen lopuksi tehdä vain hyvää. Ainakaan liitoskivut eivät tänään vaivaa ja muutenkin olo on mukavan pirteä.

Oli ihanaa palata taas metsään ja yrittää imeä sen terveyttä edistävää taikuutta itseensä. Muita lintuja emme oikein kuulleet kuin talitinttejä. Yksi etäinen korpin rääkäisy ja Tahkis sanoi palokärjen huutaneen jossain. Minä kahlasin juuri silloin hangessa, joten en kuullut kunnolla sitä. Lopuksi korkealla taivaalla näimme vielä kotkan liitelemässä.

Vakkavuoressa hieman harmittaa se, että siellä ei kulje mitään merkittyä ympyräreittiä, vaikka metsää kyllä piisaa. Kerran olemme kävelleet sieltä peurojen polkuja pitkin Viksbergiin ja takaisin, mutta matkalla oli kyllä aikamoista risukkoa välillä enimmäkseen onneksi upeiden maisemien lisäksi.

Jos hieno näköalapaikka houkuttelee, suosittelen tätä kohdetta. Kannattaa kuitenkin odotella viikko tai pari, kunnes lumet ovat sulaneet kunnolla, sillä nyt oli todella jäinen polku alkuun ja korkeammalle noustessa hieman upottava.